Vuoden johtolanka -palkitut 1985-1989
Vuoden johtolanka 1989
Radioteatteri vuoden 1988 korkeatasoisesta dekkarikuunnelmatuotannosta
Palkintolautakunnan perustelut:
Radioteatterin jännityskuunnelmista on teatterin toimintavuosina tullut koko kansan jännityskirjallisuutta. Kuunnelmien kautta on radioyleisö tehnyt tuttavuutta sekä kotimaisten että ulkomaisten kirjailijain tuotantoon niin radiolle dramatisoituina kuin alkuperäiskuunnelmina. Radioteatteri on siten ollut tärkeä väline koko tähän kirjalliseen lajiin tutustuttajana.
Radioteatterin vuoden 1988 jännityskuunnelmaohjelmisto on ollut monipuolinen. Ohjelmistossa on ollut sekä ulkomaisia että kotimaisia kuunnelmia ja sarjoja. Klassikkouusintojen ohella uusien kotimaisten jännäreitten osuus on selvästi noussut. Nämä alkuperäiskuunnelmat ovat olleet myös laadullisesti korkeatasoisia. Huomionarvoista on, että tekijöinä on ollut myös debytoivia kotimaisia kirjoittajia. Radioteatteri on siten laajentamalla julkaisukanavaansa lisännyt dekkarikirjallisuuden levikkiä ja saatavuutta. Kotimaisen dekkarikirjallisuuden tukeminen kuunnelmatuotannolla koituu koko lajin hyväksi.
Radioteatteri palkitaan Vuoden johtolanka -palkinnolla vuoden 1988 korkeatasoisesta dekkarikuunnelma- ja jännärituotannosta.
Vuoden johtolanka 1988
Paul-Erik Haataja: Häkkilinnut
Palkintolautakunnan perustelut:
Häkkilinnut kuvaa kahden, elämän laitapuolelle horjahtaneen nuoren miehen kujanjuoksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Pojat ovat henkilöhahmoina onnistuneita ja uskottavia, heidän kauttaan kirjailija piirtää laajempiakin näkymiä tämän hetken todellisuudesta.
Romaanin poliisityypit ovat tuttuja Haatajan edellisistä romaaneista. He ovat eräällä tavalla sivullisia tarkkailijoita, antisankareita ja virkamiehiä, joita elämän nurjan puolen läheltä kokeminen ei kuitenkaan ole tehnyt täysin kyynisiksi. Heille rikos on muutakin kuin kiinniottamista, takaa-ajoa tai suurisuuntaisia hyökkäysoffensiiveja.
Haataja hallitsee kertojanotteellaan kollektiivisen poliisiromaanin tekniikkaa. Hänellä on myös taitoa rakentaa draamallisia kohtauksia, jotka useinlaukeavat koomisina tilanteina. Huumori tulee esille myös dialogissa, joka psykologisen kuvauksen ohella on tyypillistä tekijälle. Romaanin juoni on huolellisesti laadittu ja realistinen.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Jukka Parkkinen, Eila Pennanen, Harry Sundqvist.
Vuoden johtolanka 1987
Pentti Kirstilä: Sinivalkoiset jäähyväiset
Palkintolautakunnan perustelut:
Pentti Kirstilä on ollut keskeisellä tavalla luomassa suomalaista jännitysromaania nimenomaan kirjallisuutena. Hän on etevä juonen sommittelija, yllättäjä ja lukijan tietoinen hämääjäkin, ja myös hänen henkilökuvauksissaan on ytimekkyyttä. Hänen kirjoistaan jää vahva visuaalinen jälkikuva, liikuttiinpa sitten Tampereella, kuten hänen alkuaikojen kirjoissaan, tai Kreikassa, kun nyt palkittavassa romaanissa.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Risto Hannula, Eila Pennanen ja Kyösti Salovaara.
Vuoden johtolanka 1986
Sulevi Manner (Juha Numminen ja Eero J. Tikka): Susi
Palkintolautakunnan perustelut:
Yleisvaikutelma vuoden 1985 kotimaisesta salapoliisi- ja jännityskirjallisuudesta on vaisu ja epämääräinen. Suomalainen dekkarikirjallisuus näyttää kokoelmalta yksittäisiä teoksia, jotka ovat yhtä irrallaan lajinsa perinteistä kuin koko kulttuuritaustastaan. Suomalaisilta salapoliisi- ja jännityskirjailijoilta ilmeisesti puuttuvat ne tyypillisesti suomalaiset esikuvat, joita vastan, joiden perinteestä lähtien he voisivat luoda omaperäistä ja ainutkertaista jännityskirjallisuutta.
Sulevi Mannerin Susi kasvaakin enemmän ulkomaisesta kuin suomalaisesta perinteestä. Mannerin romaani yhdistää taitavasti toiminnallisen poliisiromaanin poliittiseen jännityskertomukseen. Romaanin eteenpäin rynnistävä kerronta hakee vertaistaan suomalaisesta kaunokirjallisuudesta. Tässä suhteessa se myös voittaa monet ulkomaiset kilpailijansa.
Kirjailija käsittelee teemansa Neuvostoliitosta Suomeen loikanneen rikollisen takaa-ajosta melko kiihkottomasti, asenteista vapaana, toisin kuin useimmat meille käännöksinä tulevat anglosaksiset jännitysromaanit. Koska kirjailija rakentaa miljöön kuvan ja tilanteiden jännityksen huolellisesti, kerronta tempaa lukijan matkaansa. Muuten myönteistä kuvaa häiritsee kuitenkin ylenpalttinen väkivalta ja paikoitellan hyytävä kyynisyys.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Kristina Carlson, Timo Kukkola ja Kyösti Salovaara.
Vuoden johtolanka 1985
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset
Palkintolautakunnan perustelut:
Harjunpää ja heimolaiset on säälimätön ja vavahduttava romaani. Kirjailija kuvaa siinä hyvinvoivan pääkaupunkiseudun reuna-alueita. Tässä dokumentaarisessa romaanissa kuvatut ihmiset elävät sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti yhteiskuntansa marginaalissa.
Joensuun proosa on aistivoimaista, atmosfääristä realismia. Kirjailijan kerronta tavoittaa paikan ja tunnelman. Tuskin kukaan toinen suomalainen nykykirjailija on käsitellyt pääkaupunkiseudun urbaania elämänpiiriä yhtä pätevästi ja osuvasti kuin Joensuu teossarjallaan, joka alkoi esikoisromaanista Väkivallan virkamies (1976). Joensuun romaanit ovat merkittävää kirjallisuutta missä tahansa kirjallisessa kategoriassa.
Harjunpää ja heimolaiset muistuttaa lukijalleen, että yhteisöihmisellä on omatunto; ilman sitä elämä suistuu raiteltaan. Joensuu kertoo suomalaisesta rasismista; siitä jonka olemassaoloa monet suomalaiset eivät halua tunnustaa. Rasismin muotokuva ei käy mukavasta viihteestä, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Peiliin katsovan ei pidä kääntää katsettaan, ei sittenkään vaikka kuva olisi ruma tai vastenmielinen. Tässäkin katsannossa Joensuun romaani on tärkeää kirjallisuutta; se ei hyssyttele eikä kerro idyllistä satua menneestä maailmasta. Konkreettisen proosan avulla Joensuu loihtii esille melkeinpä runollisen pahanmakuisen kuvan nykytodellisuudesta.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Kristiina Alapuro, Timo Kukkola ja Kyösti Salovaara.