Heikki Ollikainen

Kuusi vuotta, kuusi kirjaa: Tero Somppi ahkeroi trillereitä

Tero Somppi nousee hyvää vauhtia suomalaisten trillerikirjailijoiden etujoukkoon.

Helsinkiläinen Tero Somppi kertoo aloittaneensa kirjoittamisen jo ennen murrosikää. ”Keksin kaikenlaisia tarinoita ja kouluainevihot tulivat aina täyteen. Jo silloin kävi mielessä ajatus kirjailijaksi ryhtymisestä.” Tänä vuonna hänet hyväksyttiin Suomen kirjailijaliiton jäseneksi. ”Tuntuu hyvältä päästä hienoon vanhaan liittoon, kunnianarvoisaan seuraan.”

”En usko ryhtyväni päätoimiseksi kirjailijaksi, koska viihdyn niin hyvin omassa työssäni enkä raaski sitä lopettaa. Kirjoittaminen ja työt itse asiassa tukevat toisiaan.”

Päätyöstään Somppi sanoo yksikantaan, että hän on puolustusvoimissa turvallisuustehtävissä, ja tarkentaa työskentelevänsä pääesikunnassa. Sivutöinään hän tekee järjestyksenvalvojan töitä. ”Teen pitkää päivää ja vuorotyötä ja näitä sivuhommia silloin kun itselle sopii.”

Haastattelua tehtiin Hartwall-areenalla International Horse Show’n aikana. ”Järjestyksenvalvojien ryhmänjohtajana vastaan osasta hallin tiloja ja teen kaikenlaista, mitä eteen tulee.” Käytävällä kaksi hevostyttöä alkaa kysellä, miksei Hesburger ole auki. Somppi tarkistaa asian, ja neuvoo tytöt Hesen toiseen myyntipisteeseen, joka toimii.

”Järjestyksen valvomisessa tilanteiden ennakointi on kaikkein tärkeintä. On parempi puuttua asiaan ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Ongelmakohdissa sitten on tarpeen pysyä itse rauhallisena, ei saa lähteä riitelemään vastapuolen kanssa.”

”Useimmiten hankaluuksiin liittyy alkoholi. Onhan tunnelma perjantai-illan lätkämatseissa ihan toinen kuin nyt päivällä hevostapahtumassa. Täytyy myöntää, että vuosien varrella on tullut vastaan mitä ihmeellisimpiä tapauksia.”

Tiukkaa tahtia
Tero Somppi: Kuka murhasi Asikaisen (Myllylahti)Tero Somppi on julkaissut kuusi kirjaa. Hän on tehnyt jokaiseen erilaisen rakenteen. ”Ensimmäinen, Kuka murhasi Asikaisen, oli perinteinen poliisiromaani, toinen, Tuomion konsertti, terrori-iskun kuvaus, joka etenee kellontarkasti. Kolmannessa, Tukikohta: Helsinki, kuvasin vaihtoehtoista lähitulevaisuutta: Suomi on siinä Naton jäsen. Seuraavassa, Luonnoton kosto, jahdattiin ammattitappajaa. Viides kirja, Hyvä paha maailma, kuljettaa neljää erityyppistä tarinaa pitkin maailmaa. Toistaiseksi tuorein, Viimeinen linja, yhdistelee katastrofikirjallisuutta ja poliisiromaania. Olen koettanut vaihdella näissä tyylilajejakin”, Somppi sanoo.

Kirjat ovat ilmestyneet Myllylahden MurhaMylly-sarjassa. ”Ensimmäiset kirjani tulivat sarjaan aika kiivaassa tahdissa: ne ilmestyivät sarjan järjestysnumeroilla kuusi, kymmenen ja seitsemäntoista.” Kaikki kirjat ovat päässeet jo toiseen painokseen.

Ensimmäisen teoksen päähenkilö oli rikospoliisin profiloija Mikko Vuori, joka ei jää kirjoituspöydän taakse, vaan lähtee kentälle. Toisessa kirjassa keskeiseksi hahmoksi nousee Joe Rossi, FBI:n terrorisminvastaisen yksikön Helsingin toimiston päällikkö.

”Alun perin en ajatellut käyttää Mikko Vuorta toiste, mutta kun alettiin kysellä, mitä hänelle kuuluu, sijoitin nämä molemmat päähenkilöt kolmanteen romaaniin. Ja siitä lähtien he ovat tehneet yhteistyötä.” Kirjailija vakuuttaa, että Joe Rossilla ja Mikko Vuorella on vielä monia seikkailuja kokematta.

Aforismit avaavat
Jokaisen teoksen aloittaa aforismi. Esimerkiksi tähän tapaan:

Tero Somppi: Tuomion konsertti (Myllylahti)Siinä vaiheessa kun vitsit ovat todella vähissä, ei niitä tarvitakaan. (Tuomion konsertti)

Moni on kuollut kesken sellaisen, mikä ehkä olisi tehnyt hänestä hetkeksi kuolemattoman. (Luonnoton kosto)

Ne ovat peräisin vuonna 1993 kuolleelta Jarmo Sompilta, Teron kummisedältä, joka oli Posti- ja telelaitoksessa työskennellyt diplomi-insinööri. Aikoinaan mietelmät ilmestyivät Helsingin Sanomissa Juha Tantun kuvittamina Puhuvina päinä, ja myöhemmin niitä on julkaistu kirjoina.

Tero Sompin tuotanto on saanut myönteisiä kritiikkejä. Sanomalehtien lisäksi sotilas- ja turvallisuusalan lehdet ovat noteeranneet hyvin hänen teoksensa, niistä ovat kirjoittaneet sellaiset lehdet kuin RuotuväkiVarusmies ja Kontrolli.

Yhdeksi kirjailijasuosikikseen Somppi nimeää Tom Clancyn, tämän yksityiskohtaiset teknotrillerit. ”Tosin niitäkään ei ole tullut vähään aikaan luettua, nyt ne ovat jo liian paisuteltuja.”

Suomalaisista hän seuraa tarkimmin Jarkko Sipilän, Ilkka Remeksen, Taavi Soininvaaran ja myös Matti Yrjänä Joensuun tuotantoa.

”Ehdin kyllä lukea kaikentyyppisiä kirjoja jännäreistä elämäkertoihin, ja lisäksi kirjojeni taustoiksi luen mahdollisimman laajasti eri maista ja eri kulttuureista kertovia tietokirjoja.”

Somppi sanoo rakentavansa kirjansa aika lailla samojen ajatusmallien varaan kuin Soininvaara ja Remes. ”Vielä 1990-luvun puolivälissä ei tämän lajin jännityskirjallisuutta Suomessa ollut. Remes oli ensimmäinen, joka avasi tien muillekin.” Hän painottaa, että omat kirjat olivat jo samaan aikaan 1990-luvun lopulla tekeillä.

Realismi vaatii taustatyötä
”Ennakkovalmistelu on kirjan tekemisessä ehdottomasti suurin työ. Eri alojen asiantuntijoilta saa helposti apua. He ovat otettuja ja iloisia, kun heiltä kysyy, ja auttavat mielellään. Kun tein Viimeistä linjaa, luin 5 000 sivua viruksista, haastattelin alan tutkijoita, katsoin dokumentteja, kaivoin tietoa kaikista mahdollisista lähteistä. Kun kirja ilmestyi, sain kuulla, ettei ammattilaisenkaan silmiin mikään virusjuttu paistanut huonossa valossa.”

”Kun tarkoitukseni on pyrkiä realismiin, tuntuu hyvältä jos joku lukija saa ammennettua kirjoistani tietoakin. Silti kirja on mielikuvituksen ja toden kudelma, josta ei erota mikä on mitä.”

Tero Somppi: Tukikohta: Helsinki (Myllylahti)Työpaikat ovat antaneet kirjoihin tapahtumapaikkoja: teoksessa Tukikohta: Helsinki yksi tärkeimmistä on Santahaminan sotilasalue. Tuomion konsertin keikkapaikan yksityiskohdat muistuttavat Hartwall-areenaa. ”Kyllä se kuitenkin on mielikuvitusareena, koska en halunnut tehdä kaapparin oppikirjaa.”

”Sijoitan tarinat itselleni tuttuihin ympäristöihin. Käyn ottamassa paikoilta kuvia, jotta voin kuvailla tunnelmia realistisesti. Ulkomaista käytän niitä, joissa olen itse käynyt. Tuomion konsertti muuten liikkuu 16 maassa, mutta niistä Sudan ja Irak ovat kyllä käymättä.”

Somppi ei ole mieltänyt itseään yhteiskunnalliseksi dekkaristiksi eikä pidä kirjojaan missään suhteessa poliittisina. ”Ajattelen ennemminkin, että politiikka on kaiken pahan alku ja juuri, ja olen suhtautunut poliittiseen elämään kriittisesti monessa kirjassani.”

”Ideoita kirjoihin tulee ihan joka suunnasta. Kun katson uutisia, saatan laittaa muistivihkoon pointin, jota joskus voisi käyttää. Tv-dokumentti voi tuottaa hyvän idean, samoin päivän lehti. Pidän matkustamisesta, ja maailmalla tulee vastaan paljon käyttökelpoista. Aika sekavassa varastossa on nyt hirveä kasa lehtileikkeitä ja muistilappuja.”

Sen tarkemmin juonta paljastamatta voi kertoa, että ensimmäisen kirjan juonikuvio perustuu Komisario Palmu -kirjojen murhien kopioimiselle. ”Tämän keksin, kun olin kerran ruokatunnilla Tähtitorninmäellä kävelyllä.”

Vuorovapailla aikaa kirjoittaa
”Kun pitkällisen suunnittelun ja kypsyttelyn jälkeen aloitan kirjan tekemisen, teksti saattaa edetä 50 tai 100 sivua. Sitten pitää pysähtyä hauduttelemaan jatkoa, vaikka onkin jonkinlainen visio siitä, miten kirja loppuu. Prosessiin kuuluu aina tietyn mittainen tauko, työ ei etene ennen kuin se on haudutettu mielessä.”

”Varsinaisesti en kirjoita kirjaa moneen kertaan, mutta käsikirjoitus tulee käytyä perusteellisesti läpi, alkupää kymmeniäkin kertoja. Nämä matkan varrella tehdyt korjailut vaikuttavat sitten kaikkeen.”

Kirjojen esilukijat vaihtelevat aihepiiristä riippuen. ”On muutama lukemisesta kiinnostunut kaveri, joka lukee jokaisen käsikirjoituksen. Viimeisen linjan luki parikin terveydenhuollossa työskentelevää asiantuntijaa, Luonnottoman koston taas väkivaltarikosyksikön tuttu poliisi.”

”Ei minulla ole tiettyä vuorokaudenaikaa, jolloin kirjoitan. Se käy aina kun aikaa löytyy, vapaapäivä tai lomapäivä voi mennä ihan kokonaan. Pitkien vuorojen vastapainoksi on vapaitakin, en edes osaisi tehdä kahdeksasta neljään töitä. Ja kirjoitan ihan missä tahansa, missä nyt kannettavan kanssa satun olemaan liikkeellä.”

Vuonna 1972 syntynyt Somppi on naimisissa ja perheessä on kolme lasta. Harrastuksikseen kirjailija mainitsee lenkkeilyn, matkailun, lukemisen ja hevimuusikin. Hänen Facebook-profiilinsa luettelee muun muassa seuraavia mielibändejä: Iron Maiden, Sparzanza, Sabaton, AC/DC, Metallica, Mötley Crue, Manowar. Hän sanoo, ettei musiikilla ole mitään erityistä roolia kirjoittamisprosessissa, se voi soida tai olla soimatta taustalla.

Somppi on julkaissut kirjan vuodessa, kaksi parhaassa. Hän sanoo jatkavansa samaa tahtia, mutta ei suostu ennakoimaan, milloin seuraava kirja ilmestyy, vaikka vahvistaakin, että käsikirjoitus on periaatteessa valmis.