Johtolanka-palkitut kautta aikojen

 Suomen dekkariseura ry:n Vuoden johtolanka -palkinto myönnetään vuosittain edellisen vuoden parhaasta kotimaisesta fiktiivisestä jännityskirjasta.

Vuoteen 2021 asti voimassa olleiden sääntöjen mukaan palkinto myönnettiin edellisvuoden parhaasta dekkariteosta. Aluetta ei ollut rajattu tarkasti; palkituksi saattoi tulla esimerkiksi romaani, novellikokoelma, elokuva, kuunnelma, tv-sarja, tutkielma tai muu alaan liittyvä merkkiteko. 

Vuoden johtolanka -palkitut 2020-

Vuoden johtolanka 2022 
Niko Rantsi: Kuka viereesi jää

Suomen dekkariseura myöntää Vuoden johtolanka 2021  -palkinnon Niko Rantsille romaanista Kuka viereesi jää (Tammi 2021).

Palkintoraadin perustelut:

Poliisiromaanit edustavat suomalaisten jännityskirjojen vahvaa perinnettä. Niko Rantsin toinen romaani Kuka viereesi jää on vaikuttava näyttö uskottavasta ja realistisesta poliisiromaanista, joka pitää lukijan mielenkiinnon vireillä alusta loppuun.

Niko Rantsi on siviilityössään rikosylikonstaapeli, jolla on kokemusta myös kansainvälisistä suuronnettomuuksista ja terrorismin torjuntatilanteista.

Niko Rantsin ensimmäinen rikosromaani Sinun puolestasi vuodatettu sai tunnustusta hienosta poliisityön ja ihmismielen kuvauksestaan. Toisessakin kirjassaan Rantsi hyödyntää vahvuuksiaan ja kertoo vakuuttavasti rikostutkijoiden työstä, myös heidän arkielämänsä huolista ja perheongelmista. Näin Rantsi inhimillistää poliisin ammattia.

Kuka viereesi jää -romaanin ansioita vahvistaa tarinan vankka toiminnallinen jännite. Sen ohessa Rantsi kuvaa myös suomalaista rikosta ja rikollisia, sitäkin, miten todistusketju voi murentua, kun peloteltu todistaja muuttaakin äkkiä kertomustaan.

Rantsi pitää hyvin näpeissään henkilönsä, niin rikostutkijat kuin sivuhenkilötkin, niin pääkonnansa kuin pikkurikollisetkin, joista myös piirtyy todentuntuisia hahmoja.  Vaikuttavasti kuvattu on niin ikään ahdinko, johon hämäräperäinen liikemies ajautuu, kun hänen vaimonsa kidnapataan liikemiehen kuuman timanttikätkön vuoksi.

Vuoden johtolanka 2021 
Jyrki Erra: Lyijyvalkoinen

Suomen dekkariseura myöntää Vuoden johtolanka 2021  -palkinnon Jyrki Erralle romaanista Lyijyvalkoinen (Otava 2020).

Palkintoraadin  perustelut:

Jyrki Erran romaani Lyijyvalkoinen sijoittuu alueelle, johon suomalaisessa rikoskirjallisuudessa ei juuri ole paneuduttu: taidemaailmaan ja siellä liikkuviin suuriin rahoihin. Varastojen ja ullakoiden kätköistä löytyy joskus tauluja, joiden tekijöiksi epäillään vanhoja mestareita. Teoksen aitouden selvittämisessä tärkeä seikka on provenienssi eli teoksen syntyhistoria ja omistusketju.

Lyijyvalkoisen päähenkilönä on Axel Wallas, taidemaalari ja Michelangelo Merisi de Caravaggion tunnustettu asiantuntija, joka on maalannut rekonstruktion Berliinissä Caravaggion teoksesta Pyhä Matteus ja enkeli. Yllättäen Axelin ystävä, taidehistorian emeritaprofessori pyytää häntä arvioimaan, onko professorin hallussa oleva teos Judit leikkaa Holoferneen pään irti aito Caravaggio.

Axel Wallas on Hitchcockin elokuvista tuttu hahmo. Hän joutuu tahtomattaan tapahtumien virtaan, joka lähtee kuljettamaan häntä ilman, että hän pystyy siihen itse vaikuttamaan. Suomalainen taidehistorian professori surmataan kotiinsa, ja työmatkalla Roomassa oleva puoliso katoaa. Wallas lähtee Roomaan etsimään vaimoaan ja joutuu keskelle häikäilemätöntä valtapeliä.

Erran teos on sujuvasti kirjoitettu ja kulttuurihistoriallisesti äärettömän kiinnostava nimenomaan taidemaailman kuvauksena. Vaikka teoksessa liikutaan Roomassa, se ei ole mikään Rooman matkaopas, vaikka ikuinen kaupunki onkin tiivis osa kerrontaa. Erra on myös oivaltavasti minimoinut maalaustekniikan kuvailua.

Harvoin liki 500-sivuisesta rikosromaanista pääsee vilpittömästi sanomaan, että sen kerronnasta ei juuri tyhjäkäyntiä ja turhia koukeroita löydy.

Palkintoraatiin kuuluivat Raija Perälä, Voitto Ruohonen ja Eeva Vuortama.

Vuoden johtolanka 2020 
Arttu Tuominen: Verivelka

Suomen dekkariseura myöntää Vuoden johtolanka -palkinnon Arttu Tuomiselle romaanista Verivelka (WSOY 2019).

Palkintoraadin perustelut:

Arttu Tuomisen romaani Verivelka suuntautuu alkusivuiltaan lähtien virkistävällä tavalla rikosromaanien normaalista kerronnasta poikkeaville urille.

Syrjäytyneen ryyppyporukan keskuudessa vahvassa humalatilassa tehty puukotus on mitä tyypillisin todellinen henkirikos, kuten kriminologisista tutkimuksista tiedämme. Sekä uhrilla että epäillyllä on vahva rikollistausta, eikä uhrin kuolemassa niin sanotusti hyvä häviä. Puukottajaksi epäilty saadaan nopeasti kiinni, joten siltä osin tapaus on selvitetty.

Voiko näin triviaaleista lähtökohdista saada aikaan vetävän rikosromaanin? Kyllä vain. Lukijalle selviää kohta, että puukotus on vain alkusysäys toiselle kertomukselle, jonka juuret ovat kaukana menneisyydessä. Teos kuvaa, miten voimakas ja elämää ohjaava vaikutus lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla ja kohteluilla on myöhempään elämään. Taidokkaissa takaumissa Tuominen asettuu luontevasti varhaisteini-ikäisten ajatusmaailmaan. Nykyhetki puolestaan osoittaa, miten kahden lapsuudenystävän elämä on kulkenut vastakkaisiin suuntiin.

Päähenkilö, komisario Jari Paloviita, tuo väistämättä mieleen Patricia Highsmithin monet henkilöhahmot: yksi tai kaksi hyvin harmitonta tekoa alkaa vääjäämättömällä painollaan viedä kaltevalle ja entistä luistavammalle pinnalle, ja kun luisu on alkanut, sitä ei saa enää pysähtymään.

Lukija arvailee mielessään päätepistettä, mutta joutuu useasti tarkentamaan oletuksiaan, sillä teos säilyttää jännityksen ja yllätyksellisyytensä loppuun saakka. Sujuva kieliasu ja uskottava dialogi viimeistelevät kerronnan,

Palkintoraatiin kuuluivat: Raija Perälä, Voitto Ruohonen, Eeva Vuortama.