Alicia Giménez Bartlett, kuva: Olli Turunen
Lumi Tirronen

Espanjan menestynein naisdekkaristi
Alicia Giménez Bartlett
on raivannut tietä nuoremmille

Naisdekkaristit loistivat pitkään poissaolollaan espanjalaisessa rikoskirjallisuudessa. ”Nyt meitä on jo muutamia”, sanoo Suomessa vieraillut uranuurtaja.

Alicia Giménez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt (Tammi)Alicia Giménez Bartlett (s. 1951) pistäytyi toukokuussa Helsingissä kertomassa juuri suomennetusta esikoisdekkaristaan Petra Delicado ja merkityt tytöt, joka ilmestyi alkukielellä jo vuonna 1996. Barcelonalaisen naispoliisin vaiheista kertova sarja on kasvanut sittemmin kahdeksanosaiseksi. Kustannusosakeyhtiö Tammessa kaavaillaan koko kirjasarjan kääntämistä suomeksi, mikäli lukijoilla vain riittää kiinnostusta.

Ranskalaista filologiaa ja kirjallisuustiedettä opiskelleen Giménez Bartlettin esikoisromaani Exit julkaistiin vuonna 1984. Kahdeksan vuotta myöhemmin päivätyö opettajana sai jäädä ja Giménez Bartlett ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Ensimmäisen dekkarinsa hän kirjoitti viihdyttääkseen itseään.

”Kirjailijan työ on yksinäistä ja raskasta, siinä täytyy itse luoda oma hauskuutensa. 1990-luvun puolimaissa olin saanut tarpeekseni korkeakirjallisuudesta, ainakin hetkellisesti. Kaipasin jotain kevyempää.”

Petra Delicado ja merkityt tytöt menestyi niin hyvin, että kustantaja pyysi toista osaa. Espanja oli vihdoin saanut naisdekkaristin, joka ei jäänyt yhden kirjan ihmeeksi. Myös kirjojen päähenkilö, juristiksi kouluttautunut naiskomisario, oli harvinaisuus niin rikoskirjallisuudessa kuin todellisuudessakin.

”Kun kirjoitin ensimmäistä Petra Delicado -dekkaria, koko Kataloniassa oli vain muutama naispuolinen komisario. Edelleenkin naispoliisin on nähtävä paljon vaivaa todistaakseen pätevyytensä”, kirjailija toteaa.

Toisiaan täydentävät vastakohdat

Petra Delicado ja merkityt tytöt tutustuttaa lukijansa kahdesti eronneeseen Petra Delicadoon ja tämän jäyhään alaiseen, Fermin Garzóniin. Siisteissä sisätöissä viihtyneistä poliiseista tehdään työpari, joka saa selvitettäväkseen hentoihin vaaleaveriköihin kohdistuvien raiskausten sarjan. Vastoin odotuksia kulturelli feministi ja vanhan liiton mies ystävystyvät.

”Minulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä, enkä usko lainkaan siihen, etteivätkö miehet ja naiset voisi olla vain ystäviä keskenään. Mitään romanttista viritystä Petran ja Ferminin välille ei siis ole odotettavissa”, kirjailija paljastaa.

Giménez Bartlett kuvaa henkilöitään karrikoiden mutta lämmöllä. ”Kirjani ovat 80-prosenttisesti huumoria”, hän summaa. ”Toinen tärkeä asia on analyyttisyys. Se on minulle paljon ominaisempaa kuin vaikkapa runollinen kieli.”

Analyysi vaatii kuitenkin aikaa. Kirjailija aistii Espanjaa parhaillaan koettelevan talouskriisin ja suurtyöttömyyden vaikutukset elinympäristössään, mutta ei vielä pysty kirjoittamaan niistä. ”Muutaman vuoden päästä varmasti. Nyt kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei kukaan oikein pysy perässä.”

Francon jälkeen

Alicia Giménez Bartlettin puhe kääntyy tuon tuostakin Espanjaa yli 35 vuotta hallinneen kenraali Francon aikaan. Diktatuuri päättyi Francon kuolemaan vuonna 1975. Valenciassa opiskellut Giménez Bartlett muutti samana vuonna Barcelonaan tekemään jatko-opintojaan. ”Puhun katalaania, mutta en osaa kirjoittaa sitä. Francon aikana vähemmistökieliä ei saanut opettaa kouluissa eikä yliopistoissa”, kirjailija kertoo.

Myös espanjalainen rikoskirjallisuus, novela negra, alkoi kukoistaa vasta Francon kuoleman jälkeen. ”Tuolloin syntyi ensimmäinen Francon hallintoa kritisoinut kirjailijasukupolvi. Sen merkittävin dekkaristi oli barcelonalainen Manuel Vázquez Montalbán.”

Giménez Bartlettin omissa dekkareissa sukupolvi- ja sukupuolikysymykset lomittuvat toisiinsa. Itsestään selvää oli, että hänen kirjojensa päähenkilö olisi nainen. Lisäksi kirjailija halusi päähenkilön jakavan hänen sukupolvensa naisten kokemukset, Espanjan avautumisen ja naisten itsenäistymisen.

”Petra Delicado on nuorempi, kauniimpi ja rohkeampi kuin minä, mutta meillä on silti paljon samoja kokemuksia. Petra edustaa tavallaan uutta Espanjaa, hänen työparinsa Fermin Garzón vanhaa.” Espanjalaisnaisten emansipaation Giménez Bartlett yhdistää katolisen kirkon suosion laskuun, mikä puolestaan liittyy vapautumiseen Francon ajan kahleista. Espanjan syntyvyys on Euroopan alhaisimpia. ”Espanja ei ole enää katolinen maa. Ero esimerkiksi Italiaan on selvä: siellä kirkot ovat täynnä väkeä, mutta Espanjassa ne ovat tyhjiä.”

Välimerellinen dekkari

Italia on tullut espanjalaiskirjailijalle hyvin tutuksi, sillä siellä hänen dekkarinsa menevät kuin kuumille kiville. ”Kirjojani on käännetty 16 kielelle, mutta missään muualla minua ei faniteta samalla tavalla kuin Italiassa”, Giménez Bartlett kertoo hämmästystä äänessään. Hän on hyvillään tullessaan verratuksi Andrea Camilleriin, jonka ärhäkkä sisilialaiskomisario Salvo Montalbano on saanut nimensä Vázquez Montalbánin mukaan.

Etelä-Euroopan maiden dekkareissa on helppo nähdä yhteisiä piirteitä, kuten vallanpitäjiin kohdistuva arvostelu. ”Olen miettinyt tätä paljon. Kriittisyyden lisäksi eteläeurooppalaisia dekkareita yhdistävät huumori ja välimerellinen elämäntapa, johon kuuluvat nautinnot. Espanjalaisten ja italialaisten dekkaristien lisäksi liittäisin joukkoon myös kreikkalaiset, kuten Petros Markariksen.”

Välimeri lienee osasyy myös siihen, että espanjalaiset kirjailijat suosivat Barcelonaa teostensa tapahtumapaikkana. Vázquez Montalbánin ja Giménez Bartlettin lisäksi kaupunkiin ovat sijoittaneet kirjojaan muiden muassa dekkaristit Andreu Martin ja Eduardo Mendoza sekä maailmanmaineeseen kohonnut Carlos Ruiz Zafón. Myös tuore tämänkeväinen suomennos, Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesä, tapahtuu Barcelonassa.

”Barcelona muistuttaa Ranskan Marseillea. Siellä on satama, kapeita kujia ja sellaista salaperäisyyttä, jota sisämaassa sijaitsevassa Madridissa ei ole. Barcelona on myös hyvin eläväinen kaupunki. Toisaalta siellä ollaan perinnetietoisia, jopa häveliäitä”, Giménez Bartlett analysoi. ”Todellisuudessa Espanjan rikospääkaupunki on Málaga, sillä venäläinen mafia on asettunut sinne.”

Vaikka Giménez Bartlettin dekkarit sijoittuvat Barcelonaan, kaupunki ei ole niissä samalla tavalla ruumiinavauksen kohteena kuin esimerkiksi Venetsia on Donna Leonin kirjoissa. ”Kirjoissani on paljon keksittyjä paikkoja, katuja ja ravintoloita. En tunne Barcelonaa niin hyvin, että voisin aina pitäytyä totuudessa”, Almansassa syntynyt kirjailija sanoo. ”Minulle kaupungit muodostuvat ennen kaikkea ihmisistä, eivät niinkään arkkitehtuurista. Ihmiset ovat loppujen lopuksi hyvin samankaltaisia kaikkialla.”

Kuva: Olli Turunen

Alicia Giménez Bartlett ei erityisemmin pidä työhönsä kuuluvasta matkustelusta, mutta Suomeen hän aikoi jäädä pienelle lomalle yhdessä insinöörimiehensä kanssa. ”Alvar Aalto ja saaristo kiinnostavat”, kirjailija kertoi vieraillessaan toukokuussa Helsingissä.

Alicia Giménez Bartlett ei erityisemmin pidä työhönsä kuuluvasta matkustelusta, mutta Suomeen hän aikoi jäädä pienelle lomalle yhdessä insinöörimiehensä kanssa. ”Alvar Aalto ja saaristo kiinnostavat”, kirjailija kertoi vieraillessaan toukokuussa Helsingissä.