Kirsi Luukkanen

Matti Rönkä löysi voiton avaimet

Aivan mahtavaa! Matti Rönkä toi romaanillaan Ystävät kaukana eli Långt från vänner Lasiavain-palkinnon vihdoin Suomeen – ja ansaitusti. Vuosikymmenen verran sitä jo ehdittiin odotellakin.

Voittaja oli silmin nähden tyytyväinen palkintoonsa, ja toki kisan ykkössija hieman yllätti. ”Pidän itseäni aloittelevana kirjailijana ja otan kunnian nöyrästi vastaan”, Rönkä sanoo.

Matti Rönkä on tullut suomalaisille tutuksi Ylen tv-uutisten uutisankkurina. ”Olen ammattitoimittaja enkä osaa oikein kutsua itseäni kirjailijaksi”, hän arvelee. Pieni harkintatauko: ”Ehkä joskus voisin liittää toimittaja-tittelin perään kirjailijan.” Rönkä tuntuu rakastavan leipätyötään, eikä edes kohti mainetta puskeva kirjailijan ura saa häntä jättämään sitä. ”Eivätkä ideani riittäisi kokopäiväiseen kirjailijatyöhön – paras kirjoitusvauhti minulle on dekkari joka toinen vuosi.”

Helsingissä asuvan inkeriläisen paluumuuttajan Viktor Kärpän parissa Rönkä uurastaa vapaa-aikanaan. ”Teen tv-työssäni pitkiä päiviä, mistä taas seuraa pitkähköjä arkivapaita, jolloin kotona on rauhallista kirjoittaa. Ajatusten voi antaa lentää ja muhia.” Rönkä kirjoittaa verkkaiseen tahtiin: hän haluaa tuottaa pohdittua ja melko viimeisteltyä tekstiä heti ensimmäisellä kirjoituskierroksella.

Syysmarkkinoille ilmestyvässä neljännessä romaanissa Isä, poika ja paha henki tuttu sankari Kärppä, rakennusyrittäjä, monitoimimies Suomen ja Venäjän välisissä asioissa, entisen puna-armeijan kapteeni ja kilpahiihtäjä, joutuu painimaan ihmiskauppaongelmien kanssa. Kiihkeästä rakennussesongista kärsivä Suomi saa itärajan takaa venäläisiä rakennusmiehiä, joista jotkut tulevat maahan marjanpoimintaviisumilla luvattomaan työntekoon.

Matti Rönkä on tuonut suomalaiseen dekkariin uudenlaisen itäisen ulottuvuuden. Romaaneissa käsitellyt teemat ovat niin lähellä suomalaista arkitodellisuutta, että emme edes huomaa niissä dekkarin aineksia. Silti Rönkä saa niistä aikaan eksoottisen pakkauksen.

Voittajateos lupasi Viktor Kärpälle ja Marja Takalalle perheenlisäystä. Matti Rönkä puolestaan lupasi viime vuonna (RK 1/2006), ettei Kärppä käänny pelkäksi vaippaa vaihtavaksi marimekkomaisteriksi. Ja lupaus pitää: ”Isyys ei ole yhtä selvä tunne kuin äitiys, lapsi ei välttämättä synny omaksi. Isillä ja isyydellä on myös laajemmat tarkoituksensa kuin pelkän ydinperheen suojeleminen. Isät katsovat vähän kaikkien perään, kuten Kärppä, joka huolehtii omiensa lisäksi myös entisen kotimaansa tulijoista tai muista joilla ei mene niin kamalan hyvin.”

Esikoisdekkari menestyy Saksassa
Röngän esikoisdekkari Tappajan näköinen mies eli saksalaisittain Der Grenzgänger on noussut Saksassa kriitikoiden suosioon ja yltänyt ensimmäisenä suomalaisena teoksena KrimiWelt-listalle kymmenen parhaan dekkarin joukkoon. ”Romaanin selkeän ja toimivan rakenteen lisäksi saksalaisia viehättää inkeriläis-suomalaisen Viktor Kärpän tilanne”, arvelee kirjan kääntäjä Gabriele Schrey-Vasara, joka oli mukana seuraamassa Lasiavain-jakotilaisuutta. ”Lukijat löytävät Kärpälle vertailukohteita omasta kotimaastaan, johon virtaa itärajan suunnalta samankaltaisia isänmaattomia tai juurettomia paluumuuttajia.”

Kaikissa Röngän dekkareissa on runsaasti viittauksia suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmuotoon, joten teoksissa lienee kääntäjille purtavaa. Etenkin suulas poliisi Korhonen viljelee monimielisiä sutkauksia, joita itärajan takana varttuneen Kärpänkin on vaikea ymmärtää.

Hymyssä suin Rönkä kertoo, että myös Ystävät kaukana -romaanin ruotsintaja Marjut Markkanen joutui tiedustelemaan kirjailijalta erästä hänelle hämäräksi jäänyttä kohtaa. Korhonen tenttaa Kärpältä yksityisluonteisia asioita joista tämä ei ole innokas puhumaan, jolloin Korhonen tiuskaisee ärtyneenä: ”Siis Simeoni vielä kerran: missä ovat olkaimet?” Viktor, jolle pikkuorava-laulu on tuntematon, on ällikällä lyöty, ja myös ruotsalaisten lukijoiden lienee vaikea ymmärtää kysymys suoralta kädeltä. Keskustelun jälkeen Markkanen ratkaisi asian joka tapauksessa sananmukaisella käännöksellä: ”Simeoni, än en gång: var är mina hängslen?”

Lasiavain-voittoa saatiin odotella vuosikymmenen verran, sillä Suomi on ollut kisassa mukana vuodesta 1997 lähtien. Kahteen viimeiseen kilpailuun olemme voineet lähettää Vuoden johtolanka -voittajan, koska Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus FILI on tukenut palkitun teoksen kääntämistä ruotsiksi. Samalla linjalla jatketaan ensi vuonna, joten Suomen seuraavaksi ehdokkaaksi tulee tämänvuotinen Johtolanka-voittaja, Tapani Baggen Musta taivas.

Toivottavasti Lasiavain-palkinto avaa suomalaisille dekkareille pohjoismaiset markkinat. Röngän voittajateoksen ruotsinnokselle Långt från vänneretsitään nyt kustantajaa, ja olisi hienoa, jos koko tähänastinen sarja kääntyisi ruotsiksi. Viktor Kärppä on saanut pitää molemmissa käännöksissä suomalaisen nimensä. Kärpän alkuperäinen nimi on Kornostajev, josta nimi on suoraan suomennettu. Olisihan se voinut vielä kertaalleen vääntyä – miltä kuulostaisi Viktor Hermelin?

Lasiavain-ehdokaskirjat yhteispotretissa. Röngän voittajaromaanin kilpailijoina olivat ruotsalaisen Anna Janssonin Främmande fågel (suom. Outoja lintuja), norjalaisen Tom Kristensenin Dødsriket, tanskalaisen Elsebeth Egholmin Nærmeste pårørende ja islantilaisen Ævar Örn Jósepssonin Blóðberg.

Norjan Lasiavain-raadin puheenjohtaja Astrid de Vibe ojensi SKS:n puolesta voittajalle avaimen ja kunniakirjan palkintotilaisuudessa Pohjoismaiden Suomen instituutissa Nifinissä.