Esikoisdekkarit 2014-2019
2019: Tuire Malmstedt romaanista Pimeä jää
Raadin perustelut
Tuire Malmstedtin teos Pimeä jää (Myllylahti, 2018) on ansiokas poliisiromaani, jonka rakenne on monitahoinen ja yllättävä, jopa genreä uudistava. Poliisien yksityiselämää hyödynnetään juonenkuljetuksessa taitavasti. Teoksen hahmot tuntuvat aidoilta ihmisiltä, eivät keinotekoisilta henkilöhahmoilta.
Nykyhetken poliisitutkimuksen rinnalla kulkevat menneisyyteen sijoittuvat takautumat antavat teokseen oivallisen lisän, ja historiallinen tausta tuo syvyyttä henkilökuviin. Menneisyyden painon aistii koko ajan vahvasti. Lukija suorastaan odottaa, miten kirjailija sitoo tarinat yhteen lopussa. Siinä Malmstedt onnistuu hienosti.
Malmstedt käsittelee kirjassaan vakavaa aihetta: lapsen kuolemaa. Kirjailija ei kaihda sukeltaa ihmismielen syvimpiin ja synkimpiin ajatuksiin ja tekoihin, mutta hän kuvaa kammottavien tekojen taustalla olevaa psykologista pohjaa analyyttisesti. Jopa sarjamurhaajan tekoja voi ymmärtää, vaikka niitä ei hyväksyisikään. Synkästä pohjavireestä huolimatta kirjailija ei mässäile raakuuksilla vaan tarjoaa lukijalle vetävän ja ajatuksia herättävän tarinan.
2018: Heikki Valkama romaanista Pallokala
Raadin perustelut:
Heikki Valkaman romaani Pallokala (Tammi, 2017) vie lukijan kiinnostavalle kulttuurilliselle makumatkalle. Valkama kuvaa luontevasti japanilaista kulttuuria mutta välttää liiallisen tiedon vyörytyksen. Romaanin lukeakseen ei tarvitse tuntea Japania, mutta toisaalta japanilaiseen kulttuuriin perehtynytkin löytää siitä makupaloja. Keitos on maustettu herkullisesti kulttuurillisilla kommelluksilla.
Valkama on valinnut romaaniinsa erityisen kiinnostavan päähenkilön: huippukokki ei ole tyypillinen dekkarin rikosta ratkova hahmo. Päähenkilönsä kautta Valkama avaa hienosti niin kokkaamisen saloja kuin tavallisille ihmisille vierasta huippukokkien elämää. Romaanissa kuvatut ruoat voivat herättää lukijan ruokahalun mutta toisaalta nostavat esiin, kuinka haavoittuvia olemme, jos ruoassamme on jotakin muuta kuin pitäisi.
Valkama kuljettaa tarinaa luontevasti ja varmasti. Teksti on sujuvaa ja kangertelematonta ja imaisee helposti lukijan mukaansa. Pallokala on esikoisdekkariksi harvinaisen kypsä näyte viihdyttävän kirjoittamisen taidosta.
2017: Max Seeck romaanista Hammurabin enkelit
Raadin perustelut:
Hammurabin enkelit (Tammi, 2016) sai esikoiskirjaksi poikkeuksellisen paljon huomiota – ansaitusti. Tausta, Jugoslavian hajoamissodat, on omaperäinen ja antaa paljon mahdollisuuksia teoksen lunastettavaksi. Esikoisteokseksi Hammurabin enkelit onkin poikkeuksellisen hiottu: jännitys kasvaa tasaisesti, juoni on taiten rakennettu, ja yllätyksiä riittää aivan viimeisille sivuille asti.
Max Seeckin esikoisteos eroaa miellyttävällä tavalla nykytrillerien vakiokaavasta sillä, mitä siinä ei ole. Ei ole Venäjän Suomeen kohdistamaa uhkaa, eikä tarina ole pelkkää toimintatykitystä päähenkilöiden viime hetken pelastuksineen. Kroatiassa kadonneen suomalaisen lähetystövirkailijan katoamiseen liittyvää arvoitusta keritään auki maltillisesti ja jopa kihelmöivästi. Myös henkilökuvat on rakennettu kiinnostaviksi.
Max Seeckin jännityskirjailijan ura on käynnistynyt vähintäänkin lupaavasti.
2016: Lauri Mäkinen romaanista Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset
Lauri Mäkisen teos Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (Siltala, 2014) on miellyttävä yllätys niin aihepiiriltään kuin käsittelytavaltaan. Tuskin koskaan on kirjoitettu dekkaria, joka sijoittuu lähetyssaarnaajien pariin Afrikassa Ambomaaksi nimetyn Pohjois-Namibian alueelle. Tehtävä tuntuu mahdottomalta, mutta Mäkinen ei tingi kirjallisesta laadusta eikä jännityksestä. Hän kuvaa taidokkaasti ja paneutuneesti suomalaisten 1900-luvun alun lähetyssaarnaajien tavoitteiden ja todellisuuden ristiriitoja, keskinäistä kilvoittelua, afrikkalaisyhteisöjä sekä kristinuskon eri suuntien valtataistelun kaavussa harjoitettua kolonialismia Afrikassa.
Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset uhmaa genrerajoja. Se on yhtä aikaa taidokas rakkauskertomus, jännittävä murhamysteeri ja yhden maailman kattava laajojen mittojen lukuromaani – esikoiseksi täysin ja poikkeuksellisen kypsä teos.
2015: Jari Järvelä romaanista Tyttö ja pommi
Raadin perustelut:
Kirjassaan Tyttö ja pommi (Crime Time, 2014) Jari Järvelä tuo dekkarikirjallisuuteen uuden, rosoisen maailman: graffitimaalareiden ja vartijoiden pelikentän. Kirja kuvaa kahden elämäntavan ja maailmankuvan yhteentörmäystä eläytyen taitavasti molempiin.
Samalla Järvelä kertoo inhimillisesti, uskottavasti ja ymmärtäen molempien vastapuolten päähenkilöiden, Metron ja vartija Jeren, tarinat. Nuori nainen graffitintekijöiden päähenkilönä on tuore valinta, kun yleisin mielikuva liittynee nuoriin miehiin ja poikiin. Järvelä ujuttaa Metron synkkään kamppailuun vartijoita vastaan myös mustaa huumoria.
Järvelä kiristää kujanjuoksun jännityskierroksia napakalla otteella. Kirjan lyhyet lauseet imaisevat mukaansa. Tarinan mitta pysyy kompaktina. Kirjailija luottaa draaman kaareen ja lukijan kykyyn eläytyä ja lukea rivien välejä.
2014: Pekka Matilainen romaanista Kupoli
Raadin perustelut:
Pekka Matilaisen Kupoli (Atena, 2013) seuraa Umberto Econ kirjallisia jalanjälkiä 1400-luvun Italiassa. Teoksessa todelliset henkilöt ja tapahtumat on sijoitettu uskottavasti fiktiiviseen tarinaan. Kirjan sankari Antonio on elävästi kuvattu 16-vuotias, omana aikanaan jo nuori mies. Matilaisen klassillisen filologian vankka tuntemus näkyy Kupolin maailmassa. Kirjoittaja on onnistuneesti yhdistänyt tieteellisen osaamisen ja kertojan taidot.