Leena Korsumäki

Lasiavain-voitto kruunasi pohjoismaisen dekkariviikonlopun

Vieraita Helsingin rikospaikoilla

Toukokuinen dekkariviikonloppu Helsingissä alkoi komeasti, kun Matti Rönkä voitti kauan tavoitellun Lasiavaimen vihdoin Suomeen. Dekkariseuran isännöimä pohjoismainen viikonloppu jatkui dekkariseminaarilla Käpylässä, yleisötilaisuudella Annantalossa sekä kierroksella Helsingin rikospaikoille. Nimekkäinä kunniavieraina olivat kirjailijat Mark Billingham ja Inger Frimansson.

Skandinaviska Kriminalsällskapetin (SKS) konferenssi ja vuosikokous järjestettiin nyt Suomessa toista kertaa – viimeksi suomalaiset isännöivät tapahtumaa Karkkilassa hotelli Oivassa viisi vuotta sitten.

Tämänkertaisen viikonlopun huipentuma suomalaisittain koettiin heti alkuunsa, kun perjantaina 25.5. kokoonnuttiin Lasiavain-palkintotilaisuuteen Pohjoismaiden Suomen instituuttiin Nifiniin. Järjestäjille torstai-iltana sydämentykytystä aiheuttanut SAS:n lakko ja perjantaisten lentojen peruutus oli muisto vain, kun palkinto saatiin kuin saatiinkin ajoissa paikalle Helsinkiin.

Tilaisuudessa oli läsnä kaksi ehdokaskirjailijaa, Suomen Matti Rönkä ja Islannin Ævar Örn Jósepsson. He esittelivät omat teoksensa, minkä jälkeen luettiin lyhyt muiden ehdokaskirjojen esittely. Lopuksi areenalle astui Norjan Lasiavain-raadin jäsen Astrid de Vibe julkistamaan voittajan – Matti Rönkä romaanistaan Långt från vänner eli Ystävät kaukana!

De Vibe ojensi Röngälle kauan tavoitellun avaimen, minkä jälkeen voittajalle riitti kukituksia, onnitteluja ja haastatteluja pitkäksi aikaa. Ja kuten myöhemmin samana iltana saattoi havaita, uutispäällikkö-kirjailija oli vaihteeksi uutisen kohteena eikä uutisten välittäjänä, kun Lasiavain-palkinnosta kerrottiin näyttävästi puoli yhdeksältä TV1:n pääuutislähetyksessä.

Ainoana pienenä kauneusvirheenä voi pitää kunniakirjojen ruotsalaista aikakäsitystä. Väärä vuosiluku edellisessä jaossa ei ollut yksittäinen lapsus, vaan Lasiavain-raadin ruotsalaisen puheenjohtajan mukaan normaali käytäntö. Niinpä Röngän kunniakirjassa lukee ”Glasnyckeln 2006” eikä ”Glasnyckeln 2007”. Puheenjohtaja perustelee tätä sillä, että palkinto jaettiin vuonna 2006 ilmestyneistä kirjoista.

Logiikka ontuu ensinnäkin siksi, että Suomen ja Islannin ehdokaskirjat, siis myös Röngän voittajateos, on julkaistu alun perin jo 2005. Molemmat maat joutuvat turvautumaan Lasiavain-kisassa käännöksiin, joiden valmistuminen vie aikaa. Toiseksi, lähes kaikki dekkaripalkinnot jaetaan edellisvuoden ansioista, mutta palkinnon vuodeksi on silti tapana merkitä se vuosi jona palkinto jaetaan. Vuoden johtolanka 2007, vuoden 2007 Edgar-palkinnot ja monet muut tämän kevään palkinnot on nekin myönnetty edellisvuoden saavutuksista.

Justine pyysi Ingerin apua
Palkintojuhlallisuuksien jälkeen SKS-viikonloppu, ”Rikospaikka Helsinki”, jatkui Park Hotel Käpylän tiloissa seminaarilla. Osallistujia oli vajaat 30 henkeä, joista suomalaisia valtaosa. Islannista oli saapunut kolme osanottajaa, Ruotsista ja Norjasta kummastakin yksi. Kutsuttuina kirjailijavieraina olivat mukana myös Inger Frimansson Ruotsista ja Mark Billingham Britanniasta, jotka alustuksissaan puhuivat omasta kirjailijantaipaleestaan.

Inger Frimansson kertoi, kuinka hän oli kirjoittanut ”tavallista proosaa” ilman suurempaa menestystä, kunnes yhtäkkiä Justine-nimi oli ”lentänyt” hänen päähänsä kadulla. Salaperäinen Justine halusi, että Inger auttaisi häntä kostamaan kokemansa vääryyden. Näin syntyi Hyvää yötä, rakkaani (1998, suom. 1999). Kirjailija ei tiennyt kirjoittaneensa dekkaria, mutta sai asiaan varmistuksen viimeistään siinä vaiheessa, kun Ruotsin dekkariakatemia palkitsi teoksen vuoden parhaana rikosromaanina. Ja yhtäkkiä ulkomaillakin oltiin kiinnostuneita hänen kirjoistaan.

Frimansson kirjoittaa mielellään murhaajan näkökulmasta. Hän kertoi ettei ole kiinnostunut perinteisistä arvoitusten ratkaisusta, vaan siitä kuinka kaikki on mahdollista – teon taustoista ja motiiveista. Häneltä kysytäänkin jatkuvasti: ”Kuinka voit kirjoittaa niin kaameita kirjoja, kun näytät niin kiltiltä?”

Frimansson tarinoi myös Ruotsin naisdekkaristeista. Kymmenen vuotta sitten hän oli suurin piirtein ainoa nainen alalla, vuotta myöhemmin heitä oli viisi, ja nyt ei heitä enää erota toisistaan. Ironisesti hän totesi, että taustalla on Liza Marklund -ilmiö: tämän huima menestys ja isot ansiot ovat herättäneet kirjailijanhalut lukuisissa maannaisissa. Yhteistyökin toimii: se alkoi Marklundin ja Frimanssonin kaksihenkisestä KKK:sta (Kvinnliga kriminalförfattare på Kungsholmen) heidän silloisen asuinpaikkansa mukaan ja on nyt muotoutunut Bludgruppen-nimiseksi naisdekkaristien verkostoksi.

Matematiikka väistyi Sherlockin tieltä
Mark Billingham otti yleisönsä entisen – tosin edelleen jonkin verran keikkoja tekevän – stand up -koomikon aseilla, sujuvasanaisella esiintymisellä. Billinghamin kiinnostus rikostarinoihin heräsi jo koulupoikana, kiitos matematiikanopettajan, joka matematiikkaan kyllästyneenä luki oppilailleen tunneilla Sherlock Holmesin seikkailuja.

Omakohtainen kokemus joutumisesta kolmen naamioituneen miehen vangiksi ja ryöstön uhriksi manchesterilaisessa hotellissa oli yksi Billinghamin vaikuttimista kirjoittaa rikosromaani. Hän on nyt kirjoittanut seitsemän kirjaa komisario Tom Thornesta, joka kuuntelee countrya, kannattaa Tottenhamia ja käyttää poliisina menetelmiä, jotka eivät aina kestä päivänvaloa. Billinghamin kirjoja on suomennettu toistaiseksi vain yksi, viime vuonna ilmestynyt Vailla elämää, joka on sarjan viides teos. Miten käynee jatkossa, kun kustantaja Loki-kirjat on lopettelemassa toimintaansa?

Billingham kritisoi brittejä (ja amerikkalaisiakin) snobismista. Moni ei tunnusta edes lukevansa rikoskirjallisuutta, vaikka istuisi metrossa dekkari piilotettuna sanomalehden väliin. Kirjallisuuskritiikkikään ei rikoskirjallisuutta juuri noteeraa: sunnuntain sanomalehden kuudesta kirjallisuussivusta viisi on tietokirja-arvioita Itä-Aasian tutkimuksesta tai vastaavista aiheista, yksi sivu kaunokirjallisuutta, mukana alareunassa ehkä jotakin dekkareista. ”I would still defend crime fiction to literary fiction any day”, Billingham julisti. Hänen mielestään mistään muusta kirjallisuudesta ei löydy parempaa kaupunkikuvausta kuin eräistä dekkareista, esimerkiksi Ian Rankinin ja James Ellroyn teoksista.

Suomalaisista kirjailijoista seminaarissa esiintyivät SKS:n Suomen-osaston presidentti Taavi Soininvaara ja tuore Lasiavain-voittaja Matti Rönkä. Soininvaara kertoi trilleristin urastaan: häntä on aina kiinnostanut kansainvälinen politiikka, ja hän haluaa luoda kirjoihinsa kansainvälisen uhan, joka todella on olemassa. Seuraavaksi ruutitynnyriksi hän ennakoi Pakistania. Matti Rönkä kertoi kytköksistään itään muun muassa neljän veljeksen, sukunimeltään Vähä, tarinan avulla.

Ratamon työpaikalta ruumishuoneelle
Lauantain ohjelmassa oli Dekkariseuran järjestämä yleisötilaisuus Annantalolla. Tapani Bagge, Leena Lehtolainen ja Outi Pakkanen keskustelivat muun muassa Lasiavain-palkinnon merkityksestä suomalaiselle rikoskirjallisuudelle sekä siitä, mitä miljöö merkitsee heidän omille dekkareilleen. Keskustelu aaltoili monelle taholle: kirjailijat pohtivat, kuinka helppoa tai vaikeata on joskus keksiä kirjan nimi (paitsi Baggelle, jolla pitää olla nimi valmiina jo ennen kirjoitustyön aloittamista) sekä minkälainen musiikki, liikunta tai muu aktiviteetti edistää luovaa työtä.

Annantalolla esiintyivät myös Inger Frimansson, Mark Billingham ja Matti Rönkä. Esiintyjien puolesta harmitti yleisön vähyys, vain pari–kolmekymmentä henkeä. Auditorioon olisi mahtunut hyvinkin kaksinkertainen määrä väkeä.

SKS-seminaarilaiset jatkoivat iltapäivällä – sateen sopivasti lakattua – ohjelmaansa rikosaiheisella kaupunkikierroksella, joka alkoi Taavi Soininvaaran sankarin Arto Ratamon työpaikan vierestä Fredrikintorilta ja päättyi Kallioon Harjun vanhan ruumishuoneen liepeille. Soininvaara ja Risto Raitio toimivat asiantuntevina oppaina.

Sunnuntaina aamupäivällä pidettiin vielä Skandinaviska Kriminalsällskapetin vuosikokous, joka sujui leppoisissa merkeissä. Taavi Soininvaara oli tehnyt ehdotuksen Lasiavain-äänestyskäytännön kirjaamisesta myös SKS:n sääntöihin. Nämä ehdotukset päätettiin lähettää raatilaisille kommentointia varten. Pohdittiin myös siitä, miten saada mukaan nuoria kirjailijoita ja tulisiko yhteistyötä laajentaa esimerkiksi Baltian maihin.

Islantilainen Ævar Örn Jósepsson lupautui suuremmitta vastalauseitta jatkamaan SKS:n presidenttinä, jos jatko on yhtä helppoa kuin mennyt vuosi, jolloin hänen ei omien sanojensa mukaan tarvinnut tehdä mitään. On todennäköistä, että vuosikokousta ja seminaaria ei järjestetä ensi vuonna, ellei Astrid de Vibe saa houkutelluksi norjalaisia töihin. Lasiavain jaetaan siinä maassa, josta kisan voittaja tulee. Vuonna 2009 islantilaisten pyrkimyksenä on järjestää SKS-kokous samaan aikaan kansainvälisen rikoskirjailijoiden yhdistyksen AIEP:n kokouksen kanssa.

Sunnuntaina puoliltapäivin oli aika sulkea aikakirjat SKS 2007:n osalta. Järjestelyjen onnistumisesta yllekirjoittanut on jäävi sanomaan mitään, mutta osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä ja kiitossanoihin päätti kokouksen myös presidentti Ævar Örn.

Mark Billingham (kolmas vas.) kuunteli kaupunkikierroksella kiinnostuneena Taavi Soininvaaran (vas.) ja Risto Raition (kesk.) vereviä selostuksia rikollisesta Helsingistä. Mukana vasemmalta oikealle myös Gabriele Schrey-Vasara, Pekka Turunen, Keijo Kettunen, Ævar Örn Jósepsson ja Viktor Arnar Ingólfsson.

Inger Frimansson kertoi Annantalon yleisötilaisuudessa muun muassa salaperäisestä Justinesta, joka ilmestyi Ingerin ajatuksiin ja pani alulle romaanin Hyvää yötä, rakkaani. Frimanssonia haastatteli Tiina Torppa.

”Olen mieluummin rikoskirjailija kuin stand up -koomikko, koska dekkariyleisö ei ole juovuksissa eikä heittele pulloja päälle”, perusteli Mark Billingham ammatinvaihdostaan.

Matti Rönkä Ylen uuden sääkartan äärellä? Ei, vaan visualisoimassa seminaariyleisölle itäisiä yhteyksiään.