Tiina Torppa

Hurmaava Donna

Kirjallisuudesta, politiikasta ja ruokapornosta. Muun muassa niistä puhui komisario Brunettin luoja Donna Leon Suomen-vierailullaan.

Venetsiassa asuva yhdysvaltalainen Donna Leon kävi syyskuussa Helsingissä. Suomen dekkariseuran 25-vuotisjuhlan kunniavieras hurmasi kirjakaupoissa ja tilaisuuksissa.

Brunetti-fanit kyselivät muun muassa, onko kirjailijan sarjahahmo päässyt valkokankaalle.

”Vain Saksassa hänestä on tehty televisiosarja. Suoraan sanottuna siitä tuli tyyliltään ’Derrick menee Venetsiaan’. Saksalaisten poliisisarjojen olemus näkyy esimerkiksi siinä, että näyttelijät pitävät fyysistä etäisyyttä toisiinsa. Italialaisethan alati koskettelevat toisiaan ja miehetkin vaihtavat poskisuudelmia.”

Donna Leon saapui Napoliin lähes 30 vuotta sitten ja ihastui Italiaan. Asuttuaan puoli vuotta Saudi-Arabiassa hän oli päättänyt asettua aloilleen.

Venetsiasta tuli Leonin kotikaupunki, jonne hän myös sijoittaa fiktiivisen Brunettin. Silti kirjoja ei ole käännetty italiaksi. Maan kaikki kustantamot kyllä kinuavat niitä. Julkisuutta kotikulmillaan kaihtava kirjailija perustelee kieltoaan sillä, että hän haluaa olla vain eräs Venetsiassa asuva amerikkalaisnainen.

Vuonna 1991 ilmestyi Leonin ensimmäinen teos Kuolema oopperassa. Ensi vuonna ilmestyy yhdeksästoista. Mitä olet oppinut kirjailijana?

”Ennen kaikkea kirjailijan vastuuta. Otetaan esimerkiksi uskonto, katolisuus. Voin arvostella valtaa, jota katolinen kirkko instituutiona käyttää. Vaikka itse vastustan katolista kirkkoa, kunnioitan yksittäisten katolisten ihmisten uskoa”, Leon sanoo.

Hänestä kirjailijan ei pidä koskaan pyrkiä loukkaamaan ketään.

”Minulla voi olla vahvoja näkemyksiä, mutta kirjailijana hyvä maku ja tilannetaju ovat paikallaan.”

Donna Leon kasvoi Yhdysvaltain New Jerseyn osavaltiossa kristityssä perheessä, joka ei kuitenkaan ollut uskovainen. ”Ennen äitini kuolemaa kysyin, uskooko hän sen jumalahommelin olevan totta. Hän vastasi, että hänestä tuntuisi mukavalta, jos niin olisi.”

Äiti oli irlantilainen, ja perheessä oli myös saksalaisia ja espanjalaisia juuria – mutta ei italialaisia.

Arki tarjoilee aiheita
Tänä vuonna suomeksi ilmestyneen teoksen Ystävä sä lapsien ajatus lähti lehtijutusta: poliisi oli hakenut laittomasti adoptoidun pienokaisen keskellä yötä perheestä.

”Aihe valitsee minut. Se voi nousta lehdestä tai ihmisten puheista”, Leon sanoo.

Kirjailijan oma arkikin on aloittanut kirjan. Leonin naapuri, vanha nainen, huudatti televisiota yötä päivää. ”On kauheaa, kun ei saanut nukkua”, Leon huokaa.

Televisiota huudattava nainen kohteli töykeästi luonaan asuvaa ja häntä hoitavaa romanialaisnaista. Leonilla oli tapana vaihtaa tämän kanssa pari ystävällistä sanaa, vaikka nainen osasi vain vähän italiaa.

Kerran Leon löysi romanialaisnaisen epätoivoisena takomasta ulko-ovea. Vanha nainen vain nauroi ilkeästi sisällä avaamatta ovea.

Leon oli juuri tullut pankkiautomaatilta ja antoi kaikki nostamansa rahat naiselle, jotta tämä pääsi palaamaan perheensä luo Romaniaan.

Tarina on sijoitettu vain varsin vähän mukailtuna kirjaan Seitsemän syntiä. Sen juonen tavoin Leon sattui itse olemaan ulkomailla, kun naapurin vanha nainen myöhemmin kuoli.

”Olisin tahtonut murhata hänet, joten onneksi minulla oli alibi”, Leon sanoo.

Naiset komisario Brunettin takana
Signora Leonin on helppo hypätä venetsialaiseksi komisarioksi. ”Mieskirjailijan on vaikeampaa kuvata naispäähenkilöä. Naisen elämä kulkee enemmän sivussa, joten mies ei niin vain saa tietoa siitä.”

Naiset ovat Leonin mielestä taitavia havainnoimaan ympäristöä ja naisten juoruilumieltymys koituu hyödyksi kirjoittaessa. Miksi naiset kirjoittavat juuri rikoskirjoja?

Leonin mukaan monesta syystä. Ensinnäkin dekkari on edelleen kirjallisuusmaailman sivullinen, joten se on luonteva valinta naiselle.

Toinen syy on naisten asiantuntemus. ”Nainen tuntee pelon ja uhan. Fyysisen heikkoutensa vuoksi hän on myös todennäköisempi uhri.”

Leon taivastelee italialaismiestä, joka hakkasi vaimonsa kuoliaaksi ja istuu vain kotiarestissa vankilan sijasta. Italialaisen oikeusjärjestelmän järjettömyydestä Leon päätyy valtasuhteisiin.

”Nainen on tilanteensa ja asemansa vuoksi kiinnostuneempi oikeudenmukaisuudesta.”

Brunettin Paola-vaimoa Donna Leon nimittää Dirty Harryksi. Samalla Paola edustaa kirjailijan oman luonteen suoraviivaisempaa puoliskoa.

”Hän tahtoo rynnätä kadulle ampumaan, olipa joku tehnyt murhan tai heittänyt roskapussin kanaaliin”, Leon kuvailee.

Lukijat nauttivat Brunettin pariskunnan keskusteluista, jotka usein tapahtuvat ruoan äärellä.

”Mutta en kirjoita ruokapornoa! Ruoasta on korkeintaan yksi kappale kerralla. Lukijat vain huomaavat sen siksi, että kirjoissani keskustellaan ruokaillessa.”

Italialaisten tapa keskustella vilkkaasti ruoan äärellä viehättää kirjailijaa ja sopii hänen kirjoihinsa.

Brunetti-tuotantoon on hiipinyt tietotekniikkaakin, kun poliisipäällikön sihteeri, neiti Elettra, selvittää lähes mitä vain tietokoneensa avulla. ”Hän on hirvittävän kätevä hahmo.”

Kirjailija itse käyttää tietokonetta kuin kirjoituskonetta. ”Ja osaan lähettää ja vastaanottaa sähköposteja. Äskettäin opin, miten sähköpostit säilytetään. Luulin ennen, että ne pitää poistaa heti. En tosiaan ole tietokonenero.”

Kirjailija Leon ei ole koskaan omistanut kännykkää eikä televisiota. Hänen autonsa on 20-vuotias volkkari. Menestyskirjailija ei myöskään kaipaa luksusta.

”Omistaminen sitoo ja aiheuttaa huolta. Sitä paitsi ajatus, että jatkuvasti kahmitaan lisää, tuntuu vieraalta. En tarvitse enempää.”

Kirjailija sijoittaa rahansa musiikkiin. Hän on tuottanut parikymmentä oopperalevyä.

”Nuorilla lahjakkailla muusikoilla ei ole tarpeeksi työtilaisuuksia, ja olen onnellinen voidessani tehdä jotain sen eteen.”

Klassisen musiikin vähenevä suosio huolestuttaa. Edustaahan barokkiooppera Leonille jotain merkittävää, toisin kuin dekkarit.

”Tämähän on vain rikoskirjallisuutta, en minä ole mikään Händel”, huudahtaa kirjailija, jolle säveltäjistä läheisin on juuri Händel. Silti Brunetti-kirja alkaa aina Mozartin oopperasitaatilla. ”En tajunnut, että tulisi niin monta kirjaa”, hän huokaa.

Valikoiva lukutoukka
Donna Leonin sydäntä lähellä ovat Charles Dickens, Henry James ja Jane Austen, josta Leon teki väitöskirjansa (The Changing Moral Order in the Universe of Jane Austen’s Novels).

”Olen saanut lukea niin paljon hyvää kirjallisuutta, ja siksi minusta on tullut aika nirso. Eikä minulla enää ole loputtomasti aikaa lukea.”

Mieluiten hän lukee historiasta kertovia tietokirjoja. ”Juuri nyt minua kiinnostaa eniten Rooman valtakunnan aikakausi.” Leon pitää myös Robert Harrisin historiallisista jännäreistä ja arvostaa Henning Mankellia, joka tuo rikoskirjoissaan esiin aikamme epäkohtia.

Leon on lukenut paljon nykyajan rikoskirjailijoita, koska aiemmin hän arvioi lajin teoksia The Sunday Timesiin. Ja hän inhoaa kuvauksia ruumiinavauksista.

”Kuka haluaa lukea, kuinka pernaa tongitaan? En tajua myöskään väkivallalla mässäilyä tai takaa-ajoja. Dostojevski ei tarvinnut sellaista”, kirjailija tuhahtaa.

Leon on ennen kaikkea hyvän proosan ystävä. ”Teoksen pitää olla hyvää kieltä ja huolella kirjoitettu. En ymmärrä, kun painotetaan vain tarinan voimaa. Loistavan tarinan voi kirjoittaa surkeasti.”

Tänä vuonna Leon piti Espanjassa luennon kirjallisuudesta ja käytti esimerkkinä taitavasta rakenteesta Ruth Rendellin 1977 ilmestynyttä teosta A Judgement in Stone (suom. Kova kuin kivi). ”Hän pystyy jatkuvasti kirjoittamaan erinomaisesti”, sanoo pitkään Rendelliä ihaillut Leon.

Myös Patricia Highsmithin tuotanto on omaa luokkaansa. ”Hän luo niin erikoisen tunnelman, aivan omanlaisensa maailman.”

Venetsia vaarassa
Donna Leonin lukuisat muut asuinpaikat eivät ole päässeet hänen kirjoihinsa. ”En tunne muita kaupunkeja tai niiden ihmisiä samalla lailla kuin Venetsiaa.”

Hänestä puoli vuotta on minimiaika, joka kirjailijan pitää asua jossain voidakseen kirjoittaa paikasta.

Venetsia on Leonin mielestä kooltaan sopiva, 70 000 asukasta. Kaupunki vetten päällä kuitenkin voi niin huonosti. Jopa meri voi huonosti! Ilmastonmuutoksen aiheuttama jäätiköiden sulaminen nostaa vedenpintaa ja uhkaa vähitellen koko kaupunkia. Lisäksi isot risteilyalukset kyntävät Venetsian alueen matalia merivesiä.

”Korruptio”, kirjailija tuhahtaa selitykseksi sille, että yhä useampi risteilijä saa tulla alueelle.

Leon ryöpyttää italialaista yhteiskuntaa, Berlusconia, mutta myös hänen seuraajaansa Romano Prodia. Häntä Leon pitää edeltäjäänsä fiksumpana, mutta moraaliltaan ja oikeudenmukaisuudeltaan yhtä löperönä. Prodin hallitukset eivät ole siirtäneet maata demokratian suuntaan.

Eräässä kirjassa komisario Brunetti muistaa ulkomaalaisen, Italiaan asettuneen tuttavansa kuvailleen maassa asumista ”kuin asuisi hourulassa”.

Donna Leon kuitenkin rakastaa tämän hourulan ihmisiä, ruokaa ja kauneutta. Venetsiassa asuu monia, upporikkaita amerikkalaisia. Leon kertoo tarinan Yhdysvaltain kansallispäiväjuhlista noin 18 vuotta sitten.

”Amerikkalainen nainen tuli kysymään ystävältäni Victorilta unohtamansa runoilijan nimeä. Nainen tarkoitti Ezra Poundia tivatessaan, ’kuka olikaan se vanha, tunnettu, mielipuoli amerikkalainen?’” Leon ehätti vastaamaan ystävänsä puolesta: ”Ronald Reagan!” Naisen hapanta ilmettä muisteleva kirjailija sanoo, että kerrankin hänellä välähti ajoissa.

Barack Obamassa hän näkee toivoa. Mutta rakkaan hourulan tulevaisuus taas näyttäytyy synkkänä!

Huolimatta pessimismistä maailman tilaa kohtaan 67-vuotias Donna Leon tuntee itsensä onnelliseksi: ”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmaksi elämäni muuttuu.”

Vaeltava amerikkalainen kotiutui Venetsiaan

Donna Leon syntyi 1942 Yhdysvaltain New Jerseyssä ja opiskeli kotimaansa yliopistossa englantilaista kirjallisuutta.

Vuodesta 1965 lähtien Leon on asunut ulkomailla – noin 28 vuotta Venetsiassa, sitä ennen lyhyitä aikoja Sveitsissä, Iranissa, Kiinassa ja Saudi-Arabiassa. Ennen kirjailijan uraa hän työskenteli muun muassa matkanjohtajana ja mainostoimittajana sekä opettajana yhdysvaltalaisissa kouluissa ulkomailla. Hän opetti myös vuosia englanninkielistä kirjallisuutta.

Vuonna 1992 ilmestyi ensimmäinen Guido Brunetti -dekkari, ja ensi vuonna on vuorossa sarjan 19. kirja. Kirjoista 16 on ilmestynyt suomeksi Otavan kustantamina.

Leonin teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Niitä luetaan muun muassa Turkissa, Slovakiassa, Venäjällä, Puolassa, Japanissa, Brasiliassa, Ranskassa, Espanjassa, Portugalissa, Baltiassa, Pohjoismaissa sekä saksalaisella ja englantilaisella kielialueella.

”Viittasin kirjassani Helsingin säähän, koska kaupunki on pohjoisessa ja moni lukija kuitenkin tietää kaupungin”, sanoo Donna Leon, joka kävi edellisen kerran Helsingissä 1991.

Uwe Kockisch (oik.) esittää komisario Guido Brunettia ja Karl Fischer hänen luottomiestään Vianelloa saksalaisessa tv-sarjassa, joka on vuodesta 2000 alkaen kasvanut 15 jakson mittaiseksi. Kockisch astui Brunettin saappaisiin vuonna 2003; neljässä ensimmäisessä elokuvassa komisariota esitti Joachim Król.