Hornanlinna-kunniakirjat

Hornanlinna-kunniakirja on Dekkariseuran hallituksen jakama harkinnanvarainen erikoispalkinto. Se myönnetään henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan pitkäaikaisesti ja määrätietoisesti vaikuttanut suomalaisen dekkarikulttuurin kehittymiseen. Ensimmäisen kerran kunniakirja jaettiin vuonna 2005.

Erikoiskunniakirjan nimi viittaa suomalaisen dekkarin varhaishistoriaan. Toimittaja ja kirjailija Rudolf Richard Ruth (1889–1957) julkaisi salanimellä Rikhard Hornanlinna vuonna 1910 kaksi herrasmiessalapoliisi Max Rudolphista kertovaa tarinakokoelmaa, Kellon salaisuus ja Lähellä kuolemaa. Hornanlinnan kirjoja pidetään yleisesti lähtölaukauksina suomenkieliselle dekkarikirjallisuudelle. 

Hornanlinna-kunniakirjat

Suomen Dekkariseura on myönsi ensimmäisen Hornalinna -kunniakirjan vuonna 2005.

2014: Outi Pakkanen

HORNANLINNA-KUNNIAKIRJA 2014
pitkäaikaisesta työstä suomalaisen dekkarin hyväksi

Outi Pakkanen

Suomen dekkariseura myöntää neljännen Hornanlinna-kunniakirjan kirjailija Outi Pakkaselle.

Outi Pakkanen on kuulunut suomalaisen rikos- ja jännityskirjallisuuden valovoimaisimpiin tähtiin yli 40 vuotta. Alle 30-vuotiaana alkanut dekkarikirjailijan ura käynnistyi perinteisen arvoitusdekkarin kirjoittajana, kun Murhan jälkeen mainoskatkoilmestyi vuonna 1973.

Arvoitusdekkareista Pakkasen teosten lajityyppi on vuosien mittaan siirtynyt psykologisen jännityksen suuntaan. Yhteistä koko hänen toistaiseksi 24 romaania käsittävälle dekkarituotannolleen on keskittyminen ihmisten välisiin suhteisiin. Ovatpa suhdemiljööt perheitä, työpaikkoja, luokkakokouksia tai naapureita, kaikissa ovat läsnä rikosten perusmotiivit: raha, rakkaus ja viha.

Pakkanen on käsitellyt romaaneissaan myös muun muassa synnytyksen jälkeistä masennusta (Punainen pallotuoli, 2004), teinityttöjen julkisuudenkipeyttä (Hinnalla millä hyvänsä, 2005) ja parisuhdetta narsistin kanssa (Julma kuu, 2012).

Hänen romaaniensa keskeisiä miljöitä ovat Helsingin kantakaupunki ja Lauttasaari. Kirjoissaan Pakkanen on ansiokkaasti kuvannut Helsingin kaupunkikuvan muuttumista ja hänet on tästä palkittukin. Suurta suosiota lukijoiden keskuudessa ovat saavuttaneet romaanien ruokareseptit, joita kokkailee useimmiten graafikko Anna Laine. Vuonna 2003 niistä julkaistiin oma keittokirja Porosta parmesaaniin.

Näiden lisäksi viidelle vuosikymmenelle ulottuvassa Pakkasen tuotannossa on tallennettu myös muun muassa suomalaisten puhe- ja käytöstapojen muutosta. 1970-luvun alun kirjoissa poliisit neidittelevät naimattomia naisia, 2000-luvun kirjoissa lukiolaistytöt kiroilevat rajusti. Myös vaikkapa kuvaukset suhtautumisesta tupakointiin vuosikymmenten saatossa – estottomasta kodeissa ja työpaikoilla sauhuttelusta savuttomiin baareihin – ovat niin ikään hänen kirjoissaan.

Outi Pakkasen ensimmäiset kirjat ilmestyivät Weilin+Göösin kustantamana. Vuodesta 1986 lähtien hänen kustantajanaan on ollut Otava. Myös CrimeTime on julkaissut hänen kirjojaan.

Hornanlinna-kunniakirja on Suomen dekkariseuran hallituksen jakama harkinnanvarainen erikoispalkinto. Se myönnetään henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan pitkäaikaisesti ja määrätietoisesti vaikuttanut suomalaisen dekkarikulttuurin kehittymiseen. Hornanlinna-kunniakirjan ovat aiemmin saaneet kirjailija Pirkko Arhippa (vuonna 2005), elokuvaohjaaja Matti Kassila (2009) ja kirjailija Eeva Tenhunen (2010).

Erikoiskunniakirjan nimi viittaa suomalaisen dekkarin varhaishistoriaan. Toimittaja ja kirjailija Rudolf Richard Ruth(1889–1957) julkaisi salanimellä Rikhard Hornanlinna vuonna 1910 kaksi herrasmiessalapoliisi Max Rudolphista kertovaa tarinakokoelmaa, Kellon salaisuus ja Lähellä kuolemaa. Hornanlinnan kirjoja pidetään yleisesti lähtölaukauksina suomenkieliselle dekkarikirjallisuudelle.

2010: Eeva Tenhunen

HORNANLINNA-KUNNIAKIRJA 2010

uraauurtavasta työstä suomalaisen dekkarin hyväksi

Ensimmäisten suomenkielisten dekkarien, Rikhard Hornanlinnan salapoliisikertomusten, ilmestymisestä on vuonna 2010 kulunut 100 vuotta. Suomen dekkariseura juhlistaa merkkivuotta myöntämällä Hornanlinna-kunniakirjan pitkäaikaisesta merkittävästä työstä suomalaisen dekkarin hyväksi. Kunniakirja myönnetään kirjailija Eeva Tenhuselle.

Eeva Tenhusen vuosina 1964–1987 ilmestyneet romaanit ovat pysyneet lukijoiden suosiossa vuosikymmenestä toiseen. Tenhunen nousi kotimaisen jännityksen huipulle heti esikoisteoksellaan, Olavinlinnaan sijoittuvalla murhamysteerillä Mustat kalat (1964). Kirja on yksi rakastetuimmista suomalaisista dekkareista: vuosien mittaan se on yltänyt kärkeen useissa lukijoiden dekkarisuosikkiäänestyksissä. Myös muut Tenhusen romaanit ovat säilyttäneet vetovoimansa.

Tenhunen on jatkanut klassisen salapoliisiromaanin perinteitä ja leikitellyt niillä taitavasti. Hänen kirjansa sijoittuvat usein pieniin ”suljettuihin” yhteisöihin, maalaiskylään (Kuolema savolaiseen tapaan 1976), koulumaailmaan (Nuku hyvin, Punahilkka 1973, Hyvän tytön hautajaiset 1978) tai suvun ja perheen piiriin (Keisari seisoo palatsissaan 1971, Kuolema sukupuussa 1985, Joka uniinsa uskoo 1987). Tarinoissa syvennytään monentyyppisiin ihmissuhdekuvioihin, puretaan auki menneisyyden salaisuuksia ja seurataan toistuvan sankariparin, komisario Martti Hallan ja hänen kanssaan avioituvan Liisa Rautasalon, yhteisiä elämänvaiheita. Taidokkaisiin juonihämäyksiin yhdistyy huumoria ja vivahteikasta psykologista kuvausta.

Aikana, jolloin Tenhunen aloitti tuotantonsa, suomalainen rikoskirjallisuus oli lähes täysin miesten aluetta. Monille naisdekkaristeille Eeva Tenhunen on ollut esikuva ja edelläkävijä.

2009: Matti Kassila

HORNANLINNA-KUNNIAKIRJA 2009
unohtumattomasta työstä suomalaisen rikoselokuvan hyväksi

Matti Kassila 

Matti Kassila on suomalaisen rikos- ja jännityselokuvan johtotähti. Hänen uransa niiden ohjaajana ulottui viidelle eri vuosikymmenelle ja sisälsi elokuvia, joiden yleisö- ja arvostelumenestyksiä ei ole toistaiseksi ylitetty tässä lajityypissä Suomessa.

Kassilan ensimmäinen tämän genren työ Radio tekee murron(1951) oli hänen viides ohjauksensa ja sitä on pidetty ohjaajan läpimurtofilminä. Jo siinä Kassila osoitti hallitsevansa jännitystarinan ja komedian haasteellisen yhdistelmän.

Suomalaisen elokuvan klassikkojen joukkoon kuuluvat Matti Kassilan kolme Komisario Palmu -ohjausta: Komisario Palmun erehdys (1960), Kaasua, komisario Palmu! (1961) ja Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Palmujen suosio yleisön keskuudessa on jatkunut tähän päivään asti, kun uusintaesitykset televisiossa keräävät satojatuhansia katsojia, ja ne ovat tuloslistojen kärkipäässä äänestettäessä suosituimpia suomalaisia elokuvia. Myös kriitikkojen arvostus ”trilogiaa” kohtaan on säilynyt. Täysosumat roolituksessa, rytmitys, nokkelat kerronnalliset keinot, kuten takautumien ja nopeutettujen kuvien käyttö, sekä hieno Helsinki-kuvaus ovat mestarin käsialaa. Palmu-elokuvat nähtyään myös alkuperäisromaanien sivuilta tunkevat esiin näyttelijöiden kasvot ja eleet. Myös neljäs Palmu-elokuva, ei enää Mika Waltarin romaaniin perustuva Vodkaa, komisario Palmu (1969) on hyvää aikalaiskuvausta, vaikkei sitä ole nostettu arvostuksessa kolmen aiemman Palmun rinnalle.

Kassila on osoittanut taitonsa myös vakavamman jännityselokuvan ohjaajana. Psykologisesti virittyneessä Tulipunaisessa kyyhkysessä (1961) on painajaismaisia film noir -henkisiä sävyjä. Jäähyväiset presidentille (1987) on tiivistunnelmainen toimintajännäri presidentin salamurhaa suunnittelevasta psykopaatista.

2005: Pirkko Arhippa

HORNANLINNA-KUNNIAKIRJA 2005
pitkäaikaisesta työstä suomalaisen dekkarin hyväksi

Pirkko Arhippa

Suomen dekkariseura ry myöntää ensimmäisen Hornanlinna-kunniakirjan kirjailija Pirkko Arhipalle.

Pirkko Arhippa on tehnyt suomalaisen nykydekkarin kentässä ainutlaatuisen, jo 1960-luvulla käynnistyneen kirjailijanuran, joka jatkuu korkeatasoisena edelleenkin. Romaanista Murha on sydämen asia (1968) alkaneessa lähes 30 dekkarin tuotannossaan – jonka kustantajana on toiminut 1980-luvulta lähtien ansiokkaasti Kustannus-Mäkelä – hän on jatkanut ja uudistanut klassisen dekkarin parhaita perinteitä. Samalla Arhippa on tarttunut rohkeasti moniin yhteiskunnallisiin aiheisiin, pimeästä vaalirahoituksesta peruskoulu-uudistukseen, urheiluelämän ongelmiin, ympäristökysymyksiin, työttömyyteen, nuorisorikollisuuteen ja perheväkivaltaan.

Käsittelemällä ajankohtaisia teemoja ja säilyttämällä otteen ihmisten arkitodellisuuteen Pirkko Arhippa on luonut kirjoissaan elävää ajankuvaa suomalaisen yhteiskunnan muutoksista viime vuosikymmeninä. Maantieteellisesti etualalle on noussut kirjailijan hyvin tuntema ja vivahteikkaasti kuvaama Turun–Naantalin seutu, jonne hänen punomansa jännittävät dekkarijuonet ovat sijoittuneet luontevasti. Sävykkäät henkilöhahmot, joille Arhippa on rakentanut uskottavia, kirjasta toiseen jatkuvia elämäntarinoita, ovat tulleet lukijoille läheisiksi ja tutuiksi. Kuvaamalla terävästi suomalaista arkielämää ja ottamalla sen ilmiöihin kantaa naisten näkökulmasta Pirkko Arhippa on ollut myös kannustava esikuva suomalaisille naisdekkaristeille.

Suomen dekkariseura on jakanut Vuoden johtolanka -palkintoa ”edellisvuoden kotimaisesta dekkariteosta” 20 vuotta. Lisäksi seura on Johtolanka-palkinnon yhteydessä myöntänyt vuodesta 1993 lähtien kunniakirjan ansioituneelle ulkomaiselle dekkarikirjailijalle. Juhlistaakseen Johtolangan tasavuosia Dekkariseura myöntää nyt historiansa ensimmäisen Hornanlinna-kunniakirjan. Kyseessä ei ole uusi vuotuinen palkintomuoto vaan harkinnanvaraisesti jaettava erikoispalkinto. Se myönnetään henkilölle tai taholle, joka on toiminnallaan pitkäaikaisesti ja määrätietoisesti vaikuttanut suomalaisen dekkarikulttuurin kehittymiseen.

Erikoiskunniakirjan nimi viittaa suomalaisen dekkarin varhaishistoriaan. Toimittaja ja kirjailija Rudolf Richard Ruth(1889–1957) julkaisi salanimellä Rikhard Hornanlinna vuonna 1910 kaksi herrasmiessalapoliisi Max Rudolphista kertovaa tarinakokoelmaa, Kellon salaisuus ja Lähellä kuolemaa. Hornanlinnan kirjoja pidetään yleisesti lähtölaukauksina suomenkieliselle dekkarikirjallisuudelle.