Tiina Torppa

Ajatustyöläisen esikoisjännäri vei Johtolangan

Hillitty Hiltunen lohduttaa lukijaa

Ajatustyöläinen Pekka Hiltunen kirjoitti esikoisromaanin, voitti Vuoden johtolangan ja viimeistelee toista kirjaansa. Syntyy tarinaa, joka vahvistaa ja lohduttaa ihmistä.

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun (Gummerus)Vilpittömästi sinun ilmestyy syyskuussa 2011. Arvostelijat kehuvat kirjaa. Agentti myy Pekka Hiltusen teoksen käännösoikeudet kolmeen maahan.

Samaan aikaan Hiltunen kirjoittaa iltaisin ja viikonloppuisin toista kirjaansa. Aamuisin hän matkaa Helsingin Töölöstä metrolla Itä-Helsinkiin, Image-lehden toimitukseen, jossa hän työskentelee toimituspäällikkönä.

Kaksi työtä kuormittaa aivoja. Mutta kirjan pituisen tarinan rakentaminen tuntuu niin hyvältä. Niin omalta.

”Olin se poika, joka kirjoitti pitkät kouluaineet ja koulunäytelmien käsikirjoitukset”, Hiltunen sanoo.

Lokakuussa 2011 Helsingin kirjamessuilla Hiltusen luokse astelee iäkäs nainen. Hän on yläasteen äidinkielen opettaja, joka 1980-luvun alussa rohkaisi oppilastaan.

”Minä tiesin aina, että sinusta tulee kirjailija”, eläkkeellä oleva opettaja sanoo.

Sisimmässään Hiltunen tiesi itsekin. Kirjoittaminen veti häntä puoleensa. Toimittajan ammatti avasi kanavan kirjoittamisen tarpeelle.

Yhden kirjan julkaissut, toista viimeistelevä ja kolmatta suunnitteleva Hiltunen ei osaa vielä kutsua itseään kirjailijaksi.

Hiltunen määrittelee kirjailijan ammatin: tarinoita keksivä ja maailmaa selittävä ajatustyöläinen.

Hiltusen romaanihenkilö kelailee suomalaista asennoitumistaan: säntillinen suhde työhön, se mielentila johon heidätkin oli kasvatettu, koulunkäynti, työn arvo, ajatus siitä, että hyvä elämä tehtiin maailmaan teollisena tuotantona.

Tasmaniasta talviaamuun
Helsingin tammikuinen maanantaiaamu makaa harmaana. Hiltusen puhelin soi ja toimittajalle vyöryy henkilökohtainen uutispommi. Vuoden parhaaksi rikoskirjaksi on valittu Vilpittömästi sinun.

Hiltunen yllättyy, ilahtuu ja kiittelee lämpimästi palkinnosta. Hän juttelee kirjansa henkilöistä ja kertoilee lukijoiden palautteesta.

Mutta että Johtolanka? Kesken puhelun Hiltunen vitsailee: ”Ei kai tämä vain ole mikään pilapuhelu?”
Ei ole.

Hiltusen ystävät sanovat, että miestähän saa jatkuvasti onnitella.

Tammikuussa 2012 Gummerus antoi Hiltuselle Kaarlen päivän palkinnon, 5 000 euroa. Syksyllä 2011 Vilpittömästi sinun valittiin Helsingin Sanomien vuoden esikoiskirja -kilpailun ehdokkaaksi. Ja sitten ne käännössopimukset, Ranskaan, Tšekkiin ja Puolaan.

Helmikuussa 2012 putoaa uutinen. Pekka Hiltunen vaihtaa kustantamoa. Gummerus saa jäädä, ja syksyllä 2012 julkaistavan teoksen Sysimusta kustantaa WSOY.

Esikoisteoksen palkinto- ja arvostelumenestys, kustantamojen ja lukijoiden osoittama kiinnostus povaavat Hiltuselle kirjailijanuraa. Esikoisen ensimmäinen käsikirjoitus valmistui kesällä 2010. Talvella 2012 Hiltunen uskaltaa sanoa ääneen tuonaikaiset aavistuksensa.

”Voi vaikuttaa itsekehulta, mutta silloin minusta tuntui, että olen saanut jotain aikaiseksi.”

Hiltunen lähetti käsikirjoituksensa kolmeen kustantamoon. Pulleat kirjekuoret, sisältönään satoja tulostettuja sivuja lähtivät Tasmaniasta, Australiasta. Hiltunen oli maailmanympärysmatkallaan puolisonsa kanssa. ”Saatuani käsikirjoitukset matkaan lähdimme katsomaan nähtävyyksiä ja vompatteja”, Hiltunen sanoo.

Hän kiersi vuorotteluvapaallaan 13 kuukautta maailmaa ja kirjoitti samalla esikoisteostaan. Australian lisäksi Hiltunen kirjoitti Islannissa, Espanjassa, Intiassa, Laosissa, Kambodžassa, Filippiineillä ja Japanissa.

”Onneksi puolisoni harrastaa sukellusta ja hän keksi tekemistä, kun kirjoitin.”

Rikoskertomus keveässä ja syvässä
Kirjat ovat aina olleet lähellä Pekka Hiltusen (s. 1966) sydäntä. Pienenä hän ensin luki oululaisen sivukirjaston valikoiman, siirtyi sitten pääkirjastoon.

Hiltusesta tuli monipuolinen lukija. Hän kahlaa niin filosofisia romaaneja kuin kevyitä amerikkalaisia viihteellisiä dekkareitakin.

Rikoskirjallisuudesta hänen suosikkinsa on tanskalaisen Peter Høegin läpimurtoteos Lumen taju.

Hiltusen oma esikoinen on määritelty psykologiseksi trilleriksi. Rikoksia selvittävät päähenkilöt törmäävät ihmiskauppaan ja perheväkivaltaan. Vaikeita aiheita journalismissa.

”Imagessa julkaistiin taannoin perheväkivallasta artikkeli, joka on monien kiitosten ohella saanut sen tyyppisiä kommentteja, ettei saa leimata miehiä.”

Rikoskirjallisuus on väylä käsitellä vaikeitakin aiheita ja yhteiskunnallisesti tärkeitä teemoja.

”Halua vaikuttaa ja maailmanparantajan asennetta pidetään usein naiivina”, Hiltunen huomauttaa. Hänestä tuntuu kirjoittaessa hyvältä keksiä rohkeita, vaikuttavia ihmisiä ja kuvata heidän toimintaansa.

Kirjojen kirjoittamisesta kumpuavasta ilosta ja mielihyvästä huolimatta Hiltunen epäröi aloittaa kirjauransa viihteellä.

”On ollut jotenkin noloa hyväksyä, etten olekaan vain filosofinen tarinankertoja.”

Toisaalta myönteinen palaute lukijoilta ja kriitikoilta on vahvistanut omaa ääntä.

”Ehkä vaisto ohjaa, että pitää kirjoittaa tarinat kuin niille on oikein. Minua ilahduttaa Johtolanka-perusteluissa erityisesti se kohta, että kirja luo uuden, korkean standardin termille älykäs viihde.”

Hiltunen haluaa tarinallaan koskettaa lukijaa pintaa syvemmältä.

”Ehkä rikos on romaanissa itsessään keino mennä syvälle? Vakavat rikokset koskettavat ihmisiä, ja sitä kautta voi päästä ytimeen.”

Mutta rikokset ja väkivalta vaativat kirjassa rinnalleen muutakin.

”Tarvitaan inhimillistä viisautta, jotain annettavaa ihmisen sydämelle.”

Joskus rikosromaanin lukija kuvailee kirjojen vaikuttavuutta lohtuna. Siitä seuraa hivenen voimakkaampi olo.

Hiltunen aikoo kirjoittaa vielä muutakin kuin rikosromaaneja. Sitä ennen hän kuitenkin kirjoittaa Studio-trillerisarjansa seuraavan osan, joka ilmestyy syksyllä. Kustannustoimittajan mielestä teoksesta tulee vielä ensimmäistäkin jännittävämpi.

Huhtikuun 2012 alussa Hiltunen on myös vaihtanut työpaikkaa, tosin samassa lehtitalossa: hän on siirtynyt Imagestamatkailulehti Mondon toimituspäälliköksi.

Kaksi naista ja Lontoo
Jo vuosia Hiltunen on koonnut muistiinpanoja lapuille ja kirjoitellut tekstinpätkiä. Samalla hänen päässään on syntynyt kaksi vahvaa naista, jotka löysivät paikkansa esikoisromaanin päähenkilöinä: suomalaiset, Lontoossa asuvat Lia ja Mari.

Kun Lia tutustuu Mariin, hän muistaa jo unohtamiaan asioita Suomesta, esimerkiksi sen lohduttavan tunteen, että puhuipa Suomessa kenen kanssa tahansa, tiesi olevansa tasavertainen.

Näin tarina koskettaa brittiyhteiskuntaa tai Lontoota tuntevaa tahi ulkomailla asunutta.

Hiltusella oli syy valita tapahtumapaikaksi suurkaupunki. ”Tiesin jo alkaessani kirjoittaa, että mukaan tulee rikoksia, jotka olisivat epäuskottavia Helsingissä”, Hiltunen sanoo.

Hän itse on lukuisia kertoja vieraillut ja lyhyesti asunutkin Lontoossa.

”Jotkut lukijat ovat sanoneet, että kirjassani on metropolin tuntu, kaikkialta maailmasta tulevien asukkaiden omat maailmat. Se on sekä paikallista että globaalia elämää.”

Rikostarinan punojan pitää lastata itsensä mitä oudoimmin tiedoin.

”Perehdyin siihen, miten Lontoon ilmatilassa voi ajaa helikopterilla”, Hiltunen sanoo.

Kirja sisältää helikopterilennon ja takaa-ajojen kaltaista toimintaa.

”En tiennyt ennestään mitään poliisin työstä. Haastattelin lontoolaisia poliiseja ja kävin patologin luona keskustelemassa osatakseni kuvata ruumiin.”

Toisaalta kirjan tarinaan voi sijoittaa omaa tietoaan ja sinne hajasijoittuu omia tunteita. Toisen päähenkilönsä, Lia Pajalan, yksinäisyydestä Hiltunen tunnistaa itsensä ajalta, jolloin hän lähti opiskelemaan ja etsi paikkaansa maailmassa.

Hiltusen vuosia seuraama äärioikeistolaisten puolueiden esiinmarssi Euroopassa pääsi kirjaan brittiläisenä populistipuolueena. ”Suomessa äärioikeistolaisuus ja populismi eivät aikaisemmin kiinnostaneet lähes ketään”, hän huomauttaa.

Kun romaani tuli painovalmiiksi, Suomen eduskuntavaalit oli pidetty ja kolmanneksi suurin puolue oli perussuomalaiset.

Alle vuoden kuluttua, helmikuussa 2012, Hiltunen ottaa vastaan onnitteluja Johtolanka-palkinnosta. Suomen henkinen ilmapiiri on liikahtanut uuteen suuntaan.

Johtolanka-voittajan mielestä vastikään päättyneet presidentinvaalit kertovat valosta ja toivosta, ihmisten tarpeesta tehdä tilaa suvaitsevaisuudelle ja toisista ihmisistä välittämiselle.

Vanhempi konstaapeli Harri Soininen Helsingin keskustan poliisipiiristä otti voittajalta sormenjäljet perinteisessä Johtolanka-seremoniassa. Palkintotilaisuus järjestettiin Pub Angleterressä Helsingissä 9. helmikuuta.