Antti Turunen

Väsynyt, mutta onnellinen

Pari vuotta sitten kirjoitin tälle samalle palstalle saaneeni Marja Istala Kumpusen ja Mikko Variksen kanssa Dekkariseuralta miellyttävän urakan. Meidät nimitettiin Johtolanka-raatiin valitsemaan vuoden dekkaritekoa. Uupuneena mutta tyytyväisenä voin nyt todeta, että antoisa tehtävä on suoritettu. Raati tutustui läpikotaisin kotimaisiin dekkariuutuuksiin kahden vuoden ajan. Ilman tällaista velvollisuutta moista ei tulisi koskaan tehdyksi.

Dekkaribuumista on puhuttu jo vuosia. Usein ilmiö, jota kutsutaan buumiksi, on jonkin aikaa esillä, saavuttaa lakipisteensä ja laskeutuu sitten takaisin omalle tasolleen. Dekkareille ei ole ainakaan vielä käynyt näin, vaan ilmiö tuntuu pikemminkin kiihtyvän. Vuonna 2005 pelkästään Suomessa julkaistiin viitisenkymmentä kotimaista nimekettä ja viime vuonna yli 60. Mitähän tänä vuonna tapahtuu? Aikaisemmat raatilaiset muistelevat, että heillä oli pari–kolmekymmentä kirjaa luettavana vuotta kohden.

Kotimaista rikoskirjallisuutta ilmestyy siis nykyisin paljon. Isot kustantamot julkaisevat entistä enemmän dekkareita, mutta ennen kaikkea pienkustantamoja on tullut lisää ja myös omakustanteiden määrä on selvässä kasvussa. Raja harrastelijamaisuuden ja ammatillisen osaamisen välillä kulkee usein siinä, onko kirjan takana kustannusyhtiötä vai ei. Omakustanteissa on usein hyvä idea ja yritys vielä parempi, mutta koska ammattitaitoinen kustannustoimittaminen puuttuu, jää taso helposti vaillinaiseksi. Toki poikkeuksia löytyy, molemmilta puolilta rajaa, ja parhaat omakustanteet osoittautuivat iloisiksi yllätyksiksi.

Vaikka jokainen Johtolanka-raati päättääkin omat toimintatapansa itse, en urakan läpikäyneenä voi olla pohdiskelematta kotimaisen dekkarin räjähdysmäisen kasvun seurauksia tulevaisuuden kannalta. Uusia kotimaisia teoksia ilmestyy vuosittain niin paljon, että raadin työtaakka on kasvanut huomattavasti. Ehkä tulevien raatien olisi viisasta jakaa esimerkiksi omakustanteet keskenään siten, ettei kaikkien tarvitsisi lukea kaikkia? Ruumiin kulttuurin arvosteluosasto Kirjakäräjät on paisunut samasta syystä. Käräjien on silti melko mahdotonta karsia arvosteltaviaan. Ruumiin kulttuuri on ainoa dekkarilajityypin harrastajien säännöllinen julkaisu Suomessa. Se on aina pitänyt tavoitteenaan arvioida mahdollisimman kattavasti valtakunnassa ilmestyvät uudet rikoskirjat. Tästä periaatteesta olisi mielestäni hyvä pyrkiä pitämään jatkossakin kiinni. Missä omakustanteet ja muut vastaavat saisivat arvostelupalvelua, jos niitä ei arvioitaisi käräjiemme palstoilla?

Johtolanka-palkinto jaettiin tänä keväänä 23. kerran. Vuosien saatossa voittajaksi on valittu vain neljästi jokin muu kuin rikosromaani. Romaaniin päätyi myös nyt lopettanut raatimme molempina vuosina.

Dekkarivuosi 2006 oli kirjalliselta tasoltaan varsin korkea. Useat vakiintuneetkin kirjailijat onnistuivat tavallista paremmin. Niinpä palkintoluokkaan yltäneitä teoksia oli paljon, kun taas edellisenä vuonna voittaja erottui joukosta selkeämmin. Kuitenkin sekä Matti Röngän Ystävät kaukana että Tapani Baggen Musta taivas ovat kumpikin kiistatta palkintonsa ansainneet.