Lumi Tirronen

Iltapäivätee murhan ja pikkuleipien kera –
cozy mystery
on rikoskirjallisuuden lämminhenkisin lajityyppi

Dekkarimarkkinoita hallitsevat nopeatempoiset poliisiromaanit ja hyytävät trillerit, mutta etsivä löytää joukosta myös leppoisampaa jännitysviihdettä. Valitettavasti kodikkaat mysteerit on useimmiten luettava alkukielellä, sillä niitä on suomennettu vasta vähän.

Laajasti määriteltynä cozy mysteryllä viitataan Agatha Christien ja muiden salapoliisiromaanin kultakauden dekkaristien hengessä kirjoitettuun jännityskirjallisuuteen, jossa ratkotaan murhamysteeriä. Tapahtumapaikka on ulkoisesti idyllinen maalaiskylä tai pikkukaupunki, väkivallan kuvaus on vähäistä ja hillittyä eikä tarina sisällä kovin karmaisevia käänteitä.

Tällä tavalla määriteltynä lajityypin sisälle mahtuvat mainiosti esimerkiksi englantilaisen Caroline Grahamin kuvitteelliseen Midsomeriin sijoittuvat komisario Barnaby -kirjat, joista on suomennettu kaksi ensimmäistä: Kämmekkä kukkii kuolemaa(1987, suom. 1991) ja Marionetin kuolema (1989, suom. 1999). Grahamin luomiin hahmoihin perustuu myös suosittu televisiosarja Midsomerin murhat, jota on tehty yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1997 lähtien.

Louise Penny; Naivistin kuolema (WSOY)Toinen hyvä esimerkki poliisivetoisesta cozystä on kanadalaisen Louise Pennyn Three Pinesin kylään sijoittuva dekkarisarja, jonka päähenkilö on quebeciläinen ylikomisario Armand Gamache. Pennyn kuudesta Gamache-dekkarista peräti neljä on voittanut arvostetun Agatha-palkinnon. Suomeksi on toistaiseksi käännetty sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa, Naivistin kuolema(2005, suom. 2008) ja Kylmän kosketus(2007, suom. 2009). Yhteisö- ja miljöökuvaukseltaan Pennyn kirjat huokuvat kodikkuutta ja lämminhenkisyyttä, minkä lisäksi ne ovat myös juonellisesti jännittäviä.

Neuvokkaat naiset
Suppeammin määriteltynä kodikas mysteeri on kuitenkin teos, jossa virkavalta on sivuosassa. Useimmiten tarinan päähenkilö on nainen, joka ratkoo rikoksia älynsä, elämänkokemuksensa ja sosiaalisten suhteidensa avulla. Hän ei siis ole poliisi, vaan korkeintaan harrastelijaetsivä. Hänellä on psykologista silmää tai vain tuuria, usein myös asiantuntemusta joltakin tietyltä alalta.

Sivuhenkilöissä on yleensä poliiseja tai muita rikostutkinnan ammattilaisia, joiden avulla päähenkilö saa tarvitsemaansa tietoa palapelin kokoamiseen. Väkivalta ei ole raakaa tai sitä kuvaillaan säästeliäästi. Usein tarinassa on mukana aimo annos huumoria sekä vähintään ripaus romantiikkaa.

Tapahtumapaikka voi olla suurkaupunki, kuten vaikkapa Sujata Masseyn Tokioon sijoittuvassa Rei Shimura -sarjassa, mutta tavallisemmin se on pienehkö paikkakunta tai maalaisyhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa. Miljöökuvaus korostaa ympäristön viihtyisyyttä. Usein kirjat suorastaan tuoksuvat ja maistuvat niissä nautituille teekupposille ja herkullisille aterioille. Ruoalla, sen valmistamisella ja nauttimisella herkutellaan, ja huomiota herättävän usein kodikkaan mysteerin kansikuvassa on jonkinlainen kattaus.

Kirjoissa on yleensä muutamia sivuhenkilöitä, joiden luotettavuutta ei kyseenalaisteta. Ihan kuka tahansa ei siis voi olla murhaaja, vaan päähenkilöllä on myös luottohenkilöitä, joita ei tarvitse epäillä. Arkisen elämän tapahtumat ja sosiaalinen kanssakäyminen luovat suvantopaikkoja jännityksen lomaan.

Kodikkaassa mysteerissä asetetaan tietyt raamit, joissa lukija voi olettaa pysyttävän. Maailma ei näyttäydy täydellisen mielivaltaisena, vaan pahat teot asetetaan kontekstiin, jossa on myös pysyviä ja turvallisia elementtejä. Näitä voidaan etenkin kirjan loppumetreillä hiukan horjuttaa, mutta lopulta järjestys aina palautuu.

Englanninkielisen alueen kirjallisuutta
Agatha Christien neiti Marple on kodikkaalle mysteerille tyypillinen päähenkilö ja yksi genren alullepanijoista. St. Mary Meadin kaltainen, englantilainen maalaiskylä onkin ihanteellinen tapahtumapaikka kodikkaalle mysteerille, mutta yhtä hyvin murhia voidaan ratkoa Yhdysvaltojen Syvässä etelässä tai Kanadan lumisissa maisemissa. Suurin osa lajityypin kirjallisuudesta tulee Britanniasta ja Pohjois-Amerikasta.

Agatha Raisin: There Goes the BrideNiin kuin edellä todettiin, amatöörietsivät eivät tutki rikoksia ammatikseen. Neiti Marplen tavoin he saattavat olla jo eläkkeellä, kuten vaikkapa skotlantilaisen Marion Chesneyn M. C. Beatonin nimellä kirjoittaman Agatha Raisin -sarjan viisikymppinen päähenkilö, joka onkin erinomainen esimerkki kodikkaan mysteerin sankarittaresta.

Sarjan aloittavassa teoksessa Agatha Raisin and the Quiche of Death (1992) särmikäs Agatha myy menestyvän PR-firmansa Lontoossa ja ostaa talon Cotswoldista. Uusi, seesteisempi elämä saa kuitenkin kinkkisen alun, kun paikallisen leivontakilpailun tuomari pääsee hengestään syötyään Agathan pinaattipiirakkaa.

Beatonin kirpeän humoristisissa kirjoissa ei idealisoida tiivistä kyläyhteisöä tai maalaiselämää ylipäätään, mutta ne ovat silti hurmaavan lämminhenkisiä. Valitettavasti teoksia ei ole suomennettu. Sen sijaan Beatonin Hamish Macbeth -nimisestä skottipoliisista kertoviin kirjoihin perustuva Ylämaan kettu -sarja (1995–1997) on näytetty Suomenkin televisiossa.

xxx
Robert Carlyle esitti tv-sarjassa Ylämaan kettu etsivä Hamish Macbethia, joka pitää persoonallisella tyylillään järjestystä skotlantilaisessa pikkukaupungissa.

Kirjakauppiaita ja kirjastotätejä
Silmiinpistävän usein harrastelijaetsivät toimivat kirja-alalla. Amerikkalaisen Carolyn G. Hartin kirjojen päähenkilö on kolmikymppinen Annie Laurance, joka pyörittää Death On Demand -nimistä kirjakauppaa kuvitteellisella saarella Etelä-Carolinan edustalla. Rikoskirjoihin erikoistunut kauppa on myös paikallisten dekkaristien kokoontumispaikka. Hart sirottelee tekstiin runsaasti rikoskirjallisuuteen liittyvää nippelitietoa, ja kirjoissa viitataan jatkuvasti sekä tunnettuihin että vähemmän tunnettuihin dekkaristeihin ja heidän luomiinsa hahmoihin. Annie yrittääkin hyödyntää dekkariharrastuneisuuttaan ja -lukeneisuuttaan selvittäessään saarella tapahtuvia murhia.

Lorna Barrettin kirjojen päähenkilö, Tricia Miles, on niin ikään rikoskirjallisuuteen erikoistunut kirjakauppias. Hänen Haven’t Got a Clue -puotinsa sijaitsee Stonehamin pikkukaupungissa, Koillis-Yhdysvalloissa. Myös vampyyritarinoillaan maailmanmaineeseen noussut Charlaine Harris aloitti dekkaristin uransa kodikkailla mysteereillä, joissa selvittämättömistä rikoksista kiinnostunut kirjastonhoitaja Aurora Teagarden suorittaa omia tutkimuksiaan Georgian osavaltiossa.

Kaikki amatöörietsivät eivät jäljitä murhaajia vaan pitäytyvät vähemmän raskauttavien rikosten parissa. Näin tekee englantilaisen Ian Sansomin keksimä kirjastonhoitaja Israel Armstrong, joka muuttaa Lontoosta kuvitteelliseen Tumdrumin kyläpahaseen Pohjois-Irlantiin. Hän luulee saavansa vastuulleen kunnankirjaston, mutta päätyykin ajamaan ruosteista kirjastoautoa. Sansomin humoristisissa kirjoissa ei ole jännitystä edes nimeksi, mutta yhteisökuvauksina ne ovat varsin viihdyttäviä.

ITV
Murhia ratkotaan kodikkaasti myös televisiossa. Englantilaisessa sarjassa Rosemary & Thyme, suomalaisittain Puutarhaetsivät, Felicity Kendal ja Pam Ferris näyttelivät kasvitieteilijää ja entistä poliisia, jotka ryhtyvät puutarhureiksi ja amatöörietsiviksi.

Kulinaariset mysteerit
Ruoka on keskeisessä roolissa useimmissa kodikkaissa mysteereissä, mutta oma lukunsa ovat kokkeina, pitopalveluyrittäjinä tai ravintoloitsijoina toimivista amatöörietsivistä kertovat kirjat, joihin englannin kielessä viitataan nimellä culinary mysteries. Kulinaariset mysteerit vaikuttavat olevan leimallisesti pohjoisamerikkalainen ilmiö.

Lajityypin pioneerinä pidetään Virginia Richiä (1914–1985), joka oli alkuperäiseltä ammatiltaan ruokatoimittaja. Hän loi leskirouva Eugenia Potterin, joka on ammatiltaan kokki. Rich sisällytti kirjoihinsa reseptejä, mistä muodostui sittemmin suosittu tapa ruokadekkaristien keskuudessa. Richin kuoltua Nancy Pickard kirjoitti vielä kolme Eugenia Potter -romaania Richin muistiinpanojen pohjalta. Pickardin omasta Jenny Cain -sarjasta on suomennettu Tyttären velka (1991).

Muista ruokadekkaristeista mainittakoon Joanna Fluke, jonka sankaritar Hannah Swensen omistaa leipomon, sekä Ellen Hart, jonka kirjojen päähenkilö Jane Lawless on ravintoloitsija ja lesbo. Diane Mott Davidsonin luoma yksinhuoltajaäiti Goldy Schulz toimii pitopalveluyrittäjänä kuvitteellisessa Aspen Meadowsissa, Jerrilyn Farmerin Madeline Bean puolestaan Hollywoodissa. Laura Childsin Tea Shop Mysteries -sarjan Theodosia Browning omistaa Indigo-nimisen teekaupan Etelä-Carolinan Charlestonissa.

Eläimet etsivinä
Harrastelijaetsivillä on lähes poikkeuksetta lemmikkieläimiä, joilla saattaa olla jonkinlainen rooli rikosten selvittelyssäkin. Toisinaan päähenkilön ammattikin liittyy eläimiin. Amerikkalaisen Blaize Clementin sankaritar Dixie Hemingway kaitsee lomailevien floridalaisten lemmikkejä ja englantilaisen Rebecca Topen luoma Thea Osborne toimii lomittajana Cotswoldissa.

Amerikkalaisen Susan Conantin kirjoja on käännetty suomeksikin. Niiden päähenkilö on Koiran elämää -lehden kolumnisti Holly Winter, joka selvittää koiraharrastajien parissa tapahtuvia murhia alaskanmalamuuttinsa Rowdyn avustuksella. Spencer Quinnin keväällä suomennetussa romaanissa Karvat pystyssä (2011) kertoja on poliisikoirakoulun reputtanut Chet-koira, jonka isäntä toimii yksityisetsivänä. Nuuskijatutkimuksia-sarjan aloitusosaa on mainostettu kovaksikeitettynä dekkarina, mutta se sopii myös cozyn ystäville.

Lilian Jackson Braun: Kissa, joka söi johtolangan (v-kirjat)Kesäkuussa menehtynyt Lilian Jackson Braun (1913–2011) oli amerikkalainen dekkaristi, jonka 29-osaiseksi ehtinyt The Cat Who…-kirjasarja kertoo toimittaja James Qwilleranin ja tämän siamilaisten kissojen Kokon ja Yum Yumin edesottamuksista. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Kissa joka osasi lukea takaperin ja Kissa joka söi johtolangan, suomennettiin heti tuoreeltaan 1960-luvun lopulla. Braun pääsi kuitenkin vauhtiin vasta seitsemänkymppisenä: vuosina 1986–2004 hän kirjoitti vähintään yhden kissakirjan vuodessa.

Kodikkaat kotimaiset
Kotimaisella dekkarikentällä kodikas mysteeri ei ole vielä saanut huomattavaa jalansijaa. Monet yksittäiset teokset liikkuvat kyllä lajityypin liepeillä, kuten Saana Saarisen Viola Glas -kirjat sekä Anja Gustafssonin Tammisaareen sijoittuvat arvoitusdekkarit, joissa murhia ratkoo eläkkeellä oleva historianopettaja Paula Roos. Myös esimerkiksi Anja Angelin ja Pentti Kirstilän Ursula Auerin nimellä kirjoittamat rikosromaanit sisältävät joitakin genrelle tyypillisiä piirteitä.Saana Saarinen: Siirtolapuutarhan varjoissa (Luovinet)
Luultavasti kodikkaiden kotimaisten synty on vain ajan kysymys. Tärkeintä olisi saada lajityypin kirjallisuutta käännettyä suomeksi, jotta se saavuttaisi laajemman lukijakunnan tietoisuuden. Näinä kotoilun, hidastamisen ja kohtuullistamisen aikoina leppoisille ja väkivallattomille mysteereille olisi varmasti tilausta, mistä kertoo esimerkiksi Alexander McCall Smithin Naisten etsivätoimisto -sarjan saama suuri suosio. Toivottavasti käännöskirjallisuuden kustantajat havahtuvat tähän markkinarakoon pian.

Robert Carlyle esitti tv-sarjassa Ylämaan kettu etsivä Hamish Macbethia, joka pitää persoonallisella tyylillään järjestystä skotlantilaisessa pikkukaupungissa.

Murhia ratkotaan kodikkaasti myös televisiossa. Englantilaisessa sarjassa Rosemary & Thyme, suomalaisittain Puutarhaetsivät, Felicity Kendal ja Pam Ferris näyttelivät kasvitieteilijää ja entistä poliisia, jotka ryhtyvät puutarhureiksi ja amatöörietsiviksi.

John Nettles nähtiin ylikomisario Tom Barnabyn roolissa vuosina 1997–2011 tv-sarjassa Midsomerin murhat. 81 jakson jälkeen Tom Barnaby siirtyi eläkkeelle ja tilalle tuli hänen serkkunsa John Barnaby, jota esittää Neil Dudgeon.