Tiina Torppa

Irti arjesta
dekkarilukupiirissä

Dekkarilukupiirissä ihmiset keskustelevat luetusta kirjasta, löytävät uusia suosikkikirjailijoita ja saavat lisää näkökulmia lukemaansa. 

Tapulin dekkarilukupiiriä Helsingissä vetävää Eva Laitista voi pitää lukupiirien suurkuluttajana. Tapulin lisäksi hän osallistuu yhteen kaunokirjallisuuden lukupiiriin ja Suomen dekkariseuran lukupiiriin Kallion kirjastossa.

Laitisen samoin kuin monen muun kirjapiiriläisen mielestä parasta antia ovat keskustelut kirjoista. Laitinen suosittelee sopivaa väljyyttä teoksen käsittelyyn ja keskusteluun, jotta ihmiset pääsevät tuomaan julki ajatuksiaan ja syntyy hyvä kokoontuminen.

”Tuntuu, että olen aina päässyt pikkuisen maanpinnan yläpuolelle”, Laitinen kuvaa olotilaansa kirjapiiri-illan lopuksi.

Lukupiiri vaikuttaa myös lukemiseen. ”Pitää lukea vähän huolellisemmin, ja tavatessa keskustelu kirjasta tuo uusia näkökulmia lukukokemukseen”, sanoo Laitinen, joka on aina lukenut paljon. Tätä nykyä eläkkeellä oleva Laitinen työskenteli 46 vuotta libristinä kirjakaupassa.

Dekkareita laidasta laitaan

Tapulin kirjaston dekkarilukupiiri Puistolasta valitsee välillä kirjoja, joiden tapahtumat on sijoitettu Pohjois-Helsinkiin liki jäsenten kotikulmia. Näin ollen Tapulin lukupiiri onkin lukenut dekkareita Hannu Vuoriolta ja Matti Röngältä, joka on myös itse käynyt piirin vieraana.

Tapulin lukupiirillä on yleensä tiedossa kahden tai kolmen tulevan kokoontumisensa kirjat. Marraskuussa lukupiiriläiset keskustelivat englantilaisen Minette Waltersin romaanista Kaiku.

”Olemme lukeneet dekkareita laidasta laitaan, aiemmin tänä syksynä muun muassa Johan Theorinia”, Laitinen sanoo. Theorin, palkittu ruotsalaiskirjailija, ei saanut lukupiiriläisten varauksetonta ihailua.

Toinen Tapulin väen mielipiteitä jakanut dekkari oli saksalaisen Doris Gercken Snapsia lapsille. ”Monet epäilivät kirjan kuvaamaa lasten huonoa kohtelua, mutta sellaisia hirveyksiähän tapahtuu Suomessakin”, Laitinen sanoo. Näkemyserot eivät haittaa, vaan ne virittävät keskustelua.

Tapulin lukupiiri on lukenut nykyajan rikoskirjallisuutta, joten nyt Laitinen miettii klassikoita.

”Kallion lukupiiri luki Olkinaisen, joka oli kaikesta huolimatta kestänyt hyvin aikaa”, Laitinen huomauttaa. Ranskalaisen Catherine Arleyn teos ilmestyi 1954.

Hyde Park ja maateemat

Lokakuisena maanantaina rikoskirjailijat Boris Akunin, Aleksandra Marinina ja Darja Dontsova saapuivat Hyde Parkiin. Marraskuussa puiston valtasivat Islannin Arnaldur Indriðason ja Yrsa Sigurðardóttir.

Hyde Park on dekkarilukupiirin kokoontumispaikka Vaasan kaupunginkirjastossa. Aiemmin Hyde Parkissa ovat vierailleet kiinalaiset ja espanjalaiset rikoskirjailijat sekä Turkkiin sijoitettu tarina.

”Me kaikki pidimme kovasti Barbara Nadelista”, Vaasan lukupiiriläinen Sinikka Oksa sanoo viitaten brittikirjailijaan, jonka poliisiromaanien tapahtumapaikka on Istanbul.

Vaasan kirjaston dekkarilukupiiri käynnistyi helmikuussa 2011 ja kokoontuu kerran kuukaudessa.

”Minulta ei ole yhtään kertaa jäänyt väliin, ja on ollut mukavampaa kuin edes osasin odottaa”, Oksa kertoo.

Vaasassa dekkarilukupiiriä vetää kirjaston puolelta kolme ammattilaista. Yksi vetäjistä, Eeva-Liisa Korhonen, kehuu piirin aktiivisuutta: lukupiirissä käy 9–14 ihmistä.

Illan aluksi kirjaston edustaja esittelee lyhyesti kirjailijan ja tämän tuotannon. ”Vaikka sekin on kiinnostavaa, niin parasta kuitenkin on keskustelu kirjoista. Eri ihmiset esimerkiksi samaistuvat niin eri tyyppeihin”, Oksa sanoo.

Eräs osallistuja on apulaispoliisipäällikkö, joka osaa verrata, kuinka jonkin dekkarin kuvaama poliisityö menisi oikeassa elämässä. Apulaispoliisipäällikön johdolla dekkarilukupiiri vieraili Vaasan poliisilaitoksella. Lisäksi lukupiirin vieraana kävi syksyllä 2012 tamperelaiskirjailija Seppo Jokinen.

Kirjailijavieras tai vierailu toisinaan, mutta joka kerta vilkas ajatustenvaihto – sitä dekkarilukupiirit antavat osallistujilleen. Osa piireistä kokoontuu kirjastoissa, jotkut kodeissa tai muissa paikoissa.

Lukupiiri Helsingin Pasilassa

Mervi Hyvärinen sanoo ihmisten unohtavan sellaiset asiat, jotka he haluavatkin unohtaa. Toinen kommentoi kirjan lapsihenkilöä sopivan pikkuvanhaksi ikäisekseen. Kolmas huomauttaa, että liika huolenpito tukahduttaa.

Helsingin Pasilan kirjaston lukupiiri on tapansa mukaan aloittanut iltansa suoraan keskustelusta. Käsittelyssä on yhdysvaltalaisen Laurie R. Kingin Kadonnut kaitsettava, jonka tapahtumat sijoittuvat San Franciscoon. Kaupunki oli joskus yhden piiriläisen asuinpaikka: ”Lukiessani mieleni teki hakea kartta, koska eräs kulkureitti kirjassa tuntui niin omituiselta”, Anneli Lehto sanoo.

Merja Isotupa kertoo lukeneensa pitkälle, ennen kuin tajusi, kuka on kuka. ”Mutta se ei ollutkaan oleellista”, hän jatkaa.

Lukupiiriläiset istuvat kaarevalla sohvalla. Heidän ohitseen kulkee väkeä, joukossa muutama kirjailijakin. Pasilan kirjastosta toisella puolen katua ovat alkaneet Helsingin kirjamessut, ja Merja Humala on tullut suoraan messuilta lukupiiriinsä.

Pasilan kirjastossa työskentelevän lukupiirin vetäjän Matti Järvisen lisäksi on koolla viisi lukupiiriläistä.

Heistä kolme piti käsiteltävästä kirjasta, mutta pari osallistujaa arvostelee kirjaa heppoiseksi. Silti kaikilla riittää juteltavaa lukukokemuksesta.

Piiriläiset myös puntaroivat, sisältääkö Kingin kirja yhteiskunnallisuutta. Eräs naisista sanoo, että kyllähän äitisuhteesta kertova kirja on automaattisesti yhteiskunnallinen: huonosta äitisuhteesta kärsii koko elämä.

Keskustellessaan yhdysvaltalaisesta Kingistä piiriläiset heittävät ilman kirjailijanimiä Sue Graftonista Marko Kilpeen. Silti eräs osallistuja sanoo tulleensa dekkarilukupiiriin siksi, että hän aiemmin tuskin luki rikoskirjoja.

Kirjat nostavat esiin monenlaista. Pasilan lukupiiriläiset juttelevat, oliko kirjan julkaisuaikaan, vuonna 1996, ihmisillä Yhdysvalloissa matkapuhelimia. Parin piiriläisen mielestä tuntuu vanhanaikaiselta, kun kirjassa henkilöt soittavat vain lankapuhelimella. Piirin vetäjä huomauttaa, että julkaisuvuodesta huolimatta kirjailija saattaa kuvata aiempia aikoja.

Sitten kirjapiiriläiset juttelevat vilkkaasti siitä, voiko kirjaa lukea väärin. Keskustelu alkoi siitä, kun Merja Humala sanoi: ”Usein luen ensin alun ja lopun, jolloin saan hyvässä kirjassa rauhassa keskittyä keskiosaan.”

Kirjapiiri päätyy siihen, että ihmisillä on eri tapoja lukea ja sillä hyvä. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei takakansitekstiä pidä lainkaan lukea tai vasta kirjan lukemisen jälkeen.

Keskustelu kääntyy aseisiin ja asetermeistä kirjan henkilöihin. Virpi Vuorisalo sanoo, että koditon pikkupoika oli kaikkein kiinnostavin hahmo, vaikkei selvinnyt, mikä on alun perin ajanut hänet kadulle. Mervi Hyvärinen jatkaa ajatustaan, ettei kirja selitä asioita puhki niin kuin ei elämäkään.

Dekkarilukupiirejä

Helsingissä

• Kallion kirjastossa dekkarilukupiiri joka kuukauden kolmantena tiistaina klo 18. Viides linja 11, Helsinki
• Pasilan kirjastossa dekkarilukupiiri noin neljän viikon välein klo 18. Rautatieläisenkatu 8, sisäänkäynti Kellosilta 9, Helsinki
• Tapulin kirjastossa dekkarilukupiiri kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona klo 17.30. Ajurinaukio 5, Helsinki

Turun kaupunginkirjaston dekkarilukupiiri kokoontuu kuukauden kolmas tiistai klo 18. Linnankatu 2, Turku

Vaasan kaupunginkirjaston lukupiirin dekkarimaanantai kuukauden kolmas maanantai klo 18. Kirjastonkatu 13, Hyde Park 2. kerros, Vaasa

Dekkariseuran lukupiiri kokoontuu Kallion kirjaston kellarikerroksen dekkarikirjastossa Helsingissä kuukausittain. Syyskaudella 2012 ohjelmassa ovat olleet muun muassa Catherine Arleyn Olkinainen ja Ian Rankinin Sinistä ja mustaa.

Tapulin lukupiirin istunnossa 7.11. käytiin vilkasta keskustelua Minette Waltersin Sapo-dekkarista Kaiku. Mukana vasemmalta oikealle Marja-Terttu Ahdelma, Anna-Liisa Hyvönen, Eeva Ala-Vannesluoma, Eva Laitinen, Saara Paalanen, Sirkka-Liisa Temisevä ja Pirkko Salonen.

Matti Järvisen vetämässä Pasilan kirjaston dekkarilukupiirissä keskusteltiin marraskuussa Seppo Jokisen uusimmasta rikosromaanista Hervantalainen.