Johtolanka-palkitut 1985-2017

Suomen dekkariseura ry:n Vuoden johtolanka -palkinto myönnetään vuosittain edellisen vuoden merkittävästä kotimaisesta dekkariteosta. Aluetta ei ole rajattu tarkasti; palkituksi voi tulla esimerkiksi romaani, novellikokoelma, elokuva, kuunnelma, tv-sarja, tutkielma tai muu alaan liittyvä merkkiteko. Palkinnon tarkoituksena on kiinnittää huomiota kotimaiseen jännityskirjallisuuteen ja muuhun alan piirissä tehtävään työhön. Ensimmäinen palkinto jaettiin vuonna 1985.

Palkinnon myöntää Dekkariseuran vuosikokouksen nimittämä kolmihenkinen asiantuntijaraati, joka työskentelee kaksi kautta peräkkäin. Tämänhetkiseen raatiin kuuluvat Kirsi HietanenKai Hirvasnoro ja Jonna Lehtinen.

Johtolanka -palkitut 1985–2017

Suomen Dekkarisura ry on jakanut Vuoden johtolanka -palkinnon vuodesta 1985.

2017: Mikko Porvali romaanista Veri ei vaikene

Vuoden johtolanka 2017

Mikko Porvali 

Suomen dekkariseura myöntää Vuoden johtolanka 2017
-palkinnon Mikko Porvalilleromaanista Veri ei vaikene (Atena 2016).

Palkintolautakunnan perustelut:

Mikko Porvalin teos Veri ei vaikeneon kiehtova yhdistelmä: hyödyntäessään dekkarissa klassista päähenkilö ja hänen työparinsa -asetelmaa sekä todellisia rikostapahtumia teos kutoo kiinnostavasti yhteen faktaa ja fiktiota.

Tarina alkaa yhdestä 1930-luvun tunnetuimmasta muilutuksesta. Sen kohteeksi joutui suutari Erik Mättö, jonka ruumis löytyi vasta vuosi myöhemmin. Teos kattaa koko vuosikymmenen, ja sen kaari sulkeutuu talvisodan Viipurin pommituksissa, joita Porvali kuvaa vavahduttavasti.

Veri ei vaikene ei nojaa perinteiseen juonikaavaan. Sen sijaan tärkeäksi nousee tiivis rajaus: viipurilaisen poliisin näkökulma poliittisesti kuohuvaan vuosikymmeneen. Kyseessä on vahva ajankuva, joka samalla resonoi tätä päivää ääriliikkeineen ja sodan keskelle joutuvine ihmisineen.

Mikko Porvali kuvaa taitavasti rikospoliisin toimintaa ja sen tutkimusmenetelmien kehitystä 1930-luvulla. Teoksellaan hän osoittaa, että Suomen dramaattisessa lähimenneisyydessä on paljon kertomistaan odottavia rikostarinoita. Niitä suomalaisessa dekkarikirjallisuudessa on hyödynnetty yllättävän vähän.

Tunnustettu sotahistorioitsija Mikko Porvali on enemmän kuin tervetullut myös faktapohjaisen rikoskirjallisuuden kirjoittajaksi.

Palkintoraatiin kuuluivat Kirsi Hietanen, Kai Hirvasnoro ja Jonna Lehtinen.  kanssaan.

2016: Pauliina Susi romaanista Takaikkuna

Vuoden johtolanka 2016

Pauliina Susi: Takaikkuna 

Suomen dekkariseura myöntää Vuoden johtolanka 2016
-palkinnon Pauliina Sudelleromaanista Takaikkuna (Tammi 2015).

Palkintolautakunnan perustelut:

Digitaalisen maailman uhat ovat yhtä fantastisia kuin mahdollisuudetkin. Ne koskevat jokaista, jos tuolla jossain on joku, jolla on riittävästi pahaa tahtoa ja taitoa käyttää sitä. Tästä kertoo Pauliina Suden trilleri Takaikkuna, jossa prostituoituja käyttäville miehille tukipalveluja suunnitteleva päähenkilö joutuu nettivelhon uhriksi.

Pauliina Suden romaani erottuu monella tavalla edukseen vuonna 2015 ilmestyneistä suomalaisista dekkareista. Aihe – verkkourkinta – on uusi ja ajankohtainen, ja laajan lähdeaineistonsa avulla Susi pääsee siinä poikkeuksellisen syvälle: hän kuvaa suorastaan pelottavalla tavalla miltei jokaisen arkipäivään kuuluvien verkkosovelluksien tietojen käyttämistä seurantaan ja jopa häirintään.

Susi on myös taitava kirjoittaja. Kirjan tyyli heijastelee tapahtumien etenemistä. Alun kepeähköstä kerronnasta edetään kauhun tunnelmiin sitä mukaa, kun päähenkilön elämä murenee. Hitchcockmaisen tunnelman lisäksi Susi ammentaa aineksia niin politiikan kuin Star Warsinkin elementeistä.

Takaikkuna uudistaa onnistuneesti suomalaista dekkarigenreä. Susi kuvaa arjen muuttumista kauhuksi ilman tavanomaisia ja yleisiä kliseitä. Kyseessä on sekä kaunokirjallisesti taidokas että kansainväliset mitat täyttävä yhteiskunnallinen trilleri.

Palkintoraatiin kuuluivat Kirsi Hietanen, Kai Hirvasnoro ja Jonna Lehtinen.

2015: Kati Hiekkapelto romaanista Suojattomat

Vuoden johtolanka 2015

Kati Hiekkapelto: Suojattomat 

Suomen dekkariseura myöntää Vuoden johtolanka 2015
-palkinnon Kati Hiekkapellolleromaanista Suojattomat (Otava 2014).

Palkintolautakunnan perustelut:

Kati Hiekkapellon toisessa rikosromaanissa on jälleen päähenkilönä Serbian unkarilaisvähemmistöön kuuluva, mutta jo lapsesta asti Suomessa asunut Anna Fekete, joka on uusi, kiinnostava päähenkilö suomalaisessa rikoskirjallisuudessa. Fekete työskentelee poliisina ja hoitaa myös kaikenlaisia ulkomaalaisiin liittyviä asioita. Työtehtävien kautta tulevat tutuiksi niin Suomesta karkotuspäätöksen saanut Afganistanin kristittyyn vähemmistöön kuuluva Sammy kuin myös unkarilainen au pair Gabriella.

Hiekkapellon dekkareiden keskiössä ovat paitsi maahanmuuttajat, myös päähenkilö Anna Feketen ja hänen työkaverinsa Esko Niemen välit. Työtovereiden suhteet ovat kehittyneet parempaan suuntaan ja osoittavat, että jopa sovinistinen keski-ikäinen suomalainen mies voi kehittyä ja oppia.

Suojattomat on synkkätunnelmaisempi teos kuin Hiekkapellon esikoisdekkari Kolibri (2013), mutta siinä on myös toivoa. Henkilöhahmot ovat saaneet lisää syvyyttä, ja tarina kulkee sujuvasti eteenpäin useista sivujuonista huolimatta. Edeltäjänsä tavoin Suojattomat on jännittävä teos, jonka haluaa lukea yhdeltä istumalta.

Hiekkapelto uudistaa kotimaista poliisiromaania nostamalla maahanmuuttajat ja monikulttuurisuuden luontevaksi osaksi suomalaisen kaupungin elämää niin poliisivoimissa kuin poliisien tapaamissa ihmiskohtaloissakin. Hiekkapelto avaa kiihkottomasti, arkailematta ja arvostaen maahanmuuttajien elämää, jossa yhdistyvät yleisinhimilliset tunteet ja kotimaan vaihtamiseen liittyvät poikkeukselliset kokemukset.

Palkintoraatiin kuuluivat Jari Hanski, Katriina Harviainen ja Jussi Lähde.

2014: Timo Sandberg romaanista Mustamäki

Vuoden johtolanka 2014

 

Timo Sandberg: Mustamäki 

Palkintolautakunnan perustelut:
Kirjailija on tehnyt taustatyönsä erinomaisesti. Sisällissodan yhteiskunnallinen vastakkainasettelu näkyy ja tuntuu ihmisten elämässä 1920-luvun Lahdessa. Ajankuvaus on yksityiskohtia myöten tarkkaa ja elävää. Mustamäki kertoo historian vaiheista siten kuin aikalaiset ovat niitä eläneet. Mukana ovat kaikki rosot ja aistimukset hajuja myöten. Historia herää eloon tavallisten ihmisten kautta.

Parhaiden kirjojen tapaan Mustamäen ihmiset jäävät elämään lukijan mielessä. Henkilöt ovat moniulotteisia, aidosti särmikkäitä ja psykologisesti uskottavia. Sandberg kuvaa hahmojaan lämmöllä, ymmärtämyksellä ja arvostuksella. Erityismaininnan ansaitsee eläytyvästi kuvattu lapsen näkökulma tapahtumiin.

Dekkarina Mustamäki on realistinen ja aito. Jännitys syntyy kiihkeän ajan poliittisista ristiriidoista. Niiden aiheuttamat väkivaltaiset tapahtumat pulpahtelevat luontevasti esiin tarinan käänteissä ja vievät kerrontaa eteenpäin ilman, että jännitysjuonta alleviivattaisiin.

Raadin mielestä kirjailija on noussut tarinankerronnassaan uudelle tasolle ja kirjoittanut tähänastisen uransa parhaan kirjan.

 

Palkintoraatiin kuuluivat Jari Hanski, Katriina Harviainen ja Jussi Lähde.

2013: Reijo Mäki romaanista Sheriffi

Vuoden johtolanka 2013

 

Reijo Mäki: Sheriffi 

Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon 2013 sai kirjailija Reijo Mäki rikosromaanistaan Sheriffi (Otava 2012). Dekkariseura palkitsee vuosittain edellisvuoden merkittävän kotimaisen dekkariteon Vuoden johtolangalla. Palkintotilaisuus järjestettiin Helsingissä torstaina 7. helmikuuta.

Kirjailija Reijo Mäki, 54, on kirjoittanut kohta 30 vuotta ja yli 30 kirjaa. Kirjailija itse kuvailee Vares-dekkariensa tyylilajia aikuisten kaupunkisaduksi. Mäki onkin aina kulkenut omaa tietään, vaikka valtaosa suomalaisdekkaristeista kirjoittaa realistisia poliisiromaaneja. Mäen päähenkilö, turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares, on suomalaisille tuttu myös useista elokuvista.

Palkintolautakunnan perustelut:
Reijo Mäen Sheriffi viihdyttää ja koskettaa. Kirjan rakenne on napakka, tarina yllättää dekkarimaisesti ja loppukohtaukset ovat vaikuttavia. Valtataisteluissa juonivat niin rikolliset kuin uskovaisetkin. Mäki ei taaskaan kumartele mitään kuppikuntia.

Kirjailija kuvailee Turkua yksityisetsivä Vareksen eri mielentiloissa öin ja päivin. Vares on sympaattinen antisankari, jolla on suurisydämiset ystävät – Luusalmi, Kyypakkaus ja pastori Alanen. Sheriffissä henkilökuvaus kukoistaa, kieli kulkee uutta luovana ja letkeänä. Mukana kulkee mukana kirjailijan tavaramerkki, satiirinen huumori.

Sujuvan tekstin ja kevyen pinnan alla Mäen mylly möyhentää ihmisen ikiaikaista ahneutta ja kopeutta.

Raati luki runsaat 90 kotimaista vuonna 2012 ilmestynyttä rikoskirjaa, joiden joukosta se valitsi voittajaksi Reijo Mäen Sheriffin. Palkintoraatiin kuuluivat Juha Roiha, Ritva Sorvali ja Tiina Torppa.

2012: Pekka Hiltunen romaanista Vilpittömästi sinun

Vuoden johtolanka 2012

 

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun 

Palkintolautakunnan perustelut:

Vilpittömästi sinun on taitavasti rytmitetty, intensiivinen ja jännittävä psykotrilleri. Kirja luo uuden, korkean standardin termille älykäs viihde. Romaani ravitsee niin ajattelua kuin tunteitakin. Vaikka tarinassa kulkevat mukana eurooppalainen ihmiskauppa, poliittinen populismi ja aikamme työelämän raaka peli, kirjailija ei saarnaa.

Esikoisteoksellaan Hiltunen ottaa paikkansa dekkarikirjallisuudessa, jossa tavalliset ihmiset selvittävät rikoksia. Hiltusen päähenkilöt, Lontooseen asettuneet suomalaisnaiset Lia ja Mari, vievät lukijan matkalle aikamme maailmaan. Kirjan alussa Lia näkee murhatun ruumiin. Näky ei jätä häntä rauhaan. Pian Lia kohtaa Marin, joka arveluttavin keinoin puuttuu vääryyksiin. Näin tarina kysyy, pyhittääkö tarkoitus keinot. Moraalisten kysymysten rinnalla teos kuvailee ihmisten ulkopuolisuutta ja tarina sisältää kasvukertomuksen aineksia.

Palkintoraatiin kuuluivat Juha RoihaRitva Sorvali ja Tiina Torppa.

Helsinkiläinen Pekka Hiltunen (s. 1966) työskentelee toimituspäällikkönä Image-lehdessä. Hiltusen maailmanympärysmatkalla kahdeksassa eri maassa syntynyt Vilpittömästi sinun on esikoisteos.

2011: Antti Tuomainen romaanista Parantaja

Vuoden johtolanka 2011

 

Antti Tuomainen: Parantaja 

Palkintolautakunnan perustelut:

Antti Tuomaisen teoksen Parantaja tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuden Helsinkiin, joidenkin vuosikymmenien päähän nykyajasta. Kirja kuvaa, kuinka Helsingin metrotunnelit ovat ajoittain veden alla; kuinka tulvat autioittavat alavien maiden asuinalueita; kuinka rannoilla palavat pakolaisten nuotiot; kuinka pandemiat riepottavat niitä, jotka eivät pysty pakenemaan suojaan pohjoiseen.

Vaikka miljöö rakentuu tieteiskirjallisuuden hengessä, tarina kulkee klassisen rikoskirjallisuuden tapaan. Kovan linjan ilmastotaistelijat ovat alkaneet ampua kokonaisia perheitä, niitä yritysjohtajia ja poliitikkoja, jotka on määritelty ilmaston tuhoajiksi.

Päähenkilö, kolme kirjaa julkaissut runoilija, etsii kadonnutta toimittajavaimoaan yhdessä poliisin kanssa. Murhat johdattavat hänet selvittämään syviä ystävyyden ja rakkauden, lojaalisuuden ja pettämisen teemoja.

Tuomaisen osoittelemattoman niukka tyyli ja nopea dialogi asemoivat hänet noir-kirjallisuuden parhaaseen perinteeseen. Juonen ja kerronnan intensiivisyys nousevat kielen karheasta realismista

Viime vuonna raati luki kuutisenkymmentä kotimaista rikos- tai jännitysromaania. Niiden joukosta raati valitsi Parantajanyksimielisesti voittajaksi. Palkintoraatiin kuuluivat Stig-Björn NybergTuula Okkonen ja Heikki Ollikainen.

Antti Tuomainen (s. 1971) on helsinkiläinen kirjailija. Hän toimii myös vapaana toimittajana. Parantaja on Tuomaisen kolmas romaani. Häneltä ovat aiemmin ilmestyneet Myllylahden kustantamina romaanit Tappaja, toivoakseni (2006) sekä Veljeni vartija (2009).

2010: Marko Leino romaanista Ansa

Vuoden johtolanka 2010

 

Marko Leino: Ansa

Palkintolautakunnan perustelut:

Ansa on vasta toinen Marko Leinon rikosromaani: ensimmäisen, Epäilyksen, ilmestymisestä on kulunut viisi vuotta. Kirjailijan kokemusta on kertynyt muistakin lajityypeistä ja parhaiten hänet tunnetaan monien nimekkäiden kotimaisten elokuvien käsikirjoittajana. Niinpä teokselle ovat ominaisia filmikerronnan nopeat leikkaukset, tarinan näkökulmien kierrättäminen henkilöltä toiselle.

Juonen keskiöön nousee suurenevien lastien huumekauppa, eivätkä kaikki osalliset ole valmiita nousemaan isojen tekijöiden sarjaan. Myös poliisi juuttuu tieten tahtoen osaksi rikollista kuviota. Lukijalle syntyy vaikutelma, että tässä ei voi käydä hyvin – Leino kuljettaa kertomustaan perinteisen tragedian tapaan. Hyvän ja pahan, oikean ja väärän valinnat punnitaan vasta moraalin harmaalla alueella.

Leinon kerronta perustuu vahvasti elävään ja sujuvaan dialogiin. Uskottavat ja todentuntuiset henkilöt tempaavat mukaansa, ihmiskuvaa kirjailija syventää taitavalla ja iskevällä kielellä. Huolellisesti rakennettu juoni onnistuu yllättämään lukijan moneen kertaan.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Stig-Björn NybergTuula Okkonenja Heikki Ollikainen.

2009: Jarkko Sipilä romaanista Seinää vasten

Vuoden johtolanka 2009

 

Jarkko Sipilä: Seinää vasten 

Palkintolautakunnan perustelut:

Kriittinen yhteiskunta-analyysi on ollut aiemminkin Jarkko Sipilän tavaramerkki. Sipilä ei kirjoissaan alleviivaa eikä osoita ongelmaa sormella, vaan vakavat yhteiskunnalliset epäkohdat punoutuvat luontevasti kokonaisuuteen. Romaanin Seinää vasten keskeisenä teemana on poliisin toiminta laillisuuden rajamailla. Erittäin ajankohtainen aihe, kun parhaillaan tosielämän huumepoliiseja epäillään laittomien menetelmien käytöstä. Kirjan toiseksi tärkeäksi ongelmaksi osoittautuvat virkamiesten yhteydet rikollisuuteen; ilman niitä kyseiset rikokset tuskin olisivat mahdollisiakaan.

Sipilän motto voisi olla ”less is more”. Se näkyy sekä kielenkäytössä että siinä miten hän rakentaa kirjansa. Sipilän tarina ei rönsyile. Hän kertoo vain sen, mikä on tarpeen. Irrallisilta vaikuttavat pienet yksityiskohdat tai tapahtumat osoittautuvatkin tiukasti rakennetun kokonaisuuden välttämättömiksi osiksi. Kielenkäyttö on selkeää ja kurinalaista, ilmaisuvoimaista, mutta kaikkea liioittelua karttavaa hyvää normaaliproosaa.

Hänen henkilönsä, oli sitten kysymys poliiseista tai isommista tai pienemmistä roistoista, ovat uskottavia, eläviä ihmisiä iloineen ja suruineen. Häneltä riittää myötätuntoa myös yhteiskunnan laitapuolen kulkijoille. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä Sipilän asiantunteva poliisityön kuvaus, alkavatkin Johtolanka-kirjan ainekset olla koossa.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Leena KorsumäkiPirkko K. Koskinen ja Olli Mäkinen.

2008: Marko Kilpi romaanista Jäätyneitä ruusuja

Vuoden johtolanka 2008

 

Marko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja 

Palkintolautakunnan perustelut:

Jäätyneitä ruusuja on Marko Kilven esikoisromaani. Hän on Kuopiosta kotoisin oleva vanhempi konstaapeli. On luontevaa, että hän esikoisteoksessaan kuvaa hyvin tuntemaansa poliisitoimintaa ja tekee sen asiantuntevasti.

Kirjan päähenkilö Olli Repo on poliisikoulun työharjoittelussa entisessä kotikaupungissaan, jonne hän ei muistojensa piinaamana olisi halunnut palata. Yhdessä mentorinsa Tossavaisen kanssa hän selvittelee rikossarjaa, joka vähitellen kasvaa yhä vakavammaksi.

Romaani on esikoisteokseksi harvinaisen kypsä, rakenteeltaan tiivis eikä turhia rönsyjä ole. Jännitteitä riittää loppuun saakka. Henkilökuvaus on uskottavaa ja varsinkin Tossavainen on mainio hahmo. Päähenkilö Olli Repo on moni-ilmeinen, vikoineen ja virheineen inhimillinen ihminen, joka suhtautuu työhönsä vakavasti.

Raatia miellytti se, ettei päähenkilö ole mikään kokenut konkari, vaan ensimmäisessä työpaikassaan oleva harjoittelija, jonka pää on vielä täynnä poliisikoulun oppeja. Soveltaessaan niitä käytäntöön hän onnistuu tekemään lähes kaikki virheet, mihin aloittelija voi sortua. Hän on kuitenkin itselleen rehellinen ja oppii virheistään. Lukija voi hyvin perustein uskoa, että hänestä aikanaan tulee hyvä poliisi. Hän kasvaa myös ihmisenä, puolisona ja Eetu-pojan herkästi kuvattuna isänä.

Erityisesti raati piti Kilven raikkaasta ja luontevasta kielenkäytöstä. Raadin mielestä teoksella on myös selviä kaunokirjallisia ansioita.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Leena KorsumäkiPirkko K. Koskinen ja Olli Mäkine

2007: Tapani Bagge romaanista Musta taivas

Vuoden johtolanka 2007

Tapani Bagge: Musta taivas 

Palkintolautakunnan perustelut:

Tapani Bagge on kirjoittanut viidennen Hämeenlinnaan sijoittuvan rikosromaaninsa Musta taivas tutun älykkäällä ja nautittavalla kielellä. Kirjailija kuljettaa lukijaa taidokkaasti pitkin Hämeenlinnan katuja, toria, rantoja ja vanhoja kortteleita. Tarkassa miljöökuvauksessa ovat aistittavissa kaupungin valot ja värit, puiden tuoksut, satavuotiaitten hirsirakennusten ominaishaju ja vanhan tulipalon lemu.

Romaanin laaja henkilögalleria on poikkeuksellisen rikkaasti ja uskottavasti kuvattu. Henkilöt ovat moniulotteisia, eläviä hahmoja, joilla on taipumus ja tahto sekä hyvään että pahaan. Bagge kuvaa oivaltavasti, miten usein silkka sattuma määrää, kummalle puolelle lakia ihminen asettuu kulkemaan.

Kotimaisen jännityskirjallisuuden moniottelijan tuorein teos käsittelee kirjallisuuden perusteemoja – vapautta, valtaa, rakkautta ja kuolemaa – nasevalla huumorilla ja lämpimän suvaitsevasti.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Marja Istala KumpunenAntti Turunen ja Mikko Varis.

2006: Matti Rönkä romaanista Ystävät kaukana

Vuoden johtolanka 2006

Matti Rönkä: Ystävät kaukana 

Palkintolautakunnan perustelut:

Matti Rönkä tunnetaan jo kahden edellisen romaaninsa perusteella tekijänä, jolla on hallussaan kirjailijan tärkein työväline, oma kieli. Vaivattoman keveästi kulkeva sanomisen tapa tuottaa lukijalle jatkuvaa nautintoa. Röngän kirjoittama teksti on sujuvaa ja taloudellista, mutta ei liian tiivistä tai kuivaa. Yllättävä herkullinen ilmaus siellä täällä maustaa tehokkaasti tekstiä.

Ystävät kaukana -romaanin tapahtumaympäristöt ovat yksityiskohtia myöten uskottavia. Päähenkilön nuoruusajan Neuvostoliitto, tämän päivän Suomi sekä nyky-Venäjä tarjoavat otollisia tilanteita yhteiskunnan kriittiseen tarkasteluun. Paluumuuttaja Viktor Kärpän ja valtaväestön kohtaamiset molemmilla puolilla rajaa avaavat suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaisia näkökulmia ympäröivään maailmaan.

Kirjailija Matti Rönkä on humaani realisti. Hän ei kuvaa tarpeetonta väkivaltaa, ja hän keventää tapahtumien painoa nasevalla huumorilla. Romaanin henkilöillä on muitakin tunteita kuin ahneus ja viha. Heidän välillään on lujaa ystävyyttä ja toveruutta.

Matti Rönkä on kotimaisen jännitysromaanin uusi, luotettavaksi osoittautunut tekijä, joka hyödyntää taitavasti lajin ominaispiirteitä ja tuo kentälle oman, persoonallisen kertojanäänensä.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Marja Istala KumpunenAntti Turunen ja Mikko Varis.

2005: Tuula-Liina Varis romaanista Vaimoni

Vuoden johtolanka 2005

Tuula-Liina Varis: Vaimoni 

Palkintolautakunnan perustelut:

Raadin tietoon tuli vuonna 2004 nelisenkymmentä suomalaista jännitysromaania. Valtaosa tarjonnasta edusti lajityypin perinteisiä tyylisuuntauksia. Tuula-Liina Variksen romaani Vaimoni erottautui tästä joukosta selkeästi persoonallisena, epäsovinnaisena ja yllättävänäkin teoksena.

Variksen romaani haastaa rohkeasti lajityypin vakiintuneet ilmaisutavat ja kyseenalaistaa geneerisiä raja-aitoja. Rikosta tarkastellaan tyystin toisesta näkökulmasta kuin kotimaisessa dekkarissa tavallisesti, ja henkilöhahmojen psykologisointi on viety tavanomaista syvällisemmälle tasolle. Variksen romaanissa on myös ohut silaus huumoria. Niin ikään raatia viehätti Variksen kyky rakentaa romaaninsa monien ulottuvuuksien alle toimiva ja yllättävä rikosarvoitus.

Vaimoni on ”kirjallinen” dekkari, eli Tuula-Liina Varis hyödyntää kerronnassaan taidokkaasti kaunokirjallisia ilmaisukeinoja. Hän ei operoi pelkästään lajityypin sisäisessä viitekehyksessä, vaan avaa romaaninsa laveasti koko kaunokirjalliseen kontekstiin.

Ennen kaikkea romaanissa vakuuttaa kirjailijan kyky piirtää henkilökuvia, kuvata heidän mielenliikkeitään ja välittää laaja tunneskaala myös lukijalle. Romaanin ulkoiset tapahtumat ovat niukat, mutta sisäisiä mielenmyrskyjä ja maanjäristyksiä on tarjolla sitäkin runsaammin. Tuula-Liina Variksen romaani onkin mallikas esimerkki psykologisen jännitysromaanin lakastumattomasta lumovoimasta.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Tommi AitioKirsi Luukkanen ja Eva Uggla.

2004: Matti Yrjänä Joensuu romaanista Harjunpää ja pahan pappi

Vuoden johtolanka 2004

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi 

Palkintolautakunnan perustelut:

Matti Yrjänä Joensuun pitkään odotettu uusi rikosromaani Harjunpää ja pahan pappi täyttää kaikki vaativankin dekkarinlukijan odotukset. Se on hitaasti ja miedolla lämmöllä kypsytetty mestariteos, joka on vankasti kiinni tässä ajassa mutta linkittyy luontevasti myös kirjailijan aikaisempiin Harjunpää-romaaneihin.

Romaani kytkee taidokkaasti yhteiskunnalliset ilmiöt ja viimeaikaisen yhteiskunnallisen keskustelun uskottavaan ja mukaansatempaavaan rikosjuoneen. Tarinan jännitys säilyy intensiivisenä loppuun saakka, mutta romaani kestää poikkeuksellisella tavalla seuraavatkin lukukerrat: rikosarvoituksen ratkaiseminen ei ole välttämättä Harjunpään ja pahan papin tärkein ulottuvuus.

Kielellisesti Matti Yrjänä Joensuun romaani oli kilpakumppaneitaan päätään pidempi. Kertovissa osuuksissa romaanin kielellinen ilmaisu on monivivahteista, ja dialogissa kirjoittaja tavoittaa luontevan puheenomaisuuden.

Poliisityön kuvaus on realistista. Joensuu antaa inhimilliset kasvot niin rikollisille, uhreille kuin poliiseillekin, noille väkivallan virkamiehille. Teoksen päähenkilö Timo Harjunpää on suomalaisen dekkarihistorian kiehtovimpia hahmoja, jonka lumovoima näyttää säilyvän vuodesta ja romaanista toiseen.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Tommi AitioKirsi Luukkanen ja Eva Uggla.

2003: Taavi Soininvaara romaanista Koston komissio

Vuoden johtolanka 2003

Taavi Soininvaara: Koston komissio 

Palkintolautakunnan perustelut:

Taavi Soininvaaran trilleri Koston komissio on erinomainen lajityyppinsä edustaja. Kirjassa imponoi paitsi hyvin kehitelty juoni myös se, että kirjassa käsitellään erittäin ajankohtaisia ekonomisia ja poliittisia ongelmia. Hämmästyttävällä asiantuntemuksella Soininvaara liikkuu Suomen, Euroopan ja miksei koko maailman päivänkohtaisissa tapahtumissa ja saa selvittelyynsä sisältymään myös kirpeitä kannanottoja niin isänmaallisuudesta kuin mielisairaanhoidon tasosta.

Huumoria ja lämpöäkin riittää, varsinkin päähenkilö Arto Ratamon ja hänen mielitiettynsä suhteen kuvauksessa. Teos on kuin pieni tämän päivän politiikan oppitunti – ei kuiva, vaan jännittävä ja mukaansatempaava.

Teos ei sorru trillerin lajityypin kliseisiin luettelemalla tieto- tai aseteknisiä yksityiskohtia, vaan paneutuu enemmänkin hyödyntämään historiaa ja kulttuurisia aineksia juonta syventävinä elementteinä. Soininvaara on taitava kirjoittaja, jonka teksti tempaa lukijan mukaansa ja tarjoaa nautinnollisen elämyksen, jonka ainesosat ovat tasapainossa kuin loistavassa vuosikertaviinissä.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Asko AlanenOuti Mäkinen ja Mauritz Nylund.

2002: Seppo Jokinen romaanista Hukan enkelit

Vuoden johtolanka 2002

Seppo Jokinen: Hukan enkelit 

Palkintolautakunnan perustelut:

Seppo Jokisen kirjoittaman Koskinen-sarjan kuudennessa romaanissa Hukan enkelit tamperelainen komisario ratkoo mielenkiintoisen ja mutkikkaan murhatapauksen kovanaamaisen pyörätuolijengin keskuudessa.

Suomalaisen poliisiromaanin vahvan perinteen jatkajaksi vakiintunut romaanisarja on kypsynyt palkitussa kirjassa parhaimmilleen. Kerronta ja juonen kehittely on asiallista, uskottavaa ja harkitun humoristista.

Palvelukodin asukkien arkea järkyttävien kuolemantapausten tutkimuksia elävöittävät päähenkilöiden elämäntilanteita kartoittavat rinnakkaisjuonet. Niiden myötä Koskisen työhön tulee syvempää inhimillistä näkökulmaa ja hyvin oivallettuja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Pyöräilevän komisarion kyydissä tarina saa myös luontevan hehkeää paikallisväriä.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Asko AlanenOuti Mäkinen ja Mauritz Nylund.

2001: Harri Nykänen ja TV 1:n Raid-sarjan tekijät

Vuoden johtolanka 2001

Harri Nykänen: Raid ja mustempi lammas sekä TV 1:n Raid-sarjan tekijät 

Palkintolautakunnan perustelut:

Palkinnon aiheena ovat niin uutuusromaani Raid ja mustempi lammas (WSOY 2000) kuin TV 1:n Raid-sarja. Näiden vuorovaikutus on luonteeltaan siinä määrin kokonaisvaltaista, että niitä on vaikea erottaa toisistaan: Harri Nykäsen aiemmat Raid-kirjat vaikuttavat televisiosarjan taustalla ja vastaavasti tuorein rikosromaani, jonka raati katsoi viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi dekkariksi, saa uusia ulottuvuuksia televisiosarjan kautta.

TV 1:ssä alkukeväästä 2000 esitetty 12-osainen Raid-sarja oli ensimmäinen, mutta toivottavasti ei viimeinen tässä mittakaavassa toteutettu kotimainen rikosdraama. Se osui kerralla kohdalleen ja sai niin kriitikoiden kuin katsojienkin äänet puolelleen. Harri Nykänen ja käsikirjoittaja-ohjaaja Tapio Piirainen loivat televisiosovitusta varten uudelleen kirjoissa esiintyneen oikeamielisen rikollisen. Syntynyt sarja vei kirjoja pidemmälle yhteiskuntakriittisyyden ja toi ”markkinavoimien” määräysvallan esille tavalla, jonka osuvuus on vain vahvistunut kuluneen vuoden aikana.

Uusimmasta romaanissaan Nykänen lähetti Raidin pelkistetylle kahden miehen ja Mersun missiolle pohjoiseen. Tilintekomatka halki Suomen ja menneitten kalavelkojen on karu mutta karhean lämmin kuvaus rehtiydestä ja etiikasta kunnian miesten kesken, aina äijämäiseen patetiaan saakka, riippumatta siitä kummalla puolella Suomen lakia virallisesti kuljetaan.

Hyvän kirjan tai elokuvan lailla ei huolellisesti toteutettu Raid-sarjakaan ole kertakulutushyödyke, vaan vetää puoleensa yhä uudelleen. Katsoja pääsee herkuttelemaan tekijöiden oivalluksilla löytäessään kokonaisuudesta aina uusia nyansseja ja huomaamatta jääneitä yksityiskohtia. Sarjan näyttelijät loistavat pienimpiä sivuosia myöten poikkeuksellisen yhteismitallisena ensemblena, jossa jokainen roolityö tukee kokonaisuutta.

Televisiototeutuksen osalta haluamme lisäksi palkita ohjaaja-käsikirjoittaja Tapio Piiraisen, jonka kokonaisnäkemys merkittävästi vaikutti siihen, että kotimainen rikosdraama on saavuttanut laadullisesti aivan uuden tason. Raid-sarja antaa toivoa, että myös tulevaisuudessa katsojille vihdoin on luvassa laadukkaita kotimaisia rikosfilmejä ja -sarjoja.

Kokonaisuudessaan palkitsemisen arvoista näyttelijäkaartia edustamaan valitsimme Oiva Lohtanderin, jonka perushumaani komisario Jansson, Raidin vastapooli ja sparrauspartneri, oli niin hienosti sisäistetty roolisuoritus, että se ansaitsee jäädä historiaan kaikkien kotimaisten poliisihahmojen esi-isän komisario Palmun modernina seuraajana.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Paula ArvasUlla Ekman-Salokangas ja Risto Raitio.

2000: Jari Tervo romaanista Minun sukuni tarina

Vuoden johtolanka 2000

Jari Tervo: Minun sukuni tarina

Palkintolautakunnan perustelut:

Minun sukuni tarina on mustan huumorin sävyttämä, mestarillisesti juonittu rikosromaani, jossa lajityypille ominaisia hämäysstrategioita sovelletaan kotimaisessa romaanitaiteessa ennennäkemättömään potenssiin. Hämättävänä ei ole ainoastaan kirjan minäkertoja, ja hänen kauttaan lukija, sillä ilmeisesti niin kustantaja kuin koko joukko kirjallisuusarvostelijoitakin ovat luulleet saaneensa pöydälleen ”vain” uuden jaritervon.

Tekemällä kertojasta julkiskuvansa parodisen alter egon ja leikittelemällä romaanituotantoonsa liittyvillä ennakko-odotuksilla Tervo piilottaa kuolemanloukkunsa pois silmistä runsaan 300 sivun ajaksi; näin harhautus puree paitsi oman elämänsä selvitysmiehen rooliin pantuun anonyymiin keskushenkilöön myös kotimaisen yleisproosan kestokuluttajaan. Humoristin kieli poskellaan Tervo piikittelee dekkarin tarvetta kaiken kattavaan loppuratkaisuun mutta myös ironisoi omaa ammattikuntaansa 1900-luvun viime hetkien todellisuudessa, kirjallisuuden, markkinavoimien ja julkisuuden symbioosissa. Huolella rakennettu ylimielisen paskapään ulkokuori rakoilee vain suhteessa omaan jälkikasvuun, ja se suhde on lähes häkellyttävän hellyttävä.

Kerronnan monet tasot sitovat Minun sukuni tarinan myös jälkimodernistiseen, tyyleillä ja äänillä leikittelevään metafiktioon. Auki kirjoitettava tarina moninkertaisen murhamiehen elämästä limittyy ammattikirjoittajan kosteahkon arjen ja työn kokemisen kanssa kohottaen näin kotimaisten kirjailijakohtaloitten itsetilitysperinteen aivan uudelle tasolle. Lisäkuteina tässä tekstuaalisessa monimuotoisuudessa ovat keskushenkilön mihinkään etenemätön romaanihanke ”Minun sukuni tarina”, hänen luettavakseen saamansa muistelmakäsikirjoitus, vaimon päiväkirjanlehtiä ja kaikeksi lopuksi vielä koodattu paljastuskirje. Jari Tervon kyvyistä todistaa se, että lukija heittäytyy seuraamaan kaikkia tekstejä yhtä suurella innolla.

Verkkaisesti liikkeelle lähtevä romaani yltyy lopulta hurjaan tempoon. Äkkiväärä, typografiaan asti ulottuva huumori ja tempoileva tarinointi saavat kirkkaan tarkennuspisteen kirjan viimeisen viidenneksen kirissä kohti loogista päätöstä. Summanmutikka paljastuukin täsmäsuuntaukseksi.

Harvoin rikosromaanin lukija tulee palkituksi yhtä runsaskätisesti: sekavan tuntuisesta vyyhdestä ei tarvitse yrittää seuloa esiin yhtä tai kahta johtolangan päätä, sillä lähes poikkeuksetta eriparisetkin säikeet tulevat kudelman paljastuessa solmituiksi yhteen. Tervo osoittautuu samanlaiseksi ”moniääniseksi pesärosvoksi” kuin pohjoisen varislintu, jolta hän on varastanut nimen aikakirjoihin päätyvälle suomalaiselle rikosten herralle, Matias Hermanni Kuukkelille. Niinpä Vuoden johtolanka -palkinnonkin osoite oli harvinaisen yksiselitteinen.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Paula ArvasUlla Ekman-Salokangas ja Risto Raitio.

1999: Ilkka Remes • romaanista Karjalan lunnaat

Vuoden johtolanka 1999

Ilkka Remes: Karjalan lunnaat 

Palkintolautakunnan perustelut:

Ilkka Remeksen toinen romaani Karjalan lunnaat on suomalaisessa jännityskirjallisuudessa ja eritoten trillerin saralla vaikuttava ja onnistunut teos. Voidaan perustellusti väittää, että Suomessa saman lajityypin edustajista lähelle tätä on aikaisemmin päässyt vain toinen teos, nimittäin vuonna 1997 ilmestynyt Remeksen esikoisromaani Pääkallokehrääjä.

Karjalan lunnaat yhdistelee onnistuneesti vanhaa ja uutta. Kansainväliselle trillerille ominaisesti mukana on runsaasti toimintaa, juonitteluja, yllättäviä käänteitä ja suurvaltapolitiikkaa, joita rytmitetään asiantuntevilla selostuksilla milloin toksiini-nimisestä myrkystä milloin vastarintaliikkeistä. Kulttuurista kekseliäisyyttä osoittaa puolestaan päähenkilö Maria Fillmoren koodinimi ”käki”, jonka Karjala-symboliikka ei avaudu ulkovaltojen agenteille. Trillerille luonteenomaisesti Remes venyttää etenkin toimintakuvauksissaan kertomuksen uskottavuutta välillä äärirajoille, mutta vastineeksi tälle Maria Fillmoren hahmo on motivoitu kekseliäästi ja taitavasti lapsuuden Afrikan-kokemuksien kautta. Karjalan lunnaat todistaa, että Ilkka Remes osaa käyttää hyväkseen lajityypin vahvoja puolia ja että hän samalla kykenee entistä kypsemmin luomaan sen rajojen sisällä myös jotain tuoretta.

Laajemmasta näkökulmasta katsoen Karjalan lunnaat on todiste siitä, että jännityskirjallisuuden kannalta Suomen geopoliittisessa ja kulttuurisessa asemassa piilee suunnaton voimavara. Remes on ensimmäinen kirjailija, joka on tämän ymmärtänyt ja joka on osannut luoda ajankohtaisen aiheen pohjalta vakuuttavan fiktiivisen tarinan. Tältä osin Remes on samanlainen yksinäinen susi kuin hänen päähenkilöhahmonsa Maria Fillmore. Siinä missä Fillmore on päättänyt hankkia omin voimin Karjalan takaisin Suomelle, Ilkka Remes on aluevaltauksineen toistaiseksi yhtä yksin.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Outi KaremaaJanne Mäkelä ja Hannu Riikonen.

1998: Murha pukee naista • Artikkelikokoelma, toim. Ritva Hapuli ja Johanna Matero

Vuoden johtolanka 1998

Ritva Hapulin ja Johanna Materon toimittama teos Murha pukee naista

Palkintolautakunnan perustelut:

Murha pukee naista (toim. Ritva Hapuli ja Johanna Matero) on onnistunut ja merkittävä osoitus siitä kiinnostuksesta, joka on viime vuosina entistä enemmän kohdistunut naisdekkareihin myös Suomessa. Teoksen ansiot ovat kahtaalla. Ensinnäkin Murha pukee naista on kirjoituksien erilaisista lähtökohdista huolimatta hallittu kokonaisuus. Neljäntoista artikkelin aihepiirit vaihtelevat elämäkerrallisista kirjailijakuvauksista lukijoiden kokemuksiin ja teoreettisiin pohdintoihin naisdekkarin tehtävästä ja merkityksestä. Ne kaikki nivoutuvat luontevasti naiseuden käsitteen alle, mutta samalla ne konkreettisesti osoittavat, kuinka moninaisia näkökulmia yksi keskitetty teema voi tarjota. Tältä osin myös suomalainen ja ulkomainen aineisto ovat kirjassa hyvässä sopusoinnussa. Murha pukee naista on yhtenäinen ja rikas teos.

Toiseksi kyseessä on uudenlainen ja rohkeakin avaus dekkaritietokirjallisuuden alueella. Kirja yhdistää feminististä näkökulmaa dekkariin tavalla, joka on Suomessa ollut jo vuosia esillä, muttei toistaiseksi näin keskitetysti. Murha pukee naista popularisoi tätä kytkentää tarjoamalla tuoretta ja asiantuntevaa tietoa nykydekkareista ja myös nostamalla esiin aikaisemmin osin laiminlyötyä dekkarinhistoriaa. Kaikkinensa se innostunut tapa, jolla kirjoittajat lähestyvät aiheitaan ja kommentoivat toinen toisensa tekstejä, viestii selvästi, kuinka he ovat ottaneet fiktiivisen murha sydämen asiakseen.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Outi KaremaaJanne Mäkelä ja Hannu Riikonen.

1997: Leena Lehtolainen romaanista Luminainen

Vuoden johtolanka 1997

Leena Lehtolainen: Luminainen 

Palkintolautakunnan perustelut:

Leena Lehtolainen istuttaa romaanissaan Luminainendekkariperinteen moninaisia aineksia onnistuneesti suomalaiseen miljöösee ja yhteiskuntaan. Juoneltaan teos hyödyntää palapelidekkarin kuvioita: tarkastelemalla useiden epäiltyjen taustoja ja motiiveja päädytään lopulta rikoksen yllättävään ratkaisuun. Sijottamalla rikoksen Nuuksiossa toimivaan naisten terapiakeskukseen Lehtolainen liittää tapahtumiin feministidekkarissa tuttuja kysymyksiä naisen asemasta ja osasta yhteiskunnasta. Kirjassa kuvataan niinkin erilaisia elämän piirteitä kuin seksityöläisen ja lestadiolaisen suurperheen äidin samalla kun ne punotaan juonen perustelluiksi osiksi. Lisäksi Lehtolainen hyödyntää poliisiromaanin perinteitä vauhdikkaiden ja vaarallisten tapahtumakäänteiden kautta.

Luminainen nivoutuu dekkaritraditioon myös sarjamaisuutensa johdosta. Lehtolainen pirteästä punatukkaisesta päähenkilöstä, ylikonstaapeli Maria Kalliosta, tulee hahmo, joka on kiinnostava itsessään. Maria Kallion eri elämänvaiheiden ja ratkaisujen kautta. Lehtolainen kirjoittaa myös naisen kasvutarinaa, joka elävöittää hänen käsittelemiään teemoja.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Kristina CarlsonKeijo Kettunenja Heta Pyrhönen.

1996: Hannu Vuorio romaanista Nyman

Vuoden johtolanka 1996

Hannu Vuorio: Nyman

Palkintolautakunnan perustelut:

Hannu Vuorion esikoisteos Nyman on kielellisesti rikas, miljöökuvaukseltaan eloisa ja rikosjuoneltaan yllätyksellinen jännäri. Helsinki, Kallion kulmat ja Kumpula ovat Vuorion maisemaa. Ihmisissä ja tunnelmassa on realistista karheutta, josta nousee myös huumoria.

Vuorio kuvaa vastikään vankilasta vapautunutta miestä, joka on sanojensa mukaan syytön. Juoni lähtee liikkeelle miehen yrityksestä saada oikea syyllinen selville.

Vuorion teoksen ansiona on, että se käyttää kovaksikeitetyn dekkarin perinnettä punoen sen kiinnostavasti veijariromaanin traditioon. Teos näyttää, että nokkela ja vakuuttava rikosjuoni voidaan kutoa arkiseen ympäristöön; kotimainen jännäri voi olla kovaksikeitetty ilman kliseitä.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Kristina CarlsonKeijo Kettunenja Heta Pyrhönen.

1995: Book Studio Oy dekkarien saatavuutta edistävästä julkaisuohjelmasta

Vuoden johtolanka 1995

Book Studio Oy dekkarien saatavuutta edistävästä julkaisuohjelmasta

Palkintolautakuntaan kuuluivat Risto HannulaTiina Rilanne ja Kyösti Salovaara.

1994: Matti Yrjänä Joensuu romaanista Harjunpää ja rakkauden nälkä

Vuoden johtolanka 1994

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä 

Palkintolautakunnan perustelut:

Matti Yrjänä Joensuun kymmenes jännitysromaani rikkoo, ylittää ja ohittaa kirjallisuudenlajien välille vakiintuneita rajoja. Harjunpää ja rakkauden nälkä on koskettava kertomus Suomesta, suomalaisista: poliiseista, jotka päivittäin kohtaavat työssään ’tavallisen’ elämän nurjan puolen, rikollisista, jotka eivät aina edes tajua olevansa rikollisia. Joensuun kuvaamassa arkipäivän Suomessa harmaan sävyjä on paljon Romaanin sädehtivä suomen kieli kantaa tarinan ahdistuksen ja yksilön murtumisen yli.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Risto HannulaTiina Rilanne ja Kyösti Salovaara.

1993: Pentti Kirstilä romaanista Imelda

Vuoden johtolanka 1993

Pentti Kirstilä: Imelda

Palkintolautakunnan perustelut:

Pentti Kirstilän jännitysromaani Imelda ansaitsee Vuoden johtolanka -palkinnon 1993 erityisesti kirjailijalle jo aiemmin ominaisen rakenteellisen taidokkuutensa sekä kunnianhimoisten kirjallisten lähtökohtiensa takia. Romaanin kerrosmainen rakenne pitää lukijan tiiviissä otteessaan tarinan loppuun asti ja taidokkaasti pohjustettu loppuyllätys pakottaa lukijan palaamaan tarinaan uudelleen.

Käyttämällä päällekkäisten ja keskenään ristiriitaisten kertomusten ohella epäluotettavaa ja epäkompetenttia kertojaa Kirstilä haastaa lukijansa otteluun, joka hankaluudestaan huolimatta toimii perinteisen dekkarin säännöillä.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Leena LehtolainenJukka Parkkinen ja Kimmo Rantanen.

1992: Markku Ropponen romaanista Kuolemanuni

Vuoden johtolanka 1992

Markku Ropponen: Kuolemanuni

Palkintolautakunnan perustelut:

Markku Ropposen järjestyksessä toinen dekkari Kuolemanuni on kielellisesti hallittu ja rakenteellisesti tiivis teos. Leimaa-antavaa sille on huumori, joka tulee esiin niin Ropposen vuolaan vaivattomassa, jopa lyyrisiin mittoihin kurkottavassa kielessä kuin myös juonen lähes absurdeina käänteinä.

Kuolemanunen lähtökohta on melodramaattinen, itsesääliin ja elämänhaluttomuuteen vajonneen miehen tarina. Ropponen ei kuitenkaan lankea hehkuttamaan elämän surkeudella, vaan antaa tapahtumille aivan toisenlaisen luonteen jo heti alussa farssimaisen itsemurhayrityksen myötä. Totisuus vaihtuu harkituksi, lajityypin konventioita hyväkseen käyttäväksi tyylittelyksi.

Palkitessaan Ropposen palkintolautakunta haluaa samalla kiinnittää huomiota dekkarikirjallisuuden uusiin tulokkaisiin, kääntää katseet huomiseen siinä toivossa, että dekkari lajityyppinä säilyttäisi vireytensä – ja kenties siinä sivussa ohimennen kaataisi muutaman kehitystä kahlitsevan aidankin.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Leena LehtolainenJukka Parkkinen ja Kimmo Rantanen.

1991: Simo Sjöblom teoksesta Suomenkielisen rikoskirjallisuuden ja sen reuna-alueiden bibliografia 1857–1989

Vuoden johtolanka 1991

Simo Sjöblom: Suomenkielisen rikoskirjallisuuden ja sen reuna-alueiden bibliografia 1857–1989

Palkintolautakunnan perustelut:

Palkintolautakunta kiinnitti huomiota sisällön moni-ilmeisyyteen. Suomenkielisen rikoskirjallisuuden ja sen reuna-alueiden bibliografia 1857–1989 -teoksessa on rajauksiltaan ongelmalliset reuna-alueet. Sjöblom on tehnyt tärkeää, monia lukijaryhmiä palvelevaa pioneerityötä laajalla ja kirjavalla suomenkielisen dekkarin kentällä.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Heikki Kaskimies, Keijo Kettunenja Leena Lehtolainen.

1990: Harri Nykänen romaanista Takapiru

Vuoden johtolanka 1990

Harri Nykänen: Takapiru

Palkintolautakunnan perustelut:

Harri Nykänen on kuvannut jännitysromaaneissaan koruttomasti laitapuolen Helsinkiä, ryöstökeikkojen, huumekaupan, peliluolien ja hämärien pikkufirmojen maailmaa.

Nykäsen neljäs romaani Takapiru lujittaa hänen asemaansa kotimaisen dekkarin viimeaikaisessa kehityksessä. Romaani kertoo peliluolan ryöstöstä ja sen jälkiselvittelyistä. Omintakeisessa asetelmassa poliisien toiminta jää enimmäkseen taka-alalle ja päähenkilönä on uhkapeluri keskellä mutkikkaita huijausjuonia. Nykänen hämärtää tiukkoja oikean ja väärän rintamalinjoja, kuvaa elävästi pääkaupungin miljöötä ja höystää kerrontaansa vähäeleisellä huumorilla.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Heikki KaskimiesKeijo Kettunenja Erkka Lehtola.

1989: Radioteatteri • vuoden 1988 korkeatasoisesta dekkarikuunnelmatuotannosta

Vuoden johtolanka 1989

Radioteatteri: vuoden 1988 korkeatasoisesta dekkarikuunnelmatuotannosta

Palkintolautakunnan perustelut:

Radioteatterin jännityskuunnelmista on teatterin toimintavuosina tullut koko kansan jännityskirjallisuutta. Kuunnelmien kautta on radioyleisö tehnyt tuttavuutta sekä kotimaisten että ulkomaisten kirjailijain tuotantoon niin radiolle dramatisoituina kuin alkuperäiskuunnelmina. Radioteatteri on siten ollut tärkeä väline koko tähän kirjalliseen lajiin tutustuttajana.

Radioteatterin vuoden 1988 jännityskuunnelmaohjelmisto on ollut monipuolinen. Ohjelmistossa on ollut sekä ulkomaisia että kotimaisia kuunnelmia ja sarjoja. Klassikkouusintojen ohella uusien kotimaisten jännäreitten osuus on selvästi noussut. Nämä alkuperäiskuunnelmat ovat olleet myös laadullisesti korkeatasoisia. Huomionarvoista on, että tekijöinä on ollut myös debytoivia kotimaisia kirjoittajia. Radioteatteri on siten laajentamalla julkaisukanavaansa lisännyt dekkarikirjallisuuden levikkiä ja saatavuutta. Kotimaisen dekkarikirjallisuuden tukeminen kuunnelmatuotannolla koituu koko lajin hyväksi.

Radioteatteri palkitaan Vuoden johtolanka -palkinnolla vuoden 1988 korkeatasoisesta dekkarikuunnelma- ja jännärituotannosta.

1988: Paul-Erik Haataja romaanista Häkkilinnut

Vuoden johtolanka 1988

Paul-Erik Haataja: Häkkilinnut

Palkintolautakunnan perustelut:

Häkkilinnut kuvaa kahden, elämän laitapuolelle horjahtaneen nuoren miehen kujanjuoksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Pojat ovat henkilöhahmoina onnistuneita ja uskottavia, heidän kauttaan kirjailija piirtää laajempiakin näkymiä tämän hetken todellisuudesta.

Romaanin poliisityypit ovat tuttuja Haatajan edellisistä romaaneista. He ovat eräällä tavalla sivullisia tarkkailijoita, antisankareita ja virkamiehiä, joita elämän nurjan puolen läheltä kokeminen ei kuitenkaan ole tehnyt täysin kyynisiksi. Heille rikos on muutakin kuin kiinniottamista, takaa-ajoa tai suurisuuntaisia hyökkäysoffensiiveja.

Haataja hallitsee kertojanotteellaan kollektiivisen poliisiromaanin tekniikkaa. Hänellä on myös taitoa rakentaa draamallisia kohtauksia, jotka useinlaukeavat koomisina tilanteina. Huumori tulee esille myös dialogissa, joka psykologisen kuvauksen ohella on tyypillistä tekijälle. Romaanin juoni on huolellisesti laadittu ja realistinen.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Jukka ParkkinenEila PennanenHarry Sundqvist.

1987: Pentti Kirstilä romaanista Sinivalkoiset jäähyväiset

Vuoden johtolanka 1987

Pentti Kirstilä: Sinivalkoiset jäähyväiset

Palkintolautakunnan perustelut:

Pentti Kirstilä on ollut keskeisellä tavalla luomassa suomalaista jännitysromaania nimenomaan kirjallisuutena. Hän on etevä juonen sommittelija, yllättäjä ja lukijan tietoinen hämääjäkin, ja myös hänen henkilökuvauksissaan on ytimekkyyttä. Hänen kirjoistaan jää vahva visuaalinen jälkikuva, liikuttiinpa sitten Tampereella, kuten hänen alkuaikojen kirjoissaan, tai Kreikassa, kun nyt palkittavassa romaanissa.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Risto HannulaEila Pennanen ja Kyösti Salovaara

1986: Sulevi Manner (Juha Numminen ja Eero J. Tikka) romaanista Susi

Vuoden johtolanka 1986

Sulevi Manner (Juha Numminen ja Eero J. Tikka): Susi

1985: Matti Yrjänä Joensuu romaanista Harjunpää ja heimolaiset

Vuoden johtolanka 1985

Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja heimolaiset

Palkintolautakunnan perustelut:

Harjunpää ja heimolaiset on säälimätön ja vavahduttava romaani. Kirjailija kuvaa siinä hyvinvoivan pääkaupunkiseudun reuna-alueita. Tässä dokumentaarisessa romaanissa kuvatut ihmiset elävät sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti yhteiskuntansa marginaalissa.

Joensuun proosa on aistivoimaista, atmosfääristä realismia. Kirjailijan kerronta tavoittaa paikan ja tunnelman. Tuskin kukaan toinen suomalainen nykykirjailija on käsitellyt pääkaupunkiseudun urbaania elämänpiiriä yhtä pätevästi ja osuvasti kuin Joensuu teossarjallaan, joka alkoi esikoisromaanista Väkivallan virkamies (1976). Joensuun romaanit ovat merkittävää kirjallisuutta missä tahansa kirjallisessa kategoriassa.

Harjunpää ja heimolaiset muistuttaa lukijalleen, että yhteisöihmisellä on omatunto; ilman sitä elämä suistuu raiteltaan. Joensuu kertoo suomalaisesta rasismista; siitä jonka olemassaoloa monet suomalaiset eivät halua tunnustaa. Rasismin muotokuva ei käy mukavasta viihteestä, mutta niin ei ole tarkoituskaan. Peiliin katsovan ei pidä kääntää katsettaan, ei sittenkään vaikka kuva olisi ruma tai vastenmielinen. Tässäkin katsannossa Joensuun romaani on tärkeää kirjallisuutta; se ei hyssyttele eikä kerro idyllistä satua menneestä maailmasta. Konkreettisen proosan avulla Joensuu loihtii esille melkeinpä runollisen pahanmakuisen kuvan nykytodellisuudesta.

Palkintolautakuntaan kuuluivat Kristiina AlapuroTimo Kukkola ja Kyösti Salovaara.