Kerttu Jokela

Palkittu Aino Trosell etsii sankarinsa kansan syvistä riveistä

Uusia tuulia Ruotsin dekkariin

Taidokkaita rikosromaaneja ja paljon muutakin kirjoittanut Aino Trosell sai monien aiempien palkintojensa jatkoksi helmikuussa uuden huomattavan tunnustuksen, Ivar Lo-Johansson -kirjallisuuspalkinnon. ”Hän porautuu ruotsalaisen kansankodin syövereihin unohtamatta luokka- ja naisnäkökulmaa, samalla kun hän ei pelkää olla paljastamatta liitoksia ja särmiä yhteisessä kudoksessa”, palkintokomitea ylisti. 

Aino Trosell (s. 1949) on tuonut uusia tuulia ruotsalaiseen keskiluokkaiseen rikoskirjallisuuteen. Päähenkilöt edustavat kansan syviä rivejä. He ovat pienipalkkaisia työläisiä, joiden on tehtävä työtä elääkseen. Normaalisti nämä ihmiset eivät saa ääntään kuuluviin, ja he joutuvat harvoin tekemisiin rikosten kanssa. Kaiken lisäksi he asuvat haja-asutusalueella.

Trosellin rikoskirjailijan ura alkoi elokuvan käsikirjoituksesta.

”Keräsin materiaalia ja haastattelin ammattisukeltajia. Elokuvaprojekti kuitenkin kariutui”, Trosell kertoo. Hänen äänessään ei ole hitustakaan pettymyksen sävyä, vaan ratkaisujen optimismia.

Jotta tutkimustyö ja materiaali ei olisi mennyt hukkaan, Trosell kirjoitti kirjan Ytspänningen, joka julkaistiin vuonna 1999. Hän halusi saada mukaan jännitystä – kirjallisuuden genrejä hän ei miettinyt.

”Kun kirja palkittiin Poloni-palkinnolla 2000, minulle valkeni että olin kirjoittanut rikosromaanin”, Trosell hymyilee.

Poloni-palkinto jaetaan vuosittain parhaasta naisen kirjoittamasta esikoisdekkarista.

”Rikoskirjailijat ovat leppoisaa porukkaa”
Ytspänningen-kirjan tapahtumat sijoittuvat öljylautalle Pohjanmerelle. Ingrid on metallurgi ja yksi harvoista Pohjanmeren naissukeltajista. Hänen tehtävänään on tarkastaa kaasujohto.

Onnistuminen innosti Trosellin jatkamaan samalla rintamalla.

Vuonna 2000 hän julkaisi toisen rikosromaaninsa Om hjärtat ännu slår (suom. Jos sydän vielä sykkii, 2002). Ruotsin dekkariakatemia palkitsi sen vuoden parhaana ruotsalaisena rikosromaanina. Kirjan päähenkilönä on hoitoapulainen Siv Dahlin, joka elää hiljaista perhe-elämää miehensä kanssa. Yhtenä päivänä elämänkuviot ovat hajalla. Hädissään Siv hakeutuu takaisin kotiseudulleen Malungiin, Taalainmaalle.

”Siv Dahlin ei ole supersankaritar, vaan tavallinen kuolevainen, vähän naiivi tyyppi. Hänen parhaimpia puoliaan on inhimillisyys. Siv on jonkinlainen pikkusisko, joka aina tulee olemaan kanssani. Pidän hänestä.”

Kirjassa Se dem inte i ögonen(2002; suom. Älä katso heitä silmiin, 2004) Siv Dahlin siivoaa Sälenin turistikeskuksen hotellissa, jossa työtovereina on läheisen pakolaiskeskuksen asukkaita. Tvångströjan (2004) on enemmänkin psykologinen draama, joka kuvaa ihmisen juuttumista menneisyyteensä ja paikalleen.

”Viihdyn rikoskirjailijoiden sohvalla. Rikoskirjailijat ovat leppoisaa porukkaa eivätkä riitele kustantajan juhlissa niin kuin runoilijat”, Aino Trosell sanoo Brunnsvikin kirjailijaseminaarissa Ivar Lo -päivän yhteydessä 2006.

Ivar Lo-Johanssonin hengessä
Kun puhutaan ruotsalaisista työläiskirjailijoista, mainitaan Aino Trosell aina. Hänelle myönnettiin äskettäin ammattiyhdistysliikkeen Ivar Lo-Johanssonin (1901–1990) palkinto, suuruudeltaan 125 000 kruunua eli noin 14 000 euroa. Palkinto jaettiin 23. helmikuuta, Ivar Lon syntymäpäivänä.

”Totta kai raha antaa liikkumavapautta. Nyt voin tehdä jotain muuta”, Aino Trosell sanoo.

Vuonna 2005 Trosell julkaisi norjalais-ruotsalaisen sukutarinansa. En gränslös kärlekshistoria kertoo viiden sukupolven naisten elämäntarinan. Kirja on kuin Trosellin yhteiskunnallinen testamentti nykyajan nuorille.

Trosell kaihtaa kuitenkin osoittelua ja alleviivaamista. ”En aja tietoisesti minkäänlaista yhteiskunnallista teesiä tai sanomaa, joka minun pitäisi saada läpi. Ympäristö tulee mukaan automaattisesti. Tärkeintä on itse tarina. Kerronnan pitää olla sujuvaa. Jokaisen sanan merkitys ja tunnearvo on punnittava tarkasti.”

Toinen vuosittain jaettava Ivar Lo-Johansson -palkinto on Lo-Johanssonin henkilökohtainen palkinto, jonka tämä itse sääti. Se on toiseksi suurin ruotsalainen kirjallisuuspalkinto Nobelin palkinnon jälkeen. Se myönnettiin Trosellille jo vuonna 1994. Hän on yksi kolmesta kirjailijasta, joka on saanut molemmat palkinnot. Toiset ovat Sara Lidman ja Kjell Johansson.

Äiti johdatti kirjojen maailmaan
Aino Trosellilla on taito nähdä pintaa syvemmälle ja antaa muiden ihmisten tulla esille. Tähän ovat ehkä vaikuttaneet lapsuudenkoti ja olosuhteet Malungissa, Värmlannissa.

”Vanhempani erosivat, kun olin viiden vuoden vanha. Äitini piti majataloa. Meillä asui kulkukauppiaita, metsureita. Jotkut ihmiset tuntuivat tekevän matkaa ilmaan erityistä päämäärää. Jouduin tekemisiin monenlaisten ihmisten kanssa. Tämä on yksi syy siihen, etten koskaan ole ollut ujo”, Trosell sanoo.

Vieraiden ansiosta hän oppi Malungin murteen lisäksi myös Dalbyn murretta ja ruotsia. Hän vaihtoi kieltä toisen keskustelijan mukaan. ”Olin kolmikielinen aloittaessani koulun. Se auttoi minua paljon, koska opettajat puhuivat ruotsia.”

Trosellin äiti oli lahjakas ja turhautunut, koska ei naisena saanut käydä koulua. Se ei kuitenkaan estänyt häntä lukemasta.

”Meillä oli aina pinoittain kirjoja kotona. Luulin, että tämä oli tavallista. Lukiessaan äitini selvitti itselleen usein ääneen kirjan sanomaa. Näin hän johdatti minut ruotsalaisen kaunokirjallisuuden maailmaan. Kirjailijat olivat jollain tavalla maagisia.”

Lastenkirjat kuuluivat olennaisesti Trosellin lapsuuteen. Ehdoton suosikki oli Astrid Lindgren.

”Kun näin valokuvan hänestä, petyin valtavasti. Aivan tavallisen näköinen ihminen, joka kirjoitti niin ihania kirjoja”, Trosell hymyilee.

Trosell kertoo, ettei hänen kotonaan ollut kovinkaan paljon sääntöjä, eikä kotiintuloaikoja. Kaikesta huolimatta vanhemmat opettivat hänelle joitakin elämän perusarvoja: työnteko, toisen ihmisen mielipiteen kunnioittaminen, tasa-arvoisuus.

Sosiaalityöstä hitsaajaksi
Aino Trosellin isä ei kantanut huolta lapsistaan. Kun äiti kuoli, Malungin sosiaalitoimisto määräsi huoltajan 17-vuotiaalle Trosellille. Hän muutti Göteborgiin käydäkseen lukion loppuun. Sen enempää sosiaalitoimisto kuin määrätty holhoojakaan eivät nuoren ihmisen elämästä piitanneet. Jälkimmäinen lähetti rahaa säännöllisesti. Trosell teki töitä mielisairaalassa viikonloppuisin.

”Kouluaikana luulin olevani suosittu henkilö. Jälkeenpäin tajusin, että olin ainut jolla oli oma asunto”, Aino Trosell hymähtää.

Lukion jälkeen hän jatkoi opintojaan Socialhögskolanissa.

”Halusin auttaa ihmisiä”, hän toteaa lyhyesti ja käyttää työstään nimitystä salamannopea kymmenen kuukauden uraputki. Kaikki tuntui menevän pieleen.

”Juuri valmistuneena minun olisi pitänyt päättää lasten huostaanotoista ja muusta sellaisesta. Jos olisin kysynyt neuvoa, olisivat työtoverit pitäneet minua työhön kykenemättömänä. Itsetuntoni oli aivan maassa. Keskiluokkaiset työtoverit olivat vain lukeneet siitä, mitä minä olin kokenut.”

Trosellin työtehtävät jaettiin sittemmin kolmen virkamiehen kesken. Hän vaihtoi kokonaan alaa, koulutti itsensä hitsariksi ja hakeutui telakalle.

”Hitsaajat ovat hyviä jutunkertojia ja filosofisia ihmisiä”, Trosell sanoo. Kirjoittaminen ja telakka tukivat toisiaan. Trosell työsti omaa epäonnistumistaan sosionomina ja debytoi vuonna 1978 teoksella Socialsvängen. Se herätti ilmestyessään valtavasti huomiota. Vuosikymmenien aikana siitä on tullut klassikko, ja viime vuonna siitä julkaistiin uusintapainos.

Trosell kirjoitti hitsaajan työn ohessa neljä romaania kymmenen vuoden aikana.

Ensimmäisen lapsen jälkeen tilanne vaikeutui 1982. Telakalla ei nimittäin tunnettu osapäivätyötä ollenkaan. Trosell päätti ryhtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi.

Työ telakalla opetti hänet ainakin mittaamaan ja arvioimaan omaa työurakkaa.

”Kun lapset ovat koulussa, yritän tuottaa koko ajan. Kahdeksan tunnin aikana ehtii paljon”, Aino Trosell sanoo.

Aino Trosell ja Ivar Lo-Johanssonin muotokuva Brunnsvikin kansankorkeakoulussa.

Kirjailijat Aino Trosell, Hans Lagerberg (kesk.) ja Göran Palm keskustelevat työläiskirjallisuudesta seminaarissa, joka järjestettiin Ivar Lo-Johansson -palkintojuhlallisuuksien yhteydessä Brunnsvikin kansankorkeakoulussa Taalainmaalla.

Malungissa Värmlannissa asuva Trosell soutelemassa tutuissa maisemissaan Nässjön-järvellä.