Ulkomainen kunniakirja 1993-1999
Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 1993-2009
2009: Arnaldur Indriðason suomennetusta tuotannosta
Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2009 islantilaiselle Arnaldur Indriðasonille.
Arnaldur Indriðason (s. 1961) on taustaltaan historian tutkija ja toimittaja. Hän työskenteli vuosikausia elokuvakriitikkona Morgunblaðið-lehdessä. Hän hyödyntää historian tuntemustaan kirjojensa aiheissa, joissa tapahtumien syyt takautuvat monesti vuosikymmenien taakse.
Islannin rikoskirjallisuus on suhteellisen nuorta. Viime vuosisadan alkupuolella rikoskirjoja ilmestyi vain muutamia ja monet niistäkin julkaistiin salanimellä. Jälkipuolella kirjoja alkoi ilmestyä useammin, mutta kukaan kirjailija ei kokenut rikosromaania omaksi lajikseen.
Vuonna 1997 ilmestyi Arnaldur Indriðasonin ensimmäinen rikosromaani Synir duftsins, jota ei ole suomennettu. Sen jälkeen Arnaldur on pitänyt yllä tahtia, jossa joka vuosi ilmestyy uusi kirja. Hänelle on ilmaantunut myös kollegoja ja rikoskirjallisuus elää Islannissa selvää nousuvaihetta. Arnaldurin kirjoja on käännetty ainakin 26 kielelle.
Merkittävin osa Arnaldurin tuotannosta ovat komisario Erlendur -kirjat. Niitä on ilmestynyt kaikkiaan yhdeksän, joista viisi on tähän mennessä suomennettu.
Ensimmäinen suomennos Räme ilmestyi vuonna 2000. Sen jälkeen ovat tulleet Haudanhiljaista, Ääni kuin enkelin, Mies järvessä ja Talvikaupunki. Kaikki suomennokset on julkaissut Blue Moon ja kääntänyt Seija Holopainen.
Erlendur Sveinssonin työpari on Sigurdur Óli ja miehet ovat kuin yö ja päivä. Ryhmän kolmas poliisi on nainen, Elínborg, joka tasapainottaa miesten vastakkaisia luonteita. Käytännön työssä kolmikko on oivallinen tiimi, joka ratkoo rikokset useimmiten perusteellisen työn jälkeen.
Islantilaisella rikoskirjallisuudella on ollut kotimaassaan melkoisia paineita. Pieneen ja rauhalliseen maahan ei ole kovin helppo sijoittaa murhia ja tappoja. Koska kirjallisuudenlaji on vielä nuori, sillä ei ole ollut muita kotimaisia esikuvia kuin maassa runsaasti julkaistava kaunokirjallisuus.
Arnaldurin teokset ovat erittäin taitavasti kirjoitettuja, miljöökuvaukset vaikuttavia ja henkilöt monisärmäisiä ja hyvin todellisen tuntuisia. Tutkiviin poliiseihin tulee myös lisää ulottuvuuksia kirja kirjalta. Esimerkiksi Erlendurin etäinen suhde lapsiinsa ja näiden varovaiset yritykset rakentaa suhdetta isäänsä ovat aivan omaa lajiaan.
Arnaldur Indriðason
lähetti suomalaisen kustantajansa Blue Moonin kautta palkintotilaisuuteen sähköpostitse oheisen kiitosviestin.
My dear friends in Finland,
Thank you with all my heart for the great honor you show me and my works with this prize. The joy of receiving it could not be any greater for me because I know that you have built a very strong and enthusiastic society around the beautiful art of crime writing. It has been my good fortune to have experienced it in person. Those days in the Finnish woods are unforgettable for me.
I want to use this opportunity to thank my very good publishers, Ulla and Raimo, for their great job of getting my books to be known in your country, and I would like especially to thank my extraordinary translator, Seija Holopainen, who with her translations has truly made this prize come true.
Thank you,
Arnaldur Indriðason
2008: Fred Vargas suomennetusta tuotannosta
Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2008 ranskalaiselle Fred Vargasille.
Fred Vargas (s. 1957), oikealta nimeltään Frédérique Audoin-Rouzeau, on siviiliammatiltaan keskiaikaan ja eläinten luihin erikoistunut arkeologi. Hän on hyödyntänyt erikoisosaamistaan sekä henkilöhahmoissaan että rikosromaaniensa juonissa.
Fred Vargas aloitti varsinaisen rikoskirjailijan uransa 1990-luvun puolivälissä. Kolmen ensimmäisen teoksen tapahtumat sijoittuvat ränsistyneen pariisilaisen kivitalokommuunin liepeille. Pystyyn, kuolleet!, Ei takkaa, ei tupaa ja vielä suomentamaton Un peu plus loin sur la droite ilmestyivät vuoden välein.
Varsin tuottelias kirjailija kirjoitti samaan aikaan myös ensimmäisen komisario Jean-Baptiste Adamsbergin tutkimuksista kertovan rikosromaaninsa. Se ilmestyi suomeksi viime vuoden lopulla. Kaikkiaan Adamsbergin tutkimuksia on toistaiseksi ilmestynyt kahdeksan ja käännetty kolme: Kuriton mies nurin, Painu tiehesi ja pysy poissa ja Sinisten ympyröiden mies.
Tällä vuosikymmenellä Fred Vargasilta on suomennettu viisi teosta ja ne ovat löytäneet nopeasti lukijansa. Vargas on Keski-Euroopan suosituimpia ja arvostetuimpia dekkaristeja ja häntä on jopa kutsuttu Georges Simenonin seuraajaksi.
Useimmat Vargasin kirjojen henkilöt ovat varsin erikoisia ja monimutkaisia tyyppejä. Heillä on erikoisia harrastuksia ja ammatteja. Usein heillä on myös ongelmia nais- ja miessuhteissaan. Erityisesti komisario Jean-Baptiste Adamsberg on perusromanttinen ja olemattomiin ajatuksiinsa vajoava tyyppi. Hän ratkoo rikoksia suurimmaksi osaksi vaistonsa ja ihmisymmärryksensä varassa.
Fred Vargasin suomennetuissa kirjoissa on raskaista aiheista huolimatta raikasta ranskalaista kepeyttä, jossa mitään ei oteta kovin vakavasti. Parhaiten se ilmenee komisario Adamsbergin hahmossa: mitä hankalampia asioita hänellä on ratkottavanaan, sen sumuisempaan ja ajatuksettomampaan olotilaan hän vajoaa. Jostain sieltä hämärien assosiaatioiden seasta ratkaisut sitten löytyvät.
Fred Vargasin psykologiset rikosromaanit ovat inhimillisyydessään ajattomia. Ne pitävät lukijan otteessaan ja edustavat suomennetussa rikoskirjallisuudessa uutta, lempeän ironisen ja hilpeän rikosromaanin genreä.
Erityiskiitos Vargasin nautinnollisen kielen ja tyylin välittämisestä suomalaisille lukijoille kuuluu suomentaja Marja Luomalle.
Fred Vargasin kiitoskirje
Hyvät ystävät,
Pahoittelen, etten pysty ottamaan henkilökohtaisesti vastaan kunniakirjaa, jonka olette päättäneet minulle myöntää.
Sallikaa minun ilmaista iloni ja kiitokseni – erityisesti kustantajalleni Anna Baijarsille, joka pitää dekkarieni puolia tuulissa ja tuiskuissa, ja suomentajalleni Marja Luomalle, joka on tehnyt esimerkillistä työtä.
Muuten, en pidä itseäni ”kirjailijana” vaan pikemminkin ”tarinoiden kertojana” – tarinoiden jotka rauhoittavat mieltä ja auttavat nukahtamaan. Kiitän teitä lämpimästi minulle suomastanne kunniasta.
2007: Jo Nesbø Harry Hole -sarjasta
Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2007 norjalaiselle Jo Nesbølle.
Vuonna 1959 syntynyt Jo Nesbø on 2000-luvulla noussut skandinaavisen rikoskirjallisuuden eturiviin. Hän on toistaiseksi julkaissut kuusi rikosromaania, joista aluksi Liken ja sittemmin Johnny Knigan kustantamina suomeksi ovat ilmestyneet Lepakkomies, Punarinta, Suruton ja Veritimantit.
Nesbøn teokset elävät ennen kaikkea hänen päähenkilönsä, oslolaispoliisi Harry Holen kautta. Hole on keski-ikäinen mies, ihmissuhteissaan epäonnistunut ja erilaisten henkilökohtaisten tragedioiden koettelema alkoholisti. Hänellä on siis kaikki edellytykset täyttää stereotyyppisesti ne mitat, joita rikoskirjat ovat skandipoliiseista viime vuosina tuottaneet. Nesbø tuo kuitenkin poliisiprofiiliin häiritseviä piirteitä. Hole on särmikäs hahmo. Sekoitus äärimmäistä rationaalisuutta ja dekadenttiutta, jopa itsetuhoa, tuo mieleen salapoliisitarinoiden varhaiset sankarit, Edgar Allan Poen Auguste Dupinin ja Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin. Holen ristiriitaisuutta täydentävät synkkämielisyyden ja huumorin, eksymisen ja löytämisen sekä velttouden ja intensiteetin yhdistelmät.
Ehkäpä juuri se, että Hole tuntuu kulkevan vieraana vahvaa identiteettiä ja sosiaalisia taitoja vaativassa ajassamme, tekee Nesbøn romaaneista ajattomia. Hahmona Hole ei niinkään ole uskottava vaan pikemminkin mahdollinen, mikä on avannut kirjoittajalle tuoreen tavan käsitellä eritoten pahuuden muotoja, historian läsnäoloa ja kulttuurienvälisiä suhteita. Temaattisen ja psykologisen rikkauden rinnalla Jo Nesbø muistaa myös pitää yllä rikosromaanien peruselementtiä, jännitystä. Mielikuvituksellisesti kirjoitetut ja taitavasti rytmitetyt Harry Hole -teokset vangitsevat lukijan ja edustavat aikamme parasta rikoskirjallisuutta.
Kunniakirjalla palkittu Jo Nesbø lähetti palkintotilaisuuteen seuraavan kiitosviestin:
I am truly honoured to receive this commendation from Finska deckarsällskapet! And I hope I’ll be in Finland in a not too distant future to thank you in person. Meanwhile, I have just one worry: I sincerely hope I will receive some kind of diploma or other solid confirmation so I can prove this to my friends and family who otherwise know me as a pathological liar.
Yours Sincerely,
Jo Nesbø
2006: Minette Walters suomennetusta tuotannosta
Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2006 englantilaiselle Minette Waltersille.
Minette Walters (s. 1949) on noussut 1990–2000-luvulla kirjallisesti kunnianhimoisen ja alati kehittyvän nykydekkarin suurten nimien joukkoon. Hän aloitti dekkariuransa vuonna 1992 romaanilla The Ice House (suom. Ruumis jääkellarissa, 1995) ja on alusta asti saanut osakseen niin lukijoiden kuin kriitikoidenkin suosion. Hänen romaaneistaan on tehty useita tv-sovituksia, ja lähes kaikki kirjat on ilahduttavasti myös suomennettu.
Waltersin kirjoissa ei ole sarjapäähenkilöitä, vaan jokainen tarina tuo mukanaan uudet hahmot. Näin kirjailija tarkastelee rikosta joka kerta aivan uudesta näkökulmasta. Walters on muuttuvien asetelmien ja moniulotteisten, salaperäisten henkilöhahmojen mestari. Moni asia hänen tarinoissaan on toisin kuin miltä aluksi näyttää.
Kirjoissaan Walters panostaa psykologiseen jännitykseen ja traumaattisiin ihmissuhteisiin kuvatessaan eri yhteiskuntaluokkien sosiaalisia suhteita. Paljon vankiloissa vieraillut Walters on kirjoittanut uskottavasti muun muassa brittiläisistä kaupunkislummeista ja yhteiskunnan vähäosaisten elämästä, kuitenkin ilman sosiaalipornoa tahi osoittelevaa yhteiskunnallista paatosta.
Minette Waltersin kiitoskirje:
”I am deeply honoured and thrilled to be recognised by the Finnish Whodunnit Society in this way. It is particularly pleasing because it’s a commendation for the body of my work rather than a single book. I wish I could be with you in Helsinki to receive the award in person. I very much enjoyed visiting your beautiful city last year and retain fond and strong memories of everyone I met. I would also like to say that I think Finnish food is fabulous! Thank you so much for your appreciation of my work, and my very best wishes to all the members of the Whodunnit Society.”
2005: John le Carré suomennetusta tuotannosta
Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2005 englantilaiselle John le Carrélle.
Vakoilujännärien tärkeimpiin taitureihin lukeutuvan le Carrén suomalaisina kustantajina ovat toimineet ensin Weilin + Göös ja sittemmin Tammi, jotka ovat julkaisseet le Carrén tuotantoa kattavasti peräti viidellä eri vuosikymmenellä. Hänen kaikki 18 jännitysromaaniaan on tuotu suomalaisten lukijoiden ulottuville; uusin suomennos Ylimmät ystävät ilmestyi syksyllä 2004.
John le Carréa (oikealta nimeltään David Cornwell) voidaan pitää modernin vakoilukirjallisuuden isänä ja suuntauksen suurimpana mestarina. Hänen romaaninsa eivät ole koskaan vain hyväjuonisia jännäreitä, vaan mukana on aina laajempi yhteiskunnallinen ulottuvuus. Le Carré onkin kylmän sodan kahtiajakaman maailman olennaisimpia kirjallisia tulkitsijoita. Hän on pystynyt ihailtavalla tavalla myös uusiutumaan samaa tahtia kuin maailma ja poliittinen ilmasto ympärillämme ovat muuttuneet.
Niin ikään John le Carré on syvästi humaani kirjailija, jonka romaaneissa vakoilun ja maailmanpolitiikan kaltaiset kovat aiheet ovat tasapainossa uskottavien ja kokonaisten henkilöhahmotelmien kanssa. Hänen maailmankuvansa saattaa olla kyyninen, mutta mukana on aina myös ”inhimillinen tekijä”. Tässä suhteessa le Carrén voidaan katsoa jatkavan kunniakkaasti Graham Greenen työtä.