Leena Korsumäki

Lukisitko e-dekkarin?

Ruumiin kulttuurin ykkösnumerossa käsiteltiin muutamassa kirjoituksessa internetiä ja sen tuomia uusia valtaisia mahdollisuuksia dekkariharrastajille. Vierailin huhtikuussa Mainzissa, ja käynti 1400-luvun internetin kehittäjän, Johannes Gutenbergin, nimeä kantavassa, kirjapainotaidon, kirjan ja paperin historiaa esittelevässä museossa pani miettimään painetun kirjan tulevaisuutta.

Digitaalinen julkaiseminen on viime vuosina muuttanut hurjasti lehti- ja kirja-alaa. Eniten tämä on näkynyt tieteellisten aikakauslehtien maailmassa, jossa lehtien elektroniset versiot ovat ottaneet monella tieteenalalla niskalenkin painetuista lehdistä. Myös sanoma-, yleisaikakaus- ja erikoislehtien on ollut pakko mennä verkkoon jollakin tavalla. Useita sanomalehtiä voi tänä päivänä lukea digitaalisena näköispainoksena verkossa, kunhan siitä maksaa, ja lisäksi verkkosivuilla on erilaisia maksuttomia lisäpalveluja ja -aineistoja. Aikakauslehdillä on verkkosivuillaan toistaiseksi useimmiten sisällysluettelo, juttutiivistelmiä, yhdestä kahteen artikkelia kokonaisuudessaan ja mahdollisesti myös keskustelufoorumi.

Entäpä, hyvä lukija, olisitko halukas ja valmis lukemaan monisatasivuista dekkaria (tai muuta romaania) tietokoneen näytöltä tai jonkinlaiselta ladattavalta lukulaitteelta? Uskoisin enemmistön vastaavan kuten minä: en ole. Tervehdin suurella ilolla ja kiitollisuudella digitaalitekniikkaa, joka mahdollistaa vanhojen kirja-aarteiden säilymisen tuleville sukupolville ja esilletuonnin kansalliskirjastojen kätköistä verkkoon kaikkien ihailtavaksi ja tutkittavaksi. Sen sijaan kammoksun ajatusta, että joutuisin vapaa-ajallanikin romaania lukiessa tuijottamaan jotakin näyttöä, kun teen sitä työssäni jo ihan riittävästi.

Onnekseni en usko siihen kauhuskenaarioon, että minun olisi pakko siirtyä pois painetun kirjan parista. Kirja-ala kyllä seuraa jollakin aikataululla väistämättä lehtialaa sähköistymisessä. Tieto- ja oppikirjoja myydään jo nyt e-kirjoina. Fiktion puolella tekijänoikeusvapaita klassikoita on jo runsaasti netissä. Muutoin (kauno)kirjallisuuden siirtymistä sähköiseen muotoon ovat hidastaneet lukulaitteiden kehittymättömyys ja vähäinen kysyntä.

Uskon, että painettu kirja säilyy tulevaisuudessakin elektronisen julkaisemisen rinnalla. Paperi on osoittanut käyttökelpoisuutensa tallennusvälineenä jo parin tuhannen vuoden ajan, toisin kuin lukuisat elektroniset tallennushilavitkuttimet, jotka ovat vanhentuneet nopeasti uusien hilavitkuttimien tultua tilalle. Tiedä häntä mitä sitten tapahtuu, kun vallankahvassa on nykynuoriso, joka jo nyt lataa kaiken musiikin, elokuvat ja tv-ohjelmat netistä, mutta henkilökohtaisesti taidan silloin jo lukea multaisia kirjoja.

Kun tänä kesänä pitelet käsissäsi dekkaria laiturin nokassa, riippumatossa, rannalla, puistossa tai missä hyvänsä, suo hetki ajatuksistasi myös paperille, kirjalle ja kirjapainotaidolle keksintöinä ja välineinä. Sadepäivän sattuessa voi dekkarin lukemisen sijasta mennä välillä nettiin tutkimaan eri maiden digitalisoituja kirja-aarteita kansalliskirjastojen nettisivuilta.