Marja Istala Kumpunen

Seteleitä mustalta taivaalta

Viides Hämeenlinna-romaani
toi Baggelle Johtolangan

Vuoden johtolangalla palkittu Tapani Baggen Musta taivas tarttuu fiktion keinoin mitä ajankohtaisimpaan fakta-aiheeseen, rahankuljetusautojen ryöstöihin.

Länsinaapurissa esitelty rikosmalli rantautui meille viime kesänä, kun Maarianhaminassa tehtiin vastaava keikka. Rahalasti varastettiin vastikään myös manner-Suomessa; haastatteluhetkellä Turussa tapahtuneesta rahankuljetusauton ryöstöstä on kulunut vajaa viikko. Tapani Bagge, kirjoitatko todellisuutta?

”Oli vain ajan kysymys, milloin tämä rikollisuuden muoto saapuu meille. Seurasin ruotsalaisten nettilehtien uutisointia aiheesta aktiivisesti, ja teema lähtikin kirjoittumaan romaaniksi varsin luontevasti. Ruotsi-kontakti antaa kansainvälistä väriä, johon oman kontrastinsa tuo Hämeenlinna-ulottuvuus.”

Hirtehistä huumoria usealla suulla
Baggen teoslista on pitkä ja polveileva. Lasten- ja nuortenkirjallisuutta, kuunnelmia, novelleja, romaaneja, Cottoneita, TV-käsikirjoituksia, käännöksiä, sarjakuvaa – vauhdikasta, ketteräliikkeistä jännitystä, jota maustaa osuva huumori. Etenkin kirjailijan romaaneihin on liitetty hirtehishuumorin tai mustan naurun kaltaisia määritelmiä.

”Huumorini on toki mustanpuoleista, onhan kuolema rikosromaanissa aina läsnä. Kirjoissani ei kuitenkaan naureta henkilöiden kustannuksella. Pikemminkin pyrin jonkinlaiseen tragikomediaan.”

Bagge nimeää hengenheimolaisikseen Donald E. Westlaken ja Elmore Leonardin kaltaiset jännityksen ja vapauttavan naurun yhdistäjät.

”Westlakea lukiessani olen joskus miettinyt, kuka oikein lainaa ja keneltä – jos en ole varastanut häneltä, niin kenties hän minulta”, kirjailija hymyilee.

Tapani Baggen Hämeenlinna-sarjassa on tätä ennen ilmestynyt neljä romaania. Tarinaa kerrotaan vuoroin rikollisten näkökulmasta, väliin suunvuoron saavat konnien kintereillä olevat lainvartijat.

”En oikein usko perinteiseen sankariin, saati yhteen sellaiseen. Kirjoissani esiintyy eräänlainen kollektiivi, antisankarikokoelma. Olisi tylsää kirjoittaa vain yhdestä sankarista, ja siksi tuon tarinaan useamman henkilön ryhmiä. Metodi tuo myös juoneen vaihtelua, kun tarinaa kerrotaan monesta eri näkökulmasta. Näkökulmia vaihtamalla pystyy lisäksi synnyttämään ironiaa.”

Konnia ja koukkuja
Mustassa taivaassa tavataan siis jo aiemmista kirjoista tuttu konnien ja koukkujen vakiokaarti, mutta mukana on jälleen myös uusia tuttavuuksia. Bagge kertookin henkilögalleriansa uusien jäsenten ottavan aina tavalla tai toisella kirjan pääroolin.

”Henkilöilläni on kullakin omia tavoitteitaan, jotka kohtaavat muiden erilaisia pyrkimyksiä ja päämääriä. Juoni muodostuu siitä, että nämä tavoitteet menevät ristiin.”

Tapani Baggen luomassa fiktiivisessä maailmassa musta ei aina ole yksiselitteisesti mustaa, ja myös valkoisessa on vähintäänkin tahroja.

”Pahuutta on niin monenlaista, ja harva pitää omia tekojaan pahoina. Viime kädessä kyseessä on moraali: mitä kukin pahaksi käsittää. Henkilö saattaa esimerkiksi ajatella voivansa pihistää, kunhan ei vain tapa ketään.”

Baggen henkilöistä hyvän ja pahan, konnuuden ja kunniallisuuden välimaastossa tasapainoilee etenkin Allu, pikkurikollinen, jonka suhde poliisi-Leilaan ylittää sopivaisuuden rajat niin rosvojen kuin poliisienkin maailmassa. Mustassa taivaassa pariskunta päätyy jo synnytyssairaalaan, mutta mihin suuntaan Allu seuraavaksi jatkaa?

”En tiedä vielä”, kirjailija väistää. ”Olen pyöritellyt mielessäni paria aihetta, 1930-luvulle sijoittuvaa historiallista jännäriä sekä jatko-osaa Hämeenlinna-sarjalle. Innostuin Johtolangan saamisesta nyt niin, että seuraavaksi työn alle mitä todennäköisimmin tulee jatkoa Allun ja Leilan tarinalle.”

Seuraavaa Hämeenlinna-tarinaa odottaessa lukija pääsee nauttimaan tuoreen Johtolanka-voittajan novelleista. Kokoelma Kasvot betonissa näkee päivänvalon kesäkuussa.

Tapani Bagge pitää Johtolanka-palkintoa tärkeänä koko alan kannalta. ”Palkinto tuo dekkaria esille laajasti, myös omien piirien ulkopuolella.”

Palkintoseremoniassa Helsingissä voittajalta otettiin perinteiseen tapaan sormenjäljet. Vastuullista tehtävää suorittamassa vanhempi konstaapeli Jutta Antikainen Helsingin keskustan poliisipiiristä.