Vuoden johtolanka -palkitut 1990-1999
Vuoden johtolanka 1999
Ilkka Remes: Karjalan lunnaat
Palkintolautakunnan perustelut:
Ilkka Remeksen toinen romaani Karjalan lunnaat on suomalaisessa jännityskirjallisuudessa ja eritoten trillerin saralla vaikuttava ja onnistunut teos. Voidaan perustellusti väittää, että Suomessa saman lajityypin edustajista lähelle tätä on aikaisemmin päässyt vain toinen teos, nimittäin vuonna 1997 ilmestynyt Remeksen esikoisromaani Pääkallokehrääjä.
Karjalan lunnaat yhdistelee onnistuneesti vanhaa ja uutta. Kansainväliselle trillerille ominaisesti mukana on runsaasti toimintaa, juonitteluja, yllättäviä käänteitä ja suurvaltapolitiikkaa, joita rytmitetään asiantuntevilla selostuksilla milloin toksiini-nimisestä myrkystä milloin vastarintaliikkeistä. Kulttuurista kekseliäisyyttä osoittaa puolestaan päähenkilö Maria Fillmoren koodinimi ”käki”, jonka Karjala-symboliikka ei avaudu ulkovaltojen agenteille. Trillerille luonteenomaisesti Remes venyttää etenkin toimintakuvauksissaan kertomuksen uskottavuutta välillä äärirajoille, mutta vastineeksi tälle Maria Fillmoren hahmo on motivoitu kekseliäästi ja taitavasti lapsuuden Afrikan-kokemuksien kautta. Karjalan lunnaat todistaa, että Ilkka Remes osaa käyttää hyväkseen lajityypin vahvoja puolia ja että hän samalla kykenee entistä kypsemmin luomaan sen rajojen sisällä myös jotain tuoretta.
Laajemmasta näkökulmasta katsoen Karjalan lunnaat on todiste siitä, että jännityskirjallisuuden kannalta Suomen geopoliittisessa ja kulttuurisessa asemassa piilee suunnaton voimavara. Remes on ensimmäinen kirjailija, joka on tämän ymmärtänyt ja joka on osannut luoda ajankohtaisen aiheen pohjalta vakuuttavan fiktiivisen tarinan. Tältä osin Remes on samanlainen yksinäinen susi kuin hänen päähenkilöhahmonsa Maria Fillmore. Siinä missä Fillmore on päättänyt hankkia omin voimin Karjalan takaisin Suomelle, Ilkka Remes on aluevaltauksineen toistaiseksi yhtä yksin.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Outi Karemaa, Janne Mäkelä ja Hannu Riikonen.
Vuoden johtolanka 1998
Ritva Hapulin ja Johanna Materon toimittama teos Murha pukee naista
Palkintolautakunnan perustelut:
Murha pukee naista (toim. Ritva Hapuli ja Johanna Matero) on onnistunut ja merkittävä osoitus siitä kiinnostuksesta, joka on viime vuosina entistä enemmän kohdistunut naisdekkareihin myös Suomessa. Teoksen ansiot ovat kahtaalla. Ensinnäkin Murha pukee naista on kirjoituksien erilaisista lähtökohdista huolimatta hallittu kokonaisuus. Neljäntoista artikkelin aihepiirit vaihtelevat elämäkerrallisista kirjailijakuvauksista lukijoiden kokemuksiin ja teoreettisiin pohdintoihin naisdekkarin tehtävästä ja merkityksestä. Ne kaikki nivoutuvat luontevasti naiseuden käsitteen alle, mutta samalla ne konkreettisesti osoittavat, kuinka moninaisia näkökulmia yksi keskitetty teema voi tarjota. Tältä osin myös suomalainen ja ulkomainen aineisto ovat kirjassa hyvässä sopusoinnussa. Murha pukee naista on yhtenäinen ja rikas teos.
Toiseksi kyseessä on uudenlainen ja rohkeakin avaus dekkaritietokirjallisuuden alueella. Kirja yhdistää feminististä näkökulmaa dekkariin tavalla, joka on Suomessa ollut jo vuosia esillä, muttei toistaiseksi näin keskitetysti. Murha pukee naista popularisoi tätä kytkentää tarjoamalla tuoretta ja asiantuntevaa tietoa nykydekkareista ja myös nostamalla esiin aikaisemmin osin laiminlyötyä dekkarinhistoriaa. Kaikkinensa se innostunut tapa, jolla kirjoittajat lähestyvät aiheitaan ja kommentoivat toinen toisensa tekstejä, viestii selvästi, kuinka he ovat ottaneet fiktiivisen murha sydämen asiakseen.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Outi Karemaa, Janne Mäkelä ja Hannu Riikonen.
Vuoden johtolanka 1997
Leena Lehtolainen: Luminainen
Palkintolautakunnan perustelut:
Leena Lehtolainen istuttaa romaanissaan Luminainendekkariperinteen moninaisia aineksia onnistuneesti suomalaiseen miljöösee ja yhteiskuntaan. Juoneltaan teos hyödyntää palapelidekkarin kuvioita: tarkastelemalla useiden epäiltyjen taustoja ja motiiveja päädytään lopulta rikoksen yllättävään ratkaisuun. Sijottamalla rikoksen Nuuksiossa toimivaan naisten terapiakeskukseen Lehtolainen liittää tapahtumiin feministidekkarissa tuttuja kysymyksiä naisen asemasta ja osasta yhteiskunnasta. Kirjassa kuvataan niinkin erilaisia elämän piirteitä kuin seksityöläisen ja lestadiolaisen suurperheen äidin samalla kun ne punotaan juonen perustelluiksi osiksi. Lisäksi Lehtolainen hyödyntää poliisiromaanin perinteitä vauhdikkaiden ja vaarallisten tapahtumakäänteiden kautta.
Luminainen nivoutuu dekkaritraditioon myös sarjamaisuutensa johdosta. Lehtolainen pirteästä punatukkaisesta päähenkilöstä, ylikonstaapeli Maria Kalliosta, tulee hahmo, joka on kiinnostava itsessään. Maria Kallion eri elämänvaiheiden ja ratkaisujen kautta. Lehtolainen kirjoittaa myös naisen kasvutarinaa, joka elävöittää hänen käsittelemiään teemoja.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Kristina Carlson, Keijo Kettunen ja Heta Pyrhönen.
Vuoden johtolanka 1996
Hannu Vuorio: Nyman
Palkintolautakunnan perustelut:
Hannu Vuorion esikoisteos Nyman on kielellisesti rikas, miljöökuvaukseltaan eloisa ja rikosjuoneltaan yllätyksellinen jännäri. Helsinki, Kallion kulmat ja Kumpula ovat Vuorion maisemaa. Ihmisissä ja tunnelmassa on realistista karheutta, josta nousee myös huumoria.
Vuorio kuvaa vastikään vankilasta vapautunutta miestä, joka on sanojensa mukaan syytön. Juoni lähtee liikkeelle miehen yrityksestä saada oikea syyllinen selville.
Vuorion teoksen ansiona on, että se käyttää kovaksikeitetyn dekkarin perinnettä punoen sen kiinnostavasti veijariromaanin traditioon. Teos näyttää, että nokkela ja vakuuttava rikosjuoni voidaan kutoa arkiseen ympäristöön; kotimainen jännäri voi olla kovaksikeitetty ilman kliseitä.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Kristina Carlson, Keijo Kettunen ja Heta Pyrhönen.
Vuoden johtolanka 1995
Book Studio Oy dekkareiden saatavuutta edistävästä julkaisuohjelmasta
Palkintolautakunnan perusteluja:
Kustantamo on rohkeassa julkaisuohjelmassaan tuonut suomen kielelle laajan kirjon klassikoita ja aivan uusia jännityskirjailijoita.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Risto Hannula, Tiina Rilanne ja Kyösti Salovaara.
Vuoden johtolanka 1994
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä
Palkintolautakunnan perustelut:
Matti Yrjänä Joensuun kymmenes jännitysromaani rikkoo, ylittää ja ohittaa kirjallisuudenlajien välille vakiintuneita rajoja. Harjunpää ja rakkauden nälkä on koskettava kertomus Suomesta, suomalaisista: poliiseista, jotka päivittäin kohtaavat työssään ’tavallisen’ elämän nurjan puolen, rikollisista, jotka eivät aina edes tajua olevansa rikollisia. Joensuun kuvaamassa arkipäivän Suomessa harmaan sävyjä on paljon Romaanin sädehtivä suomen kieli kantaa tarinan ahdistuksen ja yksilön murtumisen yli.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Risto Hannula, Tiina Rilanne ja Kyösti Salovaara.
Vuoden johtolanka 1993
Pentti Kirstilä: Imelda
Palkintolautakunnan perustelut:
Pentti Kirstilän jännitysromaani Imelda ansaitsee Vuoden johtolanka -palkinnon 1993 erityisesti kirjailijalle jo aiemmin ominaisen rakenteellisen taidokkuutensa sekä kunnianhimoisten kirjallisten lähtökohtiensa takia. Romaanin kerrosmainen rakenne pitää lukijan tiiviissä otteessaan tarinan loppuun asti ja taidokkaasti pohjustettu loppuyllätys pakottaa lukijan palaamaan tarinaan uudelleen.
Käyttämällä päällekkäisten ja keskenään ristiriitaisten kertomusten ohella epäluotettavaa ja epäkompetenttia kertojaa Kirstilä haastaa lukijansa otteluun, joka hankaluudestaan huolimatta toimii perinteisen dekkarin säännöillä.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Leena Lehtolainen, Jukka Parkkinen ja Kimmo Rantanen.
Vuoden johtolanka 1992
Markku Ropponen: Kuolemanuni
Palkintolautakunnan perustelut:
Markku Ropposen järjestyksessä toinen dekkari Kuolemanuni on kielellisesti hallittu ja rakenteellisesti tiivis teos. Leimaa-antavaa sille on huumori, joka tulee esiin niin Ropposen vuolaan vaivattomassa, jopa lyyrisiin mittoihin kurkottavassa kielessä kuin myös juonen lähes absurdeina käänteinä.
Kuolemanunen lähtökohta on melodramaattinen, itsesääliin ja elämänhaluttomuuteen vajonneen miehen tarina. Ropponen ei kuitenkaan lankea hehkuttamaan elämän surkeudella, vaan antaa tapahtumille aivan toisenlaisen luonteen jo heti alussa farssimaisen itsemurhayrityksen myötä. Totisuus vaihtuu harkituksi, lajityypin konventioita hyväkseen käyttäväksi tyylittelyksi.
Palkitessaan Ropposen palkintolautakunta haluaa samalla kiinnittää huomiota dekkarikirjallisuuden uusiin tulokkaisiin, kääntää katseet huomiseen siinä toivossa, että dekkari lajityyppinä säilyttäisi vireytensä – ja kenties siinä sivussa ohimennen kaataisi muutaman kehitystä kahlitsevan aidankin.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Leena Lehtolainen, Jukka Parkkinen ja Kimmo Rantanen.
Vuoden johtolanka 1991
Simo Sjöblom: Suomenkielisen rikoskirjallisuuden ja sen reuna-alueiden bibliografia 1857-1989
Palkintolautakunnan perustelut:
Palkintolautakunta kiinnitti huomiota sisällön moni-ilmeisyyteen. Suomenkielisen rikoskirjallisuuden ja sen reuna-alueiden bibliografia 1857–1989 -teoksessa on rajauksiltaan ongelmalliset reuna-alueet. Sjöblom on tehnyt tärkeää, monia lukijaryhmiä palvelevaa pioneerityötä laajalla ja kirjavalla suomenkielisen dekkarin kentällä.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Heikki Kaskimies, Keijo Kettunen ja Leena Lehtolainen.
Vuoden johtolanka 1990
Harri Nykänen: Takapiru
Palkintolautakunnan perustelut:
Harri Nykänen on kuvannut jännitysromaaneissaan koruttomasti laitapuolen Helsinkiä, ryöstökeikkojen, huumekaupan, peliluolien ja hämärien pikkufirmojen maailmaa.
Nykäsen neljäs romaani Takapiru lujittaa hänen asemaansa kotimaisen dekkarin viimeaikaisessa kehityksessä. Romaani kertoo peliluolan ryöstöstä ja sen jälkiselvittelyistä. Omintakeisessa asetelmassa poliisien toiminta jää enimmäkseen taka-alalle ja päähenkilönä on uhkapeluri keskellä mutkikkaita huijausjuonia. Nykänen hämärtää tiukkoja oikean ja väärän rintamalinjoja, kuvaa elävästi pääkaupungin miljöötä ja höystää kerrontaansa vähäeleisellä huumorilla.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Heikki Kaskimies, Keijo Kettunen ja Erkka Lehtola.