Ulkomaiset kunniakirjat

Vuosittain jaetaan myös Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja. Tämän tunnustuksen saajan valitsee Suomen dekkariseuran hallitus.

Ulkomaiset kunniakirjat 1993–2017

Suomen Dekkarisura ry on jakanut kunniakirjan ulkomaisille teoksille vuodesta 1993.

2017: Pierre Lemaitre Camille Verhoeven -dekkarisarjasta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2017

Pierre Lemaitre

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2017 ranskalaiselle Pierre Lemaitrelle.

Pierre Lemaitre (s. 1951) on noussut raketin lailla kansainvälisen jännityskirjallisuuden arvostetuimpaan kärkeen sarjallaan pienikokoisesta ja tunteellisesta ylikomisario Camille Verhoevenista. Niin Suomessa kuin monessa muussa ei-ranskankielisessä maassa romaanit ovat ilmestyneet väärässä järjestyksessä, mutta se ei vähennä lukukokemuksen vaikuttavuutta. Aloitusosa Travail soigné ilmestyi Ranskassa 2006, suomennos Irène on vuodelta 2016. Toinen osa Alexjulkaistiin 2011 ja suomennos samalla nimellä 2015. Alkuperäisen trilogian päättävä Sacrifices on vuodelta 2012, suomeksi se ilmestyi 2016 nimellä Camille. Sarjaan kuuluu myös pienoisromaani Rosy & John (2013), joka on juuri ilmestynyt suomeksi nimellä Rosie. Minervan kustantamista kirjoista trilogian osat on suomentanut Sirkka Aulanko, Rosien Susanna Hirvikorpi.

Juonenkuljetuksellaan ja kirjoitustyylillään Lemaitre on yllättänyt kokeneimmatkin rikoskirjallisuuden harrastajat nyrkkeilytermein ilmaistuna, lukija ei aavista milloin isku tulee. Etenkin romaanissa Alex kirjailija sumuttaa lukijaa mestarillisesti pitämällä rikoskuvion taustoja ensin salassa ja kääntämällä sitten asetelmia toistuvasti uuteen valoon.

Dekkarisarjansa alusta lähtien Lemaitre on käyttänyt omaperäisesti hyväkseen rikos- ja jännityskirjallisuuden perinnettä. Hän kirjoittaa aiheista, jotka ovat genren teoksista perin tuttuja sarjamurhista, päähenkilön läheisiin kohdistuvasta uhasta mutta löytää niihin persoonallisen, kuluneita kaavoja kaihtavan lähestymistavan.

Pierre Lemaitre on monesti palkittu kirjailija. Etenkin Britanniassa häneen on ihastuttu ja sikäläinen rikoskirjailijajärjestö CWA on palkinnut hänen teoksensa kolmesti vuoden parhaana käännettynä rikosromaanina: AlexinCamillen sekä romaanin Näkemiin taivaassa. Viimeksi mainittu palkittiin Ranskassa maan arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla Prix Gouncourtilla 2013.

 

Pierre Lemaitren kiitossanat:

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjalla palkittu Pierre Lemaitre lähetti kustantajansa Minervan kautta palkintotilaisuuteen seuraavan kiitosviestin:

Je suis à la fois très heureux de recevoir ce prix et très flatté par les commentaires du jury.

Mon intention, en écrivant Alex, était, en quelque sorte d’interroger une formule simple, connue (celle du serial killer) pour voir si elle pouvait encore recéler un peu de nouveauté.

Pour y parvenir, j’ai utilisé un autre ressort, très classique du roman policier : la distinction que proposait Alfred Hitchcock entre le suspense et la surprise. J’ai tâché de placer du suspens là où ordinairement il y a de la surprise et de la surprise où il y a le plus souvent du suspens.

En somme, pour jouer avec une formule classique, je me suis reposé sur d’autres formules classiques parce qu’elles ont encore beaucoup de choses à nous apprendre.

Mais ce roman serait peut-être passé inaperçu s’il n’avait bénéficié de l’excellente traduction due à Sirkka Aulanko que j’associe bien volontiers à ce prix.

Pierre Lemaitre

 

Olen erittäin onnellinen saamastani huomionosoituksesta ja myös hyvin otettu Suomen dekkariseuran perusteluista.

Alexia kirjoittaessani tarkoitukseni oli haastaa sarjamurhaajatarinoiden yksinkertainen tunnettu kaava ja tutkia, voisiko siitä vielä löytää jotakin uutta.

Päästäkseni tavoitteeseeni turvauduin toiseen rikosromaanien hyvin perinteiseen keinoon: suspensen ja yllätyksen erotteluun siten kuin Alfred Hitchcock on sen esittänyt. Kokeilin sijoittaa aavistelevaa jännitystä sinne, missä yleensä on yllätys, ja vastaavasti yllätyksen sinne, missä useimmiten jännitetään, mitä on tulossa.

Lyhyesti sanottuna, leikkiessäni klassisella kaavalla tukeuduin toisiin klassisiin kaavoihin, sillä niillä on edelleen paljon annettavaa meille.

Tämä romaani olisi kuitenkin ehkä jäänyt huomaamatta, ellei se olisi saanut tuekseen Sirkka Aulangon erinomaista suomennosta. Jaan mielelläni tämän huomionosoituksen hänen kanssaan.

Pierre Lemaitre

2016: Johan Theorin Öölanti-sarjasta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2016

Johan Theorin

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2016 ruotsalaiselle Johan Theorinille.

Johan Theorin (s. 1963) on nostanut Öölannin neliosaisella romaanisarjallaan rikoskirjallisuuden maailmankartalle. Sarjan ensimmäinen osa Skumtimmen ilmestyi Ruotsissa 2007 ja suomennettiin 2008 nimellä Hämärän hetki. Theorinilta on julkaistu suomeksi myös Öölanti-sarjan muut romaanit Yömyrsky(2009), Verikallio (2011) ja Aarnivalkeat (2015) sekä sarjaan kuulumaton Sankta Psykon kasvatit (2013). Kaikki teokset on suomentanut Outi Menna ja kustantanut Tammi.

Romaaneissaan Theorin kuljettaa tarinaa useita näkökulmia ja aikatasoja vaihtelemalla. Esimerkiksi esikoisromaanissa kulkevat rinnan 1940-luvulta käynnistyvä epämiellyttävän Nils Kantin tarina ja 1990-luvulle sijoittuva vanhan katoamistapauksen selvittely. Lopussa Theorin punoo tarinat taitavasti yhteen.

Vahvan ja yllätyksellisen kerronnan lisäksi Theorin ammentaa teoksiinsa aineksia kansanperinteestä ja tuo niihin ripauksen mystiikkaa. Hän tarjoaa maistiaisia Öölannin lumosta mutta myös salaisuuksista, joita matkailukauden tuomat turistit eivät osaa aavistaakaan. Vaikka Öölanti-sarjan kirjoissa on yhteisiä henkilöitä, sarjan osat voi lukea myös erikseen, sillä myöhempi osa ei paljastaa liikaa aikaisemmista tapahtumista.

Ihmisten psykologinen kuvaus on yksi Theorinin vahvuuksista. Öölanti-sarjan henkilöhahmot ovat persoonallisia ja monisyisiä ja usein silti aivan tavallisia ihmisiä. Sarjan kaikissa teoksissa esiintyvä entinen merikapteeni Gerlof Davidsson on vanha ja fyysisesti heikko, mutta silti hän nousee merkittävään rooliin tapahtumien selvittelyssä. Pahojen tekojen tekijöitäkin pystyy ymmärtämään, kun heidän motiivinsa paljastuvat tarinan edetessä.

Johan Theorin on saanut teoksistaan useita arvostettuja kansainvälisiä dekkaripalkintoja, muun muassa yhteispohjoismaisen Lasiavain-palkinnon vuonna 2009 sekä brittiläisen Kansainvälinen tikari (International Dagger) -palkinnon 2010. Hänen kirjojensa käännösoikeuksia on myyty yli 20 maahan.

 

Johan Theorinin kiitosviesti

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjalla palkittu Johan Theorin lähetti suomalaisen kustantajansa Tammen kautta palkintotilaisuuteen 8.2. sähköpostitse seuraavan kiitosviestin:

”Hei, tässä Johan Theorin, joka on ikionnellinen tultuaan valituksi vuoden parhaaksi ulkomaiseksi dekkarikirjailijaksi.

Kirjoittaessani neljän romaanin sarjan Öölannissa tapahtuvista pienistä ja suurista rikoksista en todellakaan ollut onneni kukkuloilla, sillä molemmat vanhempani olivat vakavasti sairaita. Äidilläni oli syöpä ja isälläni Alzheimerin tauti. Molemmat kuolivat ennen sarjan valmistumista, minkä takia kirjoista tuli varmaan synkempiä kuin oli tarkoitus. Mutta tiedän, että äiti ja isä olivat hyvin iloisia yrityksestäni kertoa jännittäviä tarinoita heidän rakastamaltaan saarelta. He olisivat olleet palkinnosta vähintään yhtä ylpeitä kuin minäkin.

Ylpeä olisi ollut myös äidinisäni Ellert, joka on toiminut esikuvana rikoksia ja mysteerejä kaikissa neljässä romaanissa ratkaisevalle merikapteeni Gerlof Davidssonille. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan Ellert purjehti Itämerellä kuljettaen öölantilaista kiveä sekä Ruotsiin että Suomeen. Muistan, kuinka kerran poikavuosinani hän vei minut Öölannin itäpuolella sijaitsevalle hiekkarannalle ja osoitti horisonttiin Suomen suuntaan. Tuntui kuin maa olisi juuri ja juuri erottunut kaukaisuudessa, vaikka tiesin että meri oli aivan liian suuri. Sillä välin kun odottelemme Öölannin ja Suomen yhdistävää siltaa, jatkakaamme lukemista. Kirjathan ovat eräänlainen silta.

Suuret kiitokset fantastiselle kustantajalleni Tammelle ja yhtä fantastiselle suomentajalleni Outi Mennalle koko Öölanti-sarjan kääntämisestä. Kiitos myös lyömättömälle graafikolleni Anders Carpelanille, joka vastaa sarjan suomenkielisestä ulkoasusta. Ja yhtä suuret kiitokset myös Suomen dekkariseuralle tästä hienosta kunnianosoituksesta.”

 

2015: Indrek Hargla apteekkari Melchior -dekkarisarjasta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2015

Indrek Hargla

Indrek Hargla, kuva: Olli TurunenSuomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2015 virolaiselle Indrek Harglalle.

Indrek Hargla (s. 1970 Tallinnassa) on maansa kiinnostavimpia ja suosituimpia kirjailijoita. Hän kirjoittaa muun muassa tieteiskirjallisuutta ja historiallisia rikosromaaneja, jotka ovat ilmestyttyään nousseet Viron kirjamyynnin kärkeen.

Harglan esikoisdekkari Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatusilmestyi vuonna 2010 (suom. Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus 2011). Sen jälkeen hän on kirjoittanut tasaiseen tahtiin neljä muuta rikosromaania, joiden pääosassa on apteekkari Melchior. Melchior on Umberto Econ William Baskervillen kaltainen joviaali hahmo, jota erilaiset ihmiset lähestyvät helposti.

Tähän mennessä Melchior-romaaneja on suomennettu neljä: esikoisen lisäksi Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus (2012), Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär (2013) ja Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja (2014). Syksyllä 2015 ilmestyy Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka. Kaikki teokset on suomentanut Jouko Vanhanen ja kustantanut Moreeni.

Suomen dekkariseura kiittää Harglaa Tallinnan vanhan kaupungin historian elävöittämisestä ja lukijoiden viemisestä keskiaikaisen kaupungin mustanpuhuvaan goottimiljööseen. Hargla kirjoittaa Tallinnan historiasta, 1400-luvusta ajasta, josta ei ole säilynyt kovinkaan paljon kirjallista materiaalia. Romaanien todellisuudessa niihin on helppo uskoa. Harglan romaanisarja toteuttaa Aristoteleen jo muinoin Runousopissa esittelemää kaunokirjallisuuden perusajatusta: fiktio ei kuvaa sitä, mitä on tapahtunut, vaan sitä, mitä olisi voinut tapahtua. Romaanisarjan osat voi lukea itsenäisinä teoksina, mutta teoksesta toiseen päähenkilö ja hänen lähipiirinsä kehittyvät, vanhenevat ja tulevat lukijalle tutuiksi.

2014: Peter Robinson suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2014

Peter Robinson

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2014 englantilais-kanadalaiselle Peter Robinsonille.

Poliisiromaanin taiturin Peter Robinsonin (s. 1950) esikoisdekkari Gallows View ilmestyi vuonna 1987. Sen jälkeen hänen on kirjoittanut tasaiseen tahtiin rikosromaaneja, novelleja ja runoja. Hän on kirjoittanut yli 20 romaania, joiden pääosassa on komisario Alan Banks. Tähän mennessä kirjoista on suomennettu seitsemän, viimeisin, Paholaisen ystävä (Friend of the Devil, 2007) vuonna 2013. Kaikki suomennokset on julkaissut Blue Moon. Teoksia ovat kääntäneet Ulla Ekman-Salokangas ja Tiina Ohinmaa.

Komisario Alan Banksissa on paljon tuttuja fiktiivisten poliisien piirteitä: hän on työlleen omistautunut, eronnut, kuuntelee klassista musiikkia ja juo viskiä. Hän tekee tarkkoja havaintoja ympärillään olevista ihmisistä ja ympäröivästä yhteiskunnasta – yhteiskuntaluokka istuu sitkeässä ja taloudellinen eriarvoisuus rapauttaa uskoa valtaapitäviin. Banksin työväenluokkainen tausta kuuluu hänen kielenkäytössään.

Samalla seurataan Yorkshireen sijoittuvan kuvitteellisen Eastvalen kaupungin kehitystä. Banks on yhtäältä vetäytyvä, ulkopuolisuutta usein kokeva, jopa erakkomainen, mutta toisaalta hän tekee työnsä osana ammattilaisten tiimiä. Banksin kautta havainnoidaan poliisin työn muuttumista, mutta myös myös hänen läheisiään. Hän esimerkiksi seuraa kiinnostuneesti aikuistuvan poikansa uraa musiikin parissa. Sarjan edetessä Banks löytää romantiikkaakin elämäänsä. Yksi kiinnostavimmista on poliisikollega Annie Cabbot, joka ilmestyy Banksin elämään vuonna 1999 julkaistussa teoksessa In a Dry Season (suom. Kuiva kuuma kesä 2002).

Peter Robinsonin teokset ovat voittaneet useita palkintoja muun muassa hänen nykyisessä kotimaassaan Kanadassa kuin synnyinmaassaan Britanniassa. Robinson on väitellyt tohtoriksi englannin kielestä. Hänen teoksiaan on käännetty lähes 20 kielelle. Alan Banks -romaaneista on tehty myös televisiosarja, jota Suomessa on esittänyt Yleisradio.

Peter Robinsonin kiitosviesti

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjalla palkittu Peter Robinson lähetti kustantajansa Blue Moonin kautta palkintotilaisuuteen sähköpostitse seuraavan viestin:

Suomen dekkariseuran myöntämä Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja on minulle suuri kunnia. Otan palkinnon vastaan kiitollisena ja nöyränä. Haluan myös kiittää suomalaista kustantajaani Blue Moonia pitkästä yhteistyöstä. He julkaisevat erittäin kauniita kirjoja, ja saatuani uuden kirjan pidän sitä aina tyytyväisenä käsissäni, vaikken kykenekään lukemaan sitä! Suuret kiitokset kaikille. Toivoisin voivani olla paikalla.

Peter Robinson

2013: Denise Mina suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2013

Denise Mina

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan saa vuonna 2013 skotlantilainen kirjailija Denise Mina.

Denise Mina (s. 1966) on noussut nopeaan tahtiin rikoskirjailijoiden terävimpään kärkeen Britanniassa. Hän kuvaa rikosromaaneissaan skotlantilaista yhteiskuntaa näyttämönään kotikaupunkinsa Glasgow. Kirjailijan tyyli on omintakeisen jännittävä, ajankuva on tarkkaa, ja kirjojen persoonalliset henkilöt jäävät mieleen.

Mina tunnetaan erityisesti vahvojen naishahmojen kuvaajana. Hänen päähenkilönsä ovat kaukana täydellisistä ja virheettömistä naisista; he ovat tiukkoja ja kovia kokeneita selviytyjiä, jotka tarvittaessa ottavat lain omiin käsiinsä.

Juridiikkaa opiskellut Mina opetti ja tutki Glasgow’n yliopistossa lakia ja kriminologiaa, kunnes jättäytyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Rikoskirjailijana hän debytoi 1998, jolloin ilmestyi Garnethill(suom. 2003), ensimmäinen osa samannimistä trilogiaa. Kirjojen päähenkilö Maureen O’Donnell on kovia kokenut nuori nainen, jonka oma selviytyminen traumasta on keskeinen osa trilogian juonikuviota.

Garnethillin jälkeen Mina kirjoitti uuden kolmiosaisen sarjan, jonka aloitti Veripelto (2005, suom. 2008). Sen päähenkilö Patricia”“Paddy” Meehan etenee trilogian aikana sanomalehden lähettitytöstä rikostoimittajaksi ja tähtikolumnistiksi. Jännittävien rikosjuonien ohella sarja kuvaa tarkkanäköisesti työttömyyden kourissa rimpuilevaa kaupunkia, kun perinteinen teollisuustyö telakoineen katoaa Glasgow’sta 1980-luvulla. Molempien trilogioiden päähenkilöille on yhteistä työläistausta ja katolisuus sekä pyrkimys päästä pois työväenluokan tytölle pedatusta roolista.

Minan uusin rikoskirjasarja osoittaa kirjailijan kyvyn uusiutua: ensi kertaa päähenkilönä on poliisi, ylikonstaapeli Alex Morrow, nainen hänkin. Sarjan toinen romaani Ampiaiskesä (2011, suom. 2012) on voittanut useita palkintoja, se valittiin muun muassa Ruotsissa ilmestymisvuotensa parhaaksi käännösdekkariksi.

Denise Mina on julkaissut kymmenen rikosromaania, joista yhdeksän on ilmestynyt suomeksi ja kymmenes, Petojen kaupunki, on tulossa maaliskuussa 2013. Hänen kirjojaan on Suomessa julkaissut Like. Teoksia ovat suomentaneet Juha Ahokas, Mervi Hangasmäki, Riitta Maaniemi ja Risto Raitio. Mina on kirjoittanut myös näytelmiä ja tehnyt käsikirjoituksen Stieg Larssonin Millennium-trilogian sarjakuvaversioon, jonka ensimmäisen osan julkaisi viime vuonna suomeksi WSOY.

2012: Leif GW Persson suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2012

Leif GW Persson 

Suomen dekkariseura ry myöntää ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2012 ruotsalaiselle kirjailijalle Leif GW Perssonille.

Leif GW Persson (s. 1945) on kieleltään ja tyyliltään ainutlaatuinen ruotsalaisdekkaristien runsaassa joukossa. Hänen aiheensa ja teemansa ovat yhteiskuntakriittisiä kuten monilla kollegoillaan, mutta Perssonin terävä kielenkäyttö ja tapa kirjoittaa dialogia ovat hyvin omintakeiset.

Perssonin romaaneissa on kaikki mitä hyvältä dekkarilta odottaa: koukuttava juoni, taitava kerronta ja mielenkiintoiset henkilöt. Huumoria ei ole tavattu yhdistää ruotsalaiseen rikoskirjallisuuteen, mutta Perssonin teokset saavat lukijan myös nauramaan makeasti. Kirjailijan taitavuutta henkilökuvaajana osoittaa, miten hän onnistuu tekemään kaikin puolin epämiellyttävästä, sovinistisesta ja ammattitaidottomasta poliisista kiehtovan henkilöhahmon.

Persson debytoi rikoskirjailijana vuonna 1978 teoksella Grisfesten(suom. Possujuhla 2010) ja julkaisi sen jälkeen kaksi muuta teosta, jotka ovat edelleen suomentamatta. Romaanien menestyksestä huolimatta Persson luopui kaunokirjallisuudesta 20 vuodeksi, vaikka olikin tuona aikana käsikirjoittamassa elokuvia ja televisiosarjoja. Vuonna 2002 Persson teki vaikuttavan paluun julkaisemalla ensimmäisen osan romaanitrilogiasta, jonka hän on nimennyt ”Hyvinvointivaltion tuhoksi”. Romaanit Kesän kaipuusta hyiseen viimaan (2002, suom. 2003), Toinen aika, toinen elämä (2003, suom. 2004) sekä Putoaa vapaasti kuin unessa (2007, suom. 2008) käsittelevät Ruotsin pääministeri Olof Palmen murhaa ja esittävät sille erään mahdollisen ratkaisun.

Perssonin teoksissa esitetyllä poliisien toimintaan kohdistuvalla kritiikillä on vankka pohja kirjailijan taustan vuoksi. Hän on kriminologian professori ja Ruotsin tunnetuin rikosasiantuntija. Tämä näkyy uskottavana arkisen poliisityön kuvauksena, johon yhdistyvät terävät huomiot korkean tason poliittisista kähminnöistä. Perssonin kirjojen pääosissa on teoksesta toiseen hieman vaihteleva joukko erilaisia poliiseja, joista ehkä tärkeimmäksi nousee urallaan sekä keskusrikos- että turvallisuuspoliisin päälliköksi etenevä Lars Martin Johansson. Hänen viimeisestä jutustaan eläkeläisenä ja aivoinfarktitoipilaana kertoo vaikuttavasti kirjailijan viimeisin rikosromaani Matkan pää(2010, suom. 2011). Kirja palkittiin viime vuonna pohjoismaisella Lasiavain-dekkaripalkinnolla.

Leif GW Persson on julkaissut yhdeksän rikosromaania, joista on toistaiseksi suomennettu seitsemän. Hänen kirjojaan ovat Suomessa julkaisseet Bazar ja Otava. Teoksia ovat suomentaneet Laura Jänisniemi ja Kari Koski.

2011: Dennis Lehane suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2011

Dennis Lehane 

Suomen dekkariseura ry myöntää ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2011 yhdysvaltalaiselle kirjailijalle Dennis Lehanelle.

Dennis Lehane (s. 1965) on monipuolinen kirjailija, jonka tuotannosta on toistaiseksi suomennettu seitsemän romaania. Hän aloitti vuonna 1994 Bostoniin sijoittuvilla Patrick Kenzie – Angela Gennaro -yksityisetsiväparin työtä kuvaavilla kirjoilla, joista ensimmäinen oli Täyttä sotaa (A Drink Before the War, suom. 2003, Tammi). Hän julkaisi 1990-luvun aikana viisi Kenzie-Gennaro-teosta, jotka on kaikki suomennettu 2000-luvulla. Sarjan nopeasta julkaisuvauhdista huolimatta kaikkien teosten taso pysyi korkeana. Pitkän tauon jälkeen Lehane on julkaissut Kenzie-Gennaro-sarjassa USA:ssa lokakuussa 2010 uuden romaanin Moonlight Mile, joka on toistaiseksi suomentamatta.

Kenzie-Gennaro-sarjan vakiohenkilöiden rikas ja moniulotteinen kuvaaminen on oivallinen osoitus Lehanen kirjallisesta osaamisesta. Vaikka raakakin väkivalta on osa kirjailijan käyttämää kuvastoa, ei väkivaltainen toiminta kuitenkaan nouse hänen kirjojensa kantavaksi teemaksi.

2000-luvulla Lehane on osoittanut laaja-alaisuutensa kirjailijana julkaisemalla niin rikoskirjoja (Menneisyyden ote 2001, suom. 2002 ja Suljettu saari 2003, suom. 2004), historiallisia romaaneja kuin myös novellikokoelman. Lehanen kirjojen ansioita osoittaa, että niiden pohjalta on tehty 2000-luvulla erinomaisia elokuvia. Lisäksi hän on toiminut kiitettynä tv-käsikirjoittajana Langalla-sarjassa (The Wire).

Erityisen ansiokas Lehane on kotiseutunsa Bostonin kuvaajana. Hän tuntee syvästi kotiseutunsa jännitteet ja osaa kuvata hienosti Bostonin moninaisuuden sen eri alakulttuureineen. Lehanen monissa kirjoissa Boston ympäristönä nouseekin lähes päähenkilön asemaan.

Dennis Lehanen kiitosviesti

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjalla 2011 palkittu Dennis Lehane sai suomalaiselta kustantajaltaan Tammelta tiedon palkitsemisestaan sekä luettelon aiemmista kirjailijoista, joille Suomen dekkariseuran tunnustus on myönnetty. Lehane lähetti Tammen kautta palkintotilaisuuteen Bostonista sähköpostitse seuraavan viestin:

To be mentioned in the same company as the other writers on this list is in many ways incomprehensible to me. It’s an honor I’ll cherish for the rest of my life. Thank you so much.

Dennis Lehane

2010: P. D. James elämäntyöstä

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2010

P. D. James  

Suomen dekkariseura ry myöntää ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2010 englantilaiselle kirjailijalle P. D. Jamesille eli paronitar Phyllis Dorothy James Whitelle.

P. D. James (s. 1920) on kirjoittanut 18 romaania, joista uusin The Private Patient (2008) ilmestyi suomeksi viime vuonna nimellä Yksityispotilas. Jo ensimmäisessä romaanissaan Cover Her Face (1962; suom. Sally-rukka, kultatukka) James esitteli legendaarisen sankarinsa, New Scotland Yardin rikostutkijan, intellektuellin pohdiskelijan ja runoilijan Adam Dalglieshin, joka on tullut suurelle yleisölle sittemmin tutuksi myös monien tv-elokuvien kautta. Pääosa Jamesin tuotannosta on Dalglieshin murhatutkimuksista kertovia romaaneja. Lisäksi hän on kirjoittanut kaksi dekkaria, joiden päähenkilönä on nuori yksityisetsivä nimeltä Cordelia Gray, sekä kaksi muuta romaania.

Jamesin tuotannon alkupuoli noudattaa klassisen dekkarin perinnettä, mutta vuosien varrella hänen teoksensa ovat kehittyneet myös häikäisevän taitaviksi kaikilla kirjallisuuden kriteereillä arvioituna. Romaanihenkilöiden kuvaajana James on tarkkanäköinen ja oivaltava. Hän käsittelee mielellään moraalisia ja uskonnollisia teemoja ja käyttää tunnelman luojana taitavasti hyväkseen kertomustensa tapahtumaympäristöjä pienistä yksityiskohdista lähtien. Hän on kuljettanut lukijaa mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa niin Lontoossa kuin Englannin rannikollakin.

P. D. James on yksi niistä rikoskirjailijoista, joiden ansiosta dekkarien arvostus on noussut niin tavallisten lukijoiden kuin kriitikoiden ja tutkijoidenkin silmissä.

 

P. D. Jamesin kiitosviesti

Ulkomaisella kunniakirjalla palkittu P. D. James lähetti kustantajansa Otavan kautta palkintotilaisuuteen sähköpostitse seuraavan kiitosviestin:

I am delighted that the Finnish Whodunnit Society has honoured me by awarding me their annual prize given to a foreign crime writer. I know that I have many fans in Finland and that yours is a country which not only produces excellent crime writing, but is discriminating in its choice.

I wish I could be with you all on this occasion to receive the prize in person, but I know that a representative from my publishers, Otava, will be there on my behalf and will send on my diploma.

I send my best wishes to the Finnish Whodunnit Society, my warm thanks on the honour they are bestowing on me, and my best wishes to all my readers in Finland.

P. D. James

2009: Arnaldur Indriðason suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2009

Arnaldur Indriðason 

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2009 islantilaiselle Arnaldur Indriðasonille.

Arnaldur Indriðason (s. 1961) on taustaltaan historian tutkija ja toimittaja. Hän työskenteli vuosikausia elokuvakriitikkona Morgunblaðið-lehdessä. Hän hyödyntää historian tuntemustaan kirjojensa aiheissa, joissa tapahtumien syyt takautuvat monesti vuosikymmenien taakse.

Islannin rikoskirjallisuus on suhteellisen nuorta. Viime vuosisadan alkupuolella rikoskirjoja ilmestyi vain muutamia ja monet niistäkin julkaistiin salanimellä. Jälkipuolella kirjoja alkoi ilmestyä useammin, mutta kukaan kirjailija ei kokenut rikosromaania omaksi lajikseen.

Vuonna 1997 ilmestyi Arnaldur Indriðasonin ensimmäinen rikosromaani Synir duftsins, jota ei ole suomennettu. Sen jälkeen Arnaldur on pitänyt yllä tahtia, jossa joka vuosi ilmestyy uusi kirja. Hänelle on ilmaantunut myös kollegoja ja rikoskirjallisuus elää Islannissa selvää nousuvaihetta. Arnaldurin kirjoja on käännetty ainakin 26 kielelle.

Merkittävin osa Arnaldurin tuotannosta ovat komisario Erlendur -kirjat. Niitä on ilmestynyt kaikkiaan yhdeksän, joista viisi on tähän mennessä suomennettu.

Ensimmäinen suomennos Räme ilmestyi vuonna 2000. Sen jälkeen ovat tulleet HaudanhiljaistaÄäni kuin enkelinMies järvessä ja Talvikaupunki. Kaikki suomennokset on julkaissut Blue Moon ja kääntänyt Seija Holopainen.

Erlendur Sveinssonin työpari on Sigurdur Óli ja miehet ovat kuin yö ja päivä. Ryhmän kolmas poliisi on nainen, Elínborg, joka tasapainottaa miesten vastakkaisia luonteita. Käytännön työssä kolmikko on oivallinen tiimi, joka ratkoo rikokset useimmiten perusteellisen työn jälkeen.

Islantilaisella rikoskirjallisuudella on ollut kotimaassaan melkoisia paineita. Pieneen ja rauhalliseen maahan ei ole kovin helppo sijoittaa murhia ja tappoja. Koska kirjallisuudenlaji on vielä nuori, sillä ei ole ollut muita kotimaisia esikuvia kuin maassa runsaasti julkaistava kaunokirjallisuus.

Arnaldurin teokset ovat erittäin taitavasti kirjoitettuja, miljöökuvaukset vaikuttavia ja henkilöt monisärmäisiä ja hyvin todellisen tuntuisia. Tutkiviin poliiseihin tulee myös lisää ulottuvuuksia kirja kirjalta. Esimerkiksi Erlendurin etäinen suhde lapsiinsa ja näiden varovaiset yritykset rakentaa suhdetta isäänsä ovat aivan omaa lajiaan.

 

Arnaldur Indriðason
lähetti suomalaisen kustantajansa Blue Moonin kautta palkintotilaisuuteen sähköpostitse oheisen kiitosviestin.

 

My dear friends in Finland,

Thank you with all my heart for the great honor you show me and my works with this prize. The joy of receiving it could not be any greater for me because I know that you have built a very strong and enthusiastic society around the beautiful art of crime writing. It has been my good fortune to have experienced it in person. Those days in the Finnish woods are unforgettable for me.

I want to use this opportunity to thank my very good publishers, Ulla and Raimo, for their great job of getting my books to be known in your country, and I would like especially to thank my extraordinary translator, Seija Holopainen, who with her translations has truly made this prize come true.

Thank you,
Arnaldur Indriðason

2008: Fred Vargas suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2008

Fred Vargas 

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2008 ranskalaiselle Fred Vargasille.

Fred Vargas (s. 1957), oikealta nimeltään Frédérique Audoin-Rouzeau, on siviiliammatiltaan keskiaikaan ja eläinten luihin erikoistunut arkeologi. Hän on hyödyntänyt erikoisosaamistaan sekä henkilöhahmoissaan että rikosromaaniensa juonissa.

Fred Vargas aloitti varsinaisen rikoskirjailijan uransa 1990-luvun puolivälissä. Kolmen ensimmäisen teoksen tapahtumat sijoittuvat ränsistyneen pariisilaisen kivitalokommuunin liepeille. Pystyyn, kuolleet!Ei takkaa, ei tupaa ja vielä suomentamaton Un peu plus loin sur la droite ilmestyivät vuoden välein.

Varsin tuottelias kirjailija kirjoitti samaan aikaan myös ensimmäisen komisario Jean-Baptiste Adamsbergin tutkimuksista kertovan rikosromaaninsa. Se ilmestyi suomeksi viime vuoden lopulla. Kaikkiaan Adamsbergin tutkimuksia on toistaiseksi ilmestynyt kahdeksan ja käännetty kolme: Kuriton mies nurinPainu tiehesi ja pysy poissa ja Sinisten ympyröiden mies.

Tällä vuosikymmenellä Fred Vargasilta on suomennettu viisi teosta ja ne ovat löytäneet nopeasti lukijansa. Vargas on Keski-Euroopan suosituimpia ja arvostetuimpia dekkaristeja ja häntä on jopa kutsuttu Georges Simenonin seuraajaksi.

Useimmat Vargasin kirjojen henkilöt ovat varsin erikoisia ja monimutkaisia tyyppejä. Heillä on erikoisia harrastuksia ja ammatteja. Usein heillä on myös ongelmia nais- ja miessuhteissaan. Erityisesti komisario Jean-Baptiste Adamsberg on perusromanttinen ja olemattomiin ajatuksiinsa vajoava tyyppi. Hän ratkoo rikoksia suurimmaksi osaksi vaistonsa ja ihmisymmärryksensä varassa.

Fred Vargasin suomennetuissa kirjoissa on raskaista aiheista huolimatta raikasta ranskalaista kepeyttä, jossa mitään ei oteta kovin vakavasti. Parhaiten se ilmenee komisario Adamsbergin hahmossa: mitä hankalampia asioita hänellä on ratkottavanaan, sen sumuisempaan ja ajatuksettomampaan olotilaan hän vajoaa. Jostain sieltä hämärien assosiaatioiden seasta ratkaisut sitten löytyvät.

Fred Vargasin psykologiset rikosromaanit ovat inhimillisyydessään ajattomia. Ne pitävät lukijan otteessaan ja edustavat suomennetussa rikoskirjallisuudessa uutta, lempeän ironisen ja hilpeän rikosromaanin genreä.

Erityiskiitos Vargasin nautinnollisen kielen ja tyylin välittämisestä suomalaisille lukijoille kuuluu suomentaja Marja Luomalle.

 

Fred Vargasin kiitoskirje

Hyvät ystävät,

Pahoittelen, etten pysty ottamaan henkilökohtaisesti vastaan kunniakirjaa, jonka olette päättäneet minulle myöntää.

Sallikaa minun ilmaista iloni ja kiitokseni – erityisesti kustantajalleni Anna Baijarsille, joka pitää dekkarieni puolia tuulissa ja tuiskuissa, ja suomentajalleni Marja Luomalle, joka on tehnyt esimerkillistä työtä.

Muuten, en pidä itseäni ”kirjailijana” vaan pikemminkin ”tarinoiden kertojana” – tarinoiden jotka rauhoittavat mieltä ja auttavat nukahtamaan. Kiitän teitä lämpimästi minulle suomastanne kunniasta.

2007: Jo Nesbø Harry Hole -sarjasta

Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja 2007

Jo Nesbø 

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2007 norjalaiselle Jo Nesbølle.

Vuonna 1959 syntynyt Jo Nesbø on 2000-luvulla noussut skandinaavisen rikoskirjallisuuden eturiviin. Hän on toistaiseksi julkaissut kuusi rikosromaania, joista aluksi Liken ja sittemmin Johnny Knigan kustantamina suomeksi ovat ilmestyneet LepakkomiesPunarintaSuruton ja Veritimantit.

Nesbøn teokset elävät ennen kaikkea hänen päähenkilönsä, oslolaispoliisi Harry Holen kautta. Hole on keski-ikäinen mies, ihmissuhteissaan epäonnistunut ja erilaisten henkilökohtaisten tragedioiden koettelema alkoholisti. Hänellä on siis kaikki edellytykset täyttää stereotyyppisesti ne mitat, joita rikoskirjat ovat skandipoliiseista viime vuosina tuottaneet. Nesbø tuo kuitenkin poliisiprofiiliin häiritseviä piirteitä. Hole on särmikäs hahmo. Sekoitus äärimmäistä rationaalisuutta ja dekadenttiutta, jopa itsetuhoa, tuo mieleen salapoliisitarinoiden varhaiset sankarit, Edgar Allan Poen Auguste Dupinin ja Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesin. Holen ristiriitaisuutta täydentävät synkkämielisyyden ja huumorin, eksymisen ja löytämisen sekä velttouden ja intensiteetin yhdistelmät.

Ehkäpä juuri se, että Hole tuntuu kulkevan vieraana vahvaa identiteettiä ja sosiaalisia taitoja vaativassa ajassamme, tekee Nesbøn romaaneista ajattomia. Hahmona Hole ei niinkään ole uskottava vaan pikemminkin mahdollinen, mikä on avannut kirjoittajalle tuoreen tavan käsitellä eritoten pahuuden muotoja, historian läsnäoloa ja kulttuurienvälisiä suhteita. Temaattisen ja psykologisen rikkauden rinnalla Jo Nesbø muistaa myös pitää yllä rikosromaanien peruselementtiä, jännitystä. Mielikuvituksellisesti kirjoitetut ja taitavasti rytmitetyt Harry Hole -teokset vangitsevat lukijan ja edustavat aikamme parasta rikoskirjallisuutta.

 

Kunniakirjalla palkittu Jo Nesbø lähetti palkintotilaisuuteen seuraavan kiitosviestin:

I am truly honoured to receive this commendation from Finska deckarsällskapet! And I hope I’ll be in Finland in a not too distant future to thank you in person. Meanwhile, I have just one worry: I sincerely hope I will receive some kind of diploma or other solid confirmation so I can prove this to my friends and family who otherwise know me as a pathological liar.

Yours Sincerely,
Jo Nesbø

2006: Minette Walters suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 2006

Minette Walters 

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2006 englantilaiselle Minette Waltersille.

Minette Walters (s. 1949) on noussut 1990–2000-luvulla kirjallisesti kunnianhimoisen ja alati kehittyvän nykydekkarin suurten nimien joukkoon. Hän aloitti dekkariuransa vuonna 1992 romaanilla The Ice House (suom. Ruumis jääkellarissa, 1995) ja on alusta asti saanut osakseen niin lukijoiden kuin kriitikoidenkin suosion. Hänen romaaneistaan on tehty useita tv-sovituksia, ja lähes kaikki kirjat on ilahduttavasti myös suomennettu.

Waltersin kirjoissa ei ole sarjapäähenkilöitä, vaan jokainen tarina tuo mukanaan uudet hahmot. Näin kirjailija tarkastelee rikosta joka kerta aivan uudesta näkökulmasta. Walters on muuttuvien asetelmien ja moniulotteisten, salaperäisten henkilöhahmojen mestari. Moni asia hänen tarinoissaan on toisin kuin miltä aluksi näyttää.

Kirjoissaan Walters panostaa psykologiseen jännitykseen ja traumaattisiin ihmissuhteisiin kuvatessaan eri yhteiskuntaluokkien sosiaalisia suhteita. Paljon vankiloissa vieraillut Walters on kirjoittanut uskottavasti muun muassa brittiläisistä kaupunkislummeista ja yhteiskunnan vähäosaisten elämästä, kuitenkin ilman sosiaalipornoa tahi osoittelevaa yhteiskunnallista paatosta.

 

Minette Waltersin kiitoskirje:

”I am deeply honoured and thrilled to be recognised by the Finnish Whodunnit Society in this way. It is particularly pleasing because it’s a commendation for the body of my work rather than a single book. I wish I could be with you in Helsinki to receive the award in person. I very much enjoyed visiting your beautiful city last year and retain fond and strong memories of everyone I met. I would also like to say that I think Finnish food is fabulous! Thank you so much for your appreciation of my work, and my very best wishes to all the members of the Whodunnit Society.”

WSOY julkaisee syyskuussa suomeksi Minette Waltersin uusimman romaanin Paholaisen höyhen (Devil’s Feather, 2005). Kääntäjä on Eva Siikarla. Teos on 11:s Walters-suomennos.

2005: John le Carré suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 2005

John le Carré 

Suomen dekkariseura ry:n ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja myönnetään vuonna 2005 englantilaiselle John le Carrélle.

Vakoilujännärien tärkeimpiin taitureihin lukeutuvan le Carrén suomalaisina kustantajina ovat toimineet ensin Weilin + Göös ja sittemmin Tammi, jotka ovat julkaisseet le Carrén tuotantoa kattavasti peräti viidellä eri vuosikymmenellä. Hänen kaikki 18 jännitysromaaniaan on tuotu suomalaisten lukijoiden ulottuville; uusin suomennos Ylimmät ystävät ilmestyi syksyllä 2004.

John le Carréa (oikealta nimeltään David Cornwell) voidaan pitää modernin vakoilukirjallisuuden isänä ja suuntauksen suurimpana mestarina. Hänen romaaninsa eivät ole koskaan vain hyväjuonisia jännäreitä, vaan mukana on aina laajempi yhteiskunnallinen ulottuvuus. Le Carré onkin kylmän sodan kahtiajakaman maailman olennaisimpia kirjallisia tulkitsijoita. Hän on pystynyt ihailtavalla tavalla myös uusiutumaan samaa tahtia kuin maailma ja poliittinen ilmasto ympärillämme ovat muuttuneet.

Niin ikään John le Carré on syvästi humaani kirjailija, jonka romaaneissa vakoilun ja maailmanpolitiikan kaltaiset kovat aiheet ovat tasapainossa uskottavien ja kokonaisten henkilöhahmotelmien kanssa. Hänen maailmankuvansa saattaa olla kyyninen, mutta mukana on aina myös ”inhimillinen tekijä”. Tässä suhteessa le Carrén voidaan katsoa jatkavan kunniakkaasti Graham Greenen työtä.

2004: Boris Akunin Erast Fandorinin tutkimuksia -sarjasta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 2004

2003: Ian Rankin John Rebus -sarjasta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 2003

2002: Håkan Nesser suomennetusta tuotannosta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 2002

2001: Thomas Harris Hannibal-trilogiasta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 2001

2000: Karin Fossum Konrad Sejer -sarjasta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 2000

1999: Arturo Pérez-Reverte romaanista Yhdeksäs portti (El Club Dumas, 1993)

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 1999

1998: Henning Mankell Wallander-sarjasta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 1998

1997: Michael Dibdin merkittävästä ja monipuolisesta tuotannosta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 1997

1996: Ruth Rendell elämäntyöstä

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 1996

1995: Kerstin Ekman romaanista Tapahtui veden äärellä (Händelser vid vatten, 1993)

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 1995

1994: Colin Dexter Komisario Morse -sarjasta

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 1994

1993: Patricia Highsmith elämäntyöstä

Ulkomaisen dekkarikirjallisuuden kunniakirja 1993