Marja Istala Kumpunen

Kärppä korjasi potin

Ystävät kaukana toi Johtolangan Matti Röngälle

Dekkariseuran perinteikkään Johtolanka-palkinnon jako osui tänä vuonna Torinon talviolympialaisten huumaan, juuri niihin aikoihin kun Suomessa jännitettiin jääkiekon ja curlingin mitalipelejä. Niinpä myös tuoreelta Johtolangan voittajalta on kysyttävä se pakollinen urheilukysymys: Miltä nyt tuntuu, Matti Rönkä?

”Otan Johtolangan vastaan nöyrän riemuitsevana. Kuultuani asiasta katsoin aiemmin tunnustuksen saaneiden nimilistaa, ja on tottakai mairittelevaa olla nyt siinä mukana. Ystävät kaukana on vasta kolmas kirjani, ja tunnen, että saan palkinnon huolellisesta työstä.”

Johtolanka-raati viehättyi Matti Röngän Ystävät kaukana-romaanissa erityisesti kirjoittajan vaivattomasti kulkevasta, persoonallisesta sanomisen tavasta.

”Rönkä tunnetaan jo kahden edellisen romaaninsa perusteella tekijänä, jolla on hallussaan kirjailijan tärkein työväline, oma kieli”, kuuluu yksi palkintolautakunnan perusteluista.

Ystävät kaukana (Gummerus 2005), kansi: Jani BlommendahlYleisradion tv-uutisissa päätyötään tekevä Rönkä on kokenut journalisti, joka siis jo lähtökohtaisesti on päivittäin kielessä kiinni.

”Olen aina työskennellyt tavalla tai toisella tarinan kertomisen kanssa. Journalismissa muoto on toki erilainen kuin kaunokirjallisuudessa. Romaanien työstäminen on ollut hidasta, sillä olen ottanut runsaasti aikaa niin kirjoittamiselle kuin käsittelyllekin. On tärkeää antaa aikaa luovalle laiskottelulle, jonka aikana alitajunta työskentelee.”

Rönkä julkaisi ensimmäisen romaaninsa Tappajan näköinen mies vuonna 2002. Jatkoa seurasi vuotta myöhemmin (Hyvä veli, paha veli), ja tuoreimmassa Ystävät kaukana -kirjassa päähenkilö Viktor Kärppä on jälleen uusien haasteiden edessä.

Hyvä veli, paha veli (Gummerus 2003), kansi: Jani Blommendahl”En ole koskaan kirjoittanut pöytälaatikkoon; ensimmäinen kirjani syntyi niin sanotusti ’suoraan’. Taustana oli ehkä jonkinlainen neljänkympin kriisi, jonka myötä päätin kokeilla jännitysromaanin kirjoittamista. Dekkarin muoto auttaa aloittelijaa. Selkeä juonirakenne on kuin luuranko, johon voi ripustaa tapahtumia, tunnelmia, henkilöitä”, sanoo Johtolanka-voittaja, ja jatkaa viittaamalla klassisten perustarinoiden elementteihin. Sankari aseenkantajineen, lähtö vaaralliselle matkalle, tien päässä odottava vastustaja ovat tuttua kuvastoa myös muusta kertomaperinteestä.

”Katselin hiljattain lasten kanssa elokuvaa Shrekistä, vihreästä örkistä, jolla on kaverinaan loputtomiin lörpöttelevä aasi. Hahmot tuntuivat alusta saakka oudosti tutuilta, kunnes tajusin: Kärppä ja Korhonen!” Rönkä nauraa.

Yhteiskunnasta yksilön silmin
Röngän romaanien keskushenkilö on inkeriläinen paluumuuttaja Viktor Kärppä, jonka menneisyys entisessä Neuvostoliitossa palaa sotkemaan jo melkein lailliset bisnekset uudessa kotimaassa. Rinnalla kulkee suulas ataripoliisi Teppo Korhonen.

”Kärpän kaltaisen epätodennäköisen sankarin avulla on mahdollista tarkastella yleistä yhteiskunnallista todellisuutta, sen harmaita laita-alueita sekä pääkulttuurin kummallisuuksia. Viktor Kärppä voi tehdä huomioita arkipäivästä tavalla, joka ei olisi uskottava jonkun valtaväestöön kuuluvan suusta.”

Päähenkilönsä silmin kirjailija kuvaa yksilön kokemaa eriarvoisuutta, suomalaisten pitkällistä ryssävihaa, epäluuloja vierasta tulokasta kohtaan sekä paluumuuttajan vaikeaa sopeutumisprosessia. Yhteiskunnallista puretaan henkilökohtaisen kautta.

Ystävät kaukana -romaanin ollessa työn alla Matti Rönkä matkusti Vienan Karjalaan ja Solovetskiin.

”Se oli eräänlainen miljöön tarkistusmatka, jolta tarttui mukaan näkymiä ja tuoksuja.”

”Kirjoitetun, ’mahdollisen’ maailman ei tarvitse olla sataprosenttisesti totta, mutta sen täytyy olla uskottava. Haluan luoda uskottavia taustoja ja tilanteita, joissa henkilöni toimivat.”

Myös oma historiaharrastus, vanhat neuvostomatkat, tuttavuudet ja sukulaisuudet ovat tuoneet mukanaan valmista materiaalia kirjailijan hyödynnettäväksi.

Tarkalla pensselillä maalatun paikallisvärin lisäksi Röngän romaanien rakennuspuihin kuuluu huumori. Rönsyilevät sanailut aisaparin välillä riemastuttavat. ”Puhetta tulee kuin ketulta paskaa”, Kärppä ojentaa Korhosta, joka ei saa suutaan kiinni, vaikka syytä olisi. Tutut kansanviisaudet yllättävissä yhteyksissä ovat kirjailijalle ominaista verbaalihauskaa. Äidin sanomukset ja nykyhetken muoti-ilmaukset soljuvat tiukkoja tilanteita keventäen.

Neljäs romaani muhimassa
Seuraava Kärppä on Röngällä ”lappuvaiheessa”, aiheet ja teemat ovat kypsymässä.

”Pian piirrän kirjalle kartan ja sijoitan siihen erilaisia kohtauksia. Luvassa on edelleen oikean ja väärän välimaastoon sijoittuvaa puolirikollisuutta sekä pohdiskelua siitä, missä ihmisen vastuun rajat menevät. Olen varannut seuraavaan romaaniini sosiaalisen vastuun aiheita, huolenpidon ja ihmissuhteiden tematiikkaa. Mutta ei Kärppä pelkäksi vaippaa vaihtavaksi marimekkomaisteriksi käänny. Kärppä on mies”, summaa Rönkä ja hymyilee. Voittaja.

Murhan kirjo on lavea

Johtolanka-raadin postiluukkuun kolahti viime vuonna yli neljäkymmentä kotimaista teosta palapelipainotteisista trillereihin, hard-boiled-viritteisistä perinteisempiin dekkareihin.

Kuluneen vuoden luku-urakkaan kuului esikoisia, pidempään kirjoittaneiden ”tämänvuotisia”, muussa genressä kannuksensa jo ansainneiden poikkeamisia omalta tutulta polultaan, taattua laatua tutuilta tekijöiltä sekä raikkaita uusia nimiä, joilta jatkossa sopii odottaa paljon. Murhan kirjo on Suomessa totisesti lavea!

Dekkarivuosi 2005 tarjosi aidosti ilahduttanutta ja otteessaan pitänyttä jännitystä, kristallinkirkkaasti kehittyjä juonia, tarinoita, joiden pariin tekee mieli palata uudestaan. Juuri sellaista tasokasta ja tarkkaan harkittua tekstiä, jonka puolesta voi olla ylpeä suomalaisen dekkarin lukija.

Kolikon toisella puolella on sitten se sekalaisempi seurakunta, jonka helmasynneiksi voi laskea löysän kerronnan, punaisen langan kertakaikkisen hukkaamisen tai kirjoittajan – ja/tai kustannustoimittajan – suoranaisen laiskuuden.

Monia nyt luetuista romaaneista olisi hyödyttänyt pidempi kypsyttely tai pari kirjoituskierrosta lisää. Osalle napakka editointi olisi tehnyt terää. Suomalaisen paperiteollisuuden tukemiseen on toki muitakin tapoja kuin yhdentekevien päiväperhosten julkaiseminen.

Genren näennäinen keveys on sudenkuoppa. Dekkari ei ole helppo laji, mutta siihen näytetään joskus tarttuvan turhankin rennoin rantein. ”Muoto tukee kirjoittamista”, sanoo tuore voittaja Matti Rönkä. Niinpä. Mutta lajin kaavojen tekninen hallinta ei yksinomaan riitä, oman ilmaisun löytäminen ja sen työstäminen nautinnolliseksi lukukokemukseksi onkin jo toinen juttu…

Raati olisi mielellään myöntänyt muutamasta hyvästä yrityksestä kannustuspalkinnon. Joku romaaneista taas olisi ansainnut suitsutusta tekijänsä tähänastisen tuotannon parhaana. Mutta ei. Vuoden johtolangalla ei ole perintöprinssejä tai -prinsessoita, tunnustus myönnetään kunkin vuoden merkittävälle ansioitumiselle dekkarin saralla – kaunokirjallisuudelle, tutkimukselle, draaman edustajalle tai muulle alaa eteenpäin puskevalle merkkiteolle.

Marja Istala Kumpunen

Matti Rönkä

• s. 1959 Outokummussa, asuu ja työskentelee Helsingissä

•  koulutus: toimittaja (Sanoma Oy:n toimittajakoulu), valtiotieteen maisteri (Helsingin yliopisto)

• Yleisradion tv-uutisten uutispäällikkö

•  naimisissa, kolme lasta

•  harrastaa ”fanaattista mutta lahjatonta urheilua, ajelua erilaisilla laitteilla sekä huojuvien huonekalujen ja venäläistyyppisten rakennusten nikkarointia”

Rönkä rynnii myös Saksaan

Tappajan näköinen mies (Gummerus 2002), kansi: Jani BlommendahlMatti Röngän esikoisromaani Tappajan näköinen mies on ilmestymässä ensi vuonna Saksan markkinoilla dortmundilaisen Grafit-kustantamon julkaisemana. Teoksen kääntää saksaksi Gabriele Schrey-Vasara.

Gummeruksen mukaan Grafit Verlag on erittäin innostunut Röngän dekkareista. ”Tappajan näköinen mies julkaistaan Saksassa elokuussa 2007, ja kustannusyhtiöllä on mielenkiintoa myös Röngän muuta tuotantoa kohtaan”, kertoo Gummeruksen käännösoikeuksista vastaava Paula Peltola.

Grafitin muita suomalaiskirjailijoita ovat Outi Pakkanen, Pentti Kirstilä ja Harri Nykänen. Viimeksi yhtiö on julkaissut Pakkasen dekkarin Der rote Sessel (Punainen pallotuoli, 2004), joka ilmestyi Regine Pirschelin saksantamana maaliskuussa 2006.

”On tärkeää antaa aikaa luovalle laiskottelulle, jonka aikana alitajunta työskentelee”, Rönkä arvelee.

Matti Rönkä sanoo ottavansa Vuoden johtolangan vastaan ”nöyrän riemuitsevana”. ”Katsoin aiemmin tunnustuksen saaneiden nimilistaa, ja on tottakai mairittelevaa olla nyt siinä mukana.”

Vanhempi konstaapeli Jenni Zweygberg Malmin poliisista otti rikoksen poluille ajautuneelta uutisankkurilta sormenjäljet perinteisessä Johtolanka-seremoniassa, joka tällä kertaa järjestettiin Töölössä ravintola Vastarannan kiiskessä.